Kävin mieheni kanssa viikko sitten tiistaina neuvola lääkärillä, koska kohtu painoi virtsarakkoa ja koko ajan oli tunne että että en åysty pidättelemään. Lääkäri ultralla viikot 6 tai 7, puhui istukkapussista ja ehkä se on tuulimuna jne. Lähdin mieheni kanssa neuvolasta epämääräisin tuntein siis onko vauvaa vai eikö? Katsoin netistä mitä tarkoittaa tuulimuna ja päätin sehän se mahassa oli. Perjantaina piti olla neuvola jonka peruin. Kerroin, että lääkäri epäili tuulimunaa, mutta neuvola papereissa ei sitä lukenut. Emme menneet, ilmoitin vain että otan yhteyttä sitten kun olen raskaana. Perjantai iltana alkoi tulla veristä vuotoa. Sunnuntai aamuna menin sairaalaan, josta pääsin kotia odottelemaan. Maanatai aamuna soitin hädissäni terveyskeskukseen, jossa sanottiin että keskenmenot hoidetaan kotona, odotetaan että kaikki tulee ulos. Nyt olen kotona, vuotopäiviä 5 ja ne ovat runsaat, klönttejä yms. Olemmeko todellakin yksin tämän asian kanssa.
Keskenmeno ja hoito, mikä hoito?
vuokkonen
7556
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei vuokkonen,
ja osanottoni vaikeaan tilanteeseenne!
Keskenmenojen hoito Suomessa on ihan käsittämätöntä. Terveydenhoidon näkökulmasta ne ovat niin kovin tavallisia, eikä siellä jotenkin ollenkaan oteta huomioon ihmisten hätää ja huolta. Iso hali siis sinulle. Ette ole yksin siinä mielessä, että samaa kurjaa kohtelua saa osakseen joka päivä moni keskenmenon kokeva. Terveydenhuollon virallinen linja todella on, että jos vuodon joukossa on hyytymiä, oletetaan kaiken raskausmateriaalin (miten kylmä sana!) tulleen ulos. Joidenkin viikkojen päästä voi sitten tehdä raskaustestin tai käydä verikokeella, jos se näyttää negatiivista, lasketaan keskenmeno ohitetuksi vaiheeksi. 10-15% todetuista raskauksesta menee kesken syystä tai toisesta.
Yksityiselle pääsee ultraan, jos siihen on varaa, voi tovin kuluttua käydä tarkistamassa tilanteen. Liioittelemalla kipuja saattaa kunnallisellekin puolelle päästä ultraan, se riippuu sitten lääkäristä ja kuun asennosta, miten siellä suhtaudutaan. Voimia teille! Keskenmeno on kamalaa, mutta kyllä siitä selviätte yhdessä.
Sinikka-pappi
Kiitos viestistä Sinikka-pappi. Loppujen lopuksi jouduin sairaalaan kohtutulehduksen takia. Menin huonoon kuntoon, koska vuodin paljon. Hoitaja sanoi, että vaikka neuvolasta sanotaan että keskenmeno hoidetaan kotona niin eipä niin olekaan. Moni hakeutuu sairaalaan, koska keskenmeno ei välttämättä mene ohi itsestään. Aion sanoa tämän neuvolassa jos ikinä enää sinne menen. Minua ei tarvittu kaapia, en halunnut joten käytimme lääkettä että saimme melkein kaiken ulos. Hirveä kokemus! Huomenna on eka työpäivä keskenmenon jälkeen. Jännittää enkä haluaisi puhua siitä kenellekään, korjaan, en kestä puhua. Siis kiitos Sinikka-pappi tulemisesta. Onneksi en ole yksin :)
Hei vuokkonen1,
mukavaa, että viestistäni oli tukea. Keskenmenon ja kaiken siihen liittyvän kamaluuden kokeneita on yllättävän paljon, siinä mielessä et todella ole yksin.
Toivottavasti selvisit ensimmäisistä työpäivistä. Elämä jatkuu, kuitenkin, vaikka keskenmeno on alkuun mielessä koko ajan ja fyysinenkin toipuminenkin voi viedä aikaa. Itse saat päättää minkä verran puhut tai olet puhumatta asiasta. Edelleen toivotan kovasti voimia sinulle ja miehellesi!
Sinikka-pappi
Heippa,
Keskenmenon hoito on tosiaan aikamoinen arvoitus minullekin. Mulla on ollut 10 kk:n sisällä kaksi keskeytynyttä keskenemenoa. Esikoista yritämme. Ensimmäinen akoi vuodoilla itsestään ja sain Kätilöopistolta lääkkeet vahvistamaan vuotoa. Silloin oli tosiaan ensimmäinen raskauteni ja jouduin monen monta kertaa soittamaan sinne, että vuodan ja n kipuja ennen kuin ottivat sinne tarkastettavaksi. Lääkkellinen tyhjennys onnistui silloin hyvin. Tulin raskaaksi n. viiden kuukauden kuluttua ja sekin pääättyi keskeytyneeseen keskenmenoon. Sitä on hoidettu nyt jo yli kuukauden ajan. Minulla yritettiin ensin kaksi kertaa lääkkeellistä tyhjennystä, mutta koska ne eivät onnistuneet, kaavittiin. Kaavinnan jäljiltä kohdussa on edelleen pieni hematooma, joka ei tule itsestään (eikä ede cytoteckien avulla) pois, joten todennäköisesti joudun pian uuteen kaavintaan. Nyt olen kuitenkin kotona seurannassa. En saanut enää antibioottejakaan vaan sanottiin vaan, että jos ei ole kuumetta, hajuja, eikä outoa vuotoa, niin silloin ei ole hätää. Eli täällä sitten itsekseni odotan, että josko se kohtutulehdus tulisi, niin saisin taas hoitoa. No onneksi ei ole montaa päivää kontrollikäyntiin ja tod. näk. uuteen kaavintaan.
Kun tällä tavalla venyy keskenmenon hoito, niin väkisinkin alkaa pääkoppa kärsiä aika lailla. Varasin jo työpsykologille ajan, jos vaikka siitä ois jotain apua. Niin kauan, kun kohdussani on jotain ylimääräistä, en pysty ajattelemaan elämässä eteenpäin. On se kamalaa, että näiden kanssa on ihminen niin yksin. Alkaa vahvallakin ihmisellä korttitalo romahtaa... Ja Kätilöopistolta ei ole missään vaiheessa ohjattu /annettu mahdollisuutta jutella kenenkään kanssa. Vaikka tosiaan meillä ei ole lapsia ja vuoden sisällä kaksi keskenmenoa. Ja vielä toinen tällainen kamala, pitkittynyt kokemus.
Voimia vaan kaikille kohtalotovereille. Ei tämä ole ihmisen hommaa.
Heippa! Nyt on vuodot loppunut mutta vatsa on hellä ja on vaikea liikkua ketterästi. Sinulle kävelevä ruumisarkku toivon voimia jaksaa eteenpäin! Hyvä, että olet menossa hakemaan keskusteluapua. Toinen paikka joka myös kuuntelee ja antaa tukea sinulle, mutta myös miehellesi jos on tarvetta on seurakunnan perheasiain neuvottelukeskus. Itse käytin sitä avioeron takia muutama vuosi sitten mutta tiedän, että siellä annetaan myös keskusteluapua muunkin tilanteen takia. Ne ovat hyviä paikkoja. Suosittelen lämpimästi. Kiitos Sinikka-pappi rohkaisevista sanoista, et tiedä kuinka paljon ne kantoivat! Juu töihin oli mentävä ja kerrottava ystäville ja työkavereille. Heiltä tuli niin paljon tukea, keskusteluapua, vertaistukea yms. että olen ollut ihan ähky kaikesta hyvästä mitä heiltä olen saanut. En edes tiennyt että hyvin moni oli kokenut saman kuin minä eli yhdessä olen itkenyt niin työkavereiden kuin ystävien kanssa. Kävelevä ruumisarkku! Häntä pystyyn! Elkää menettäkö toivoa, emme mekään aio!!
Meillä neuvolatäti oli kyllä ihan huippu kun soitin peruakseni jo varattua neuvola aikaa keskenmenon takia. Juteltiin varmaan puolituntia mun tuntemuksista yms :) Itelläkin keskenmenoja takana kaksi, toinen ihan alkuraskaudesta, noin rv 5, siitä pääsi yli aika nopeasti, kun ei ehtinyt vielä iloitakkaan vauvasta. Se hoidettiin ihan vaan kotona, kun kipuja ei ollut, muutaman viikon päästä sitten raskaustesti... Seuraava oli 5kk myöhemmin viikolla 10. Sekin vuosi itsestään ulos, ja käytiin vaan ultrassa tarkistamassa, että mitään ei jäänyt kohtuun.
Neuvolatoiminta on kyllä ihmeellistä... Juurikin tuossa ultrassa, lääkäri ja joku opiskelija ilmeisesti puhuivat lähinnä keskenään. Sen verran ymmärsin, että kohdun takaosassa tai takana on nestettä, mutta ei _kai_ syytä huoleen, kun eivät sanoneet että sille jotain pitäisi tehdä... Oma neuvolatäti oli kyllä aivan huippu, sanoi että seuraavan raskauden yhteydessä mitataan kilpirauhas arvot ja muut, varmuuden vuoksi, vaikka normaalisti ne otetaan vasta sitten kolmannen keskenmenon jälkeen. Ei tosissaan ole ihmisen hommaa tämä...
Ihanaa kun on hyviä terveydenalan ammattilaisia. Loppujen lopuksi me olemme heidän armoilla. Itse emme voi tehdä mitään :( Täytyy vaan aina toivoa, että vastassa on inhimillinen ammattilainen. Minulla on nyt vuoto loppu ja pelkään aloittaa alusta. Minulla on jo ikää, mutta toivoisimme että saisimme elämäämme pikkuisen. Voimia kaikille kestää näitä elämän suuria kolhuja!!