Onko kenelläkään kokemusta siitä, että joku luulee teitä anorektikoksi, vaikka ette sitä ole?!? Minulle käy niin usein, vaikka en ole edes niin laiha 48,5kg/166,5cm. Ruokavalioni on tosin suppeahko erilaisten ruoka-allergioiden takia. En myöskään syö punaista lihaa ja margariineista jää pahamaku suuhun niin en käytä rasvoja, muuta kuin oliiviölyä ruuanlaitossa. Tiedän monia, jotka todella sairastavat anoreksiaa, enkä todellakaan muistuta heitä.
Muiden mielestä anorektikko
smaragdi silmä
81356
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Nuoruuden ystäväni oli todella laiha ja kärsi siitä juuri samantapaisten huomauttelujen vuoksi. Hän yritti jopa lihotuskuuria -onnistumatta. Hänen ruokahalunsa ja -valionsa oli aivan normaali. Laiha hän on yhä aikuisena. Lähipiiri tottuu, mutta voin kuvitella, että vieraammat tulevat ehkä aina miettimään voiko kyseessä olla muutakin kuin perinnöllisyys- ja huolehtivaisimmat, rohkeimmat -ja kohteen mielestä varmaan röyhkeimmät- tulevat kysymään asiasta. Opettele asiallinen perusvastaus jolla vaiennat uteliaat. Onhan se toisaalta mukava, että lähimmäisistä huolehditaan kysymällä vointia jos siltä tuntuu...
Niinpä, mutta sukulaiseni eivät tahdo sitä jatkuvaa kyselyä lopettaa, vaikka kuinka olen heille yrittänyt selittää tilannetta... Äitini on ainoa joka ymmärtää, koska hän oli nuorena minuakin laihempi. Minäkin olen ollut lihotuskuureilla kahdeksan vuotiaasta lähtien, silloin ensimmäisellä keralla en lihonnut vaan päin vastoin laihduin kilon... ja nykyään lihotus on yhtä tyhjän kanssa... saan painon nousemaan 0,5-1 kiloa, mutta pian ne lisäkilot tippuvat pois. Muiden mielestä tämä on turha murhe, mutta kun sitä jatkuu vuosi vuoden perään hermot alkavat kiristyä, enkä mielellään tapaa sukulaisiani kovin usein, koska en jaksa enää kuunnella heidän saarnojaan...
160 ja 44 ja syön hyvin,mutta oon saanu olla silti rauhassa huomautteluilta
Mua myös luullaan anorektikoksi, koska olen vähän laihanpuoleinen, paino liikkuu siinä 38 ja 43 kg:n välillä (155 cm pitkä) ja syön pääasiassa kasvisruokaa. Mua ei kyllä syömistilanteessa kukaan luule anorektikoksi, koska mun lautanen on aina niin täynnä ruokaa, mutta muissa tilanteissa kyllä. Esimerkiksi jos lähtään kahvilaan, enkä ota kuin teetä, koska olen allerginen suklaalle, maidolle ja munalle, mutta eihän kaikki satunnaiset tutut sitä tiedä, ja aina ei jaksa selittellä.
Vielä pari vuotta sitten ei tullut ollenkaan niin paljon anoreksia- ja bulimiavihjailuja, mutta kun tietoisuus näistä sairauksista on lisääntynyt, niin ihmiset tuntuvat olevan tosi kärkkäitä tuomitsemaan hiukankin laihanpuoleisia ihmisiä sairaalloisiksi. Olen pyrkinyt ajattelemaan, ettei se tuomitseminen oikeasti kohdistu minuun, vaan tuomitsija purkaa vaan omaa huonoa suhdettaan ruumiinkuvaansa ja nykyiseen länsimaiseen naisten ihannevartaloon, koska lähes kaikki tuomitsijat ovat naisia. Sääliksi käy niitä ihmisiä, joilla oikeasti on joku syömishäiriö, mahtaa olla vaikeaa taistella sairautensa kanssa kun puolituntemattomatkin ihmiset katsovat oikeudekseen tuomita.
Mulle on tullut myös niitä bulimia "syytöksiä", kun kävin lukiota, ja ihan vaan sen takia, että kävin aina ruokailun jälkeen vessassa... Minkä minä sille mahdoin jos mul on nopea aineenvaihdunta ja vettä juotuani pari lasia täytyi mennä sinne vessaan heti. Onneksi ne heitot loppuivat lyhyeen, ihmisten tutustuessa minuun paremmin.
Muut ovat vain kateellisia hoikalle ulkomuodollesi.
Ei siinä sen kummempaa.
Mutta juuri monet anorektikot haluavat muiden olevan kateellisia heille. Jos heitä nimitetään liian laihaksi he ottavat sen kohteliaisuutena, ja ajattelevat, että puhujat ovat kateellisia. Tässä siis paradoksi! Hoikille ihmisille OLLAAN kateellisia, siksi monet alkavat laihduttamaan. Se ei tietenkään mielestäni ole oikein, että terveitä syytetään ties mistä. Tuli vaan tuosta kateudesta mieleen...
Näin tässä taas kävi, että painoni päätti tippua kaksi kiloa ja meinasin saada hepulin! Senhän piti nousta ei laskea! Onneksi sain lääkärit vakuutettua,että nyt on kyllä jotain vialla, kun syön kuin hevonen ja mä vaan senkun laihdun. Pääsen onneksi tarkkoihin laboratorio kokeisiin, että asia selviäisi. Laihtumisestani on taas tullut päivän puheenaihe niin töissä kuin vapaa-aikanakin. Ihmisten kommentit alkavat todella nyppimään!!! Mä on sen jo tajunnu, että olen fyysisesti sairas, EN PSYYKKISESTI! Tuntuu, että muut ovat tässä psyykkisesti sairaita jatkuvassa jankkauksessaan, "voi, ku sä oot laiha", "sun pitäis syödä enemmän", "ootko jo syönny?"...jne. Hei haloo, kyl mä oon sen huomannu, että olen tosi laiha tätä nykyää ja totta helvetissä mä syön ja paljon. Sorry, et vähän hermostuin, mut pitää päästää höyryjä ulos!