rahan lahetys perheelle

me lähetämme rahaa aina silloin tällöin aasiaan mieheni suvulle. meille ne ovat aika pieniä summia, mutta heille suuria. meillä on mieheni kanssa yhteiset rahat, ja minua rahan lähettäminen ei haittaa yhtään.

jos joutuisimme lähettämään mielestäni suuria summia, silloin asia harmittaisi.

rahoitamme myös mieheni veljen opinnot. siihen menee rahaa hiukan enemmän, mutta se ei haittaa, koska tiedämme, että veli alkaa pian auttaa vanhempiaan omilla palkoillaan.

vierailuilla käydessämme viemme paljon tuliaisia koko suvulle ja annamme serkuille jne vähän rahaa.

koska meillä on täällä kaikki hyvin ja varaa ostaa turhuuksia, niin ymmärrän taloudellisen tukemisen täysin. mieheni perhe ei turhia tuhlaile, joten raha menee ihan tarpeeseen. jos he haluasivat ostella kaikkia vempaimia ja vekkottimia ja hienoja vaatteita, miettisin tarkemmin rahan lähettämistä. he kuitenkin itse käyvät työssä ja elävät aika vaatimattomasti. rahoittaisin kyllä muutamia turhuuksiakin mielelläni, jos meillä olisi suuremmat tulot.

onnistuisiko teidän tuoda joku perheenjäsen tänne töihin? sitten ette olisi ainoita tukijoita.

Minä en hyväksy, eikä mies vaadi minkäänlaista jatkuvaa avunantoa kotimaahan. Kyseessä on kuitenkin työikäiset sisarukset (vanhemmat ovat kuolleet), joilla on omat talot, tontit ja autot - ja työpaikat. Eivät he rikkaita ole, mutta oman maansa mittapuun mukaan ihan hyvin toimeentulevia.
Olemme muutaman kerran maksaneet mieheni äidin sairaalalaskut (kaikki sisaruksen vuorotellen) ja muutama kuukausi sitten lähetimme 200e siskon miehelle oikeudenkäyntikuluihin.
Osallistumme siis osaltamme suvun suurempiin, yllättäviin menoihin, mutta meidän rahoja ei todellakaan käytetä kenenkään korkokenkiin, korkeintaan meidän omiin...
Kukin pitää huolen omasta toimeentulostaan ja elää sitten sen mukaan leveästi tai ei. Autamme vain asiassa, aivan kuten voisin kuvitella auttavani oman sukuni kohdalla, jos sellainen tarve joskus tulee. Mieheni on albanialainen.

Minusta jos asia sinua jo seurusteluvaiheessa häiritsee tuon asteisesti ja poikaystäväsi pitää jatkuvaa (minun silmissäni turhaa) avustamista tarpeellisena, niin kannattaisi miettiä suhteen mielekkyyttä.
Kaikessa ei todellakaan pidä joustaa, vain koska on monikulttuurisessa liitossa. Minä olen aina suhtautunut tähän elämään sillä tavoin, että monikulttuurisuus ei tee minusta yhtään vähempää naista, ei yhtään vähempää itsenäistä eikä yhtään vähempää omilla aivoilla ajattelevaa. Ellei kompromissi löydy näiden kriteerien puitteissa, silloin se ei minusta ole sen arvoista.
Monilla tuo avustaminen ja miehen kulttuurin mukaan joustaminen menee siihen pisteeseen, että oma hyvinvointi jää viimeiselle sijalle, eikä siinä ole minusta mitään mieltä. Elämiä on kuitenkin vain yksi elettäväksi, eikä sitä kannata tuhlata pienellä rahalla kituuttamiseen ja rakkainpansa kanssa tappelemiseen, jos muuhunkin on varaa ja mahdollisuuksia.
Tiedän esimerkiksi perheen - tai entisen perheen, jossa miehen palkka meni lähes kokonaisuudessaan kotimaahan ja loput omiin menoihin. Vaimo maksoi elämän ja kaksi perheen lasta omalla kotihoidontuellaan. Ei se ollut ihmisarvoista elämää ja eroon päättyi lasten vielä ollessa leikki-ikäisiä.
Monikulttuurinen liitto on vaativampi, mutta ei yhtään sen huonompi jos siihen lähdetään sillä ymmärryksellä, että kompromissien on pidettävä silmällä kunkin liiton osapuolen ihmisarvoa ja onnellisuutta. Avioliiton ja ylipäänsä parisuhteen kuuluu ANTAA onnen, turvallisuuden sekä vakauden tunnetta, ei ottaa.

Itselläni on kokemusta siitä kuinka veljeni hyysäsi erästä ns. itäeurooppalaista (en halua sanoa maata). Voi herrajjumala sitä rahamäärää ja tavaravuoria mitä sinne rajan taa tarvittiin, mitä kummallisimmista syistä. Taidettiin ostaa autokin kaiken muun hyvän lisäksi.

Veljeni lähetti vuosikausia rahaa sinne rajan taa "ystävälle" ja hänen sukulaisraukoilleen. Kun "ystävä" kävi lännessä, veljeni maksoi kaiken ylläpidon, matkat jne. mitä nyt satuttiinkaan tarvitsemaan.

Viimeksi kun veljeni päätti käydä katsomassa tuota "hyvää ystävää" ymym siellä maksamassaan asunnossa (kaikki sisustuskin oli hänen hankkimaansa) niin siellä se "ystävä" eleli hyvin jonkun ihan oudon kanssa.

Nuo jutut sairaista sukulaisista jotka tarvitsee hoitoa jne. tai että koti menetetään ellei saada äkkiä avustusta, on pelkkää huijausta.

Aattelinpa vaan varottaa, kun nyt kysyit.

Kiva kuulla ettei ainakaan ole ainoa vastaavassa tilanteessa. On vain tuottanut suurta ihmetysta tama tapa jota en ole ikina ajatellukaan. Tiedan etta perhe ei tienaa paljon mitaan (isa kuollut, aiti jai juuri tyottomaksi ja sisko tekee osa-aikatyota tarjoilijana, asuu viela kotona, joten poikakaverini tuntee nyt olevansa varmaan tavallaan vastuussa "perheen isana olemisesta"). Ymmarran 100%:sti sen etta rahaa annetaan valilla elamiseen, jotta saadaan ruokaa poytaan ja laskut maksettua ja se "kaikki tarpeellinen". Siksi en ole asiaan puuttunutkaan, mutta jokin aika sitten poikaystavani kustansi heille matkan luoksemme vierailemaan, ja maksoi siis joka sentin joka viikon aikana kaytettiin. Ymmarran viela lentolippujenkin maksamisen, ja ruoan ostot seka pienet matkamuistot, mutta meni vain yli kasityksen se etta sisko juoksi hullun lailla kaupasta toiseen ja ostatti itselleen vaatteita ym. Kun kyse ei enaa ollut mistaan "puutteesta" vaan ihan normaalista shoppailuhimosta mika kylla itseltanikin loytyy hyvin usein (mutta ei ole loytynyt viela veljea joka kaiken maksaisi ;)) Poikaystavani tietysti asiasta hermostui kun mitaan menin mainitsemaan, ja sanoi etta rahat ovat hanen, mita siis valitan. En tieda, ehka itseaankin tavallaan kiukutti suuri rahanmeno mutta ei enaa hellinyt sita myontaa kun oli kaiken luvannut maksaa.

Nyt suunnitelmissa on lennattaa aiti ja sisko samaan kaupunkiin jossa asumme, jotta tulisivat tanne toita etsimaan ja rahaa tienaamaan edes muutamaksi kuukaudeksi talvella. Ymmarsin lauseiden valista etta poikaystavani kai tavallaan haluaa paasta elattajan roolista pois ja saada heille omaa rahaa enemman, mutta paatin silti sulkea suuni ja katsoa mita tuleman pitaa. Tuntuu jotenkin etta menee taysin yli tama kaikki.

Ylipaataan tuntuu olevan jonkinlainen ajatusmaailma etta naissa hyvin toimeentulevissa maissa kaikki on kuin kullassa tanssimista, ja elama alkaa kukoistaa heti kun rajan yli astuu. Siskonsa ei yhditetyn lukio-ompelukoulun jalkeen jaksanut koulun penkille enaa palata, vihaa ompelua ja tarjoilee mieluummin osa-aikaisena. Poikakaverini taas on lukenut itsensa maisteriksi hyvin paperein. Mielestani se on kylla vahan itsestakin kiinni - kylla sita jotain on tehtavakin jotta ne "kultahiput alla rapisisivat". Ei rahantulo ole suoraan verrattavissa siihen missa maassa asut ja tyoskentelet. Tai voisi edes kouluttaa itseaan jotta mahdollisuudet paranisivat.

Muuten kylla meilla menee hyvin, pahoittelen jos tekstista muuta kavi ilmi. Suurempia kulttuurieroja ei ole ollut ja kaikki menee kylla ymmarryksen mukaan, mutta tama asia kun nyt tuli ilmi niin ajattelin kysya muiden kokemuksia.

Onhan tama monikulttuurisessa suhteessa elaminen tavallaan suuri rikkaus :) Nakee ja oppii paljon uutta.

Aasialaiseen kulttuuriin sisältyy kunnioitus vanhempia kohtaan. Eteenkin silloin, jos suku on maksanut koulutuksen (tms.), on lapsilla käytännössä velvollisuus maksaa tämä raha suvulle/vanhemmilleen takaisin.

Suvussani kolmas sukupolvi, jossa joku on aasialaisen kanssa naimisissa, niin alkaa olla tämä rahakuvio selvä (tosin selvyyden osalta taitaa olla menossa ensimmäinen sukupolvi...). Keskimääräinen lähetys 100€/kk (0,5-1 kk-palkka kohdemaassa riippuen laskutavasta ja vaihtokurssista), käytännön syistä 2-3 rahalähetystä vuosittain. Tästä olemme joustaneet myös alaspäin.

Oma lukunsa ovat vaimon varakkaat sukulaiset, jotka pyytävät palveluksia/lahjoja (mm. merkkivaatteita ja kännyköitä). Tuo toimii mielestäni siihen rajaan asti, että lahjat voi laskea joululahjoiksi tai tuliaisiksi. Osa näistä pyynnöistä on ihan puhdasta testausta ja siten kaikkeen ei myöskään tarvitse suostua:

opi sanomaan ei.

Pankkisiirto ulkomaille toimii, olemme vaimon kanssa käyttäneet laiskan vaihtoehtoa Nordea-Soloa. Nopeissa lähetyksissä Western Union on (kuulemma) hyvä vaihtoehto ja joissain tapauksissa jopa halvempi. Rahat saatavilla toisessa päässä jopa puolessa tunnissa. Käytännön neuvo: lähetä rahalähetyksen vastaanottajan tilille (älä sukulaisen tilille) jos vain suinkin mahdollista. Kaikilla ei tosin ole tiliä, vaimoni äidille se avattiin varta vasten. Olen kuullut ihan tarpeeksi sukulaisten kavaltamista rahoista. Tullissa aukaistaan kaikki rahalle haiskahtavatkin lähetyksen (mm. valokuvapino on tässä suhteessa "epäilyttävä"), joten rahalähetys postitse ei ole vaihtoehto.

Paras lahjoitus, mitä muistan on vaimoni naapurille (ja siten myös sukulaiselle) 2kpl Imodeum ja 4kpl Ibuprofen - silläkin riskillä, että olisin itse tarvinnut niitä. Ko. naapuri tuli kiittämään vielä viikko parantumisen jälkeen :-)

Ongelmiahan voi kehittää vaikka hammastahnatuubin puristamisesta.

Vanhin perheen poika on vastuussa vanhemmista aasialaisessa perheessä. Mieheni vnhemmat luulee että kaikki tässä maassa ovat tosi rikkaita ja että meille jää suunnattomasti rahaa yli varsinki kun minäkin olen töissä. Eli meidän ei tulisi säästää rahaa laisinkaa vaikka on ensimmäinen vauva tulossa, vaan lähettää kaikki ylimääräinen raha mieheni vanhemmille, että voivat rakentaa uuden talon itselleen. He ovat rikkaampia kun me, mutta eivät sitä tajua. Merkkitavarat ovat sielä 10 kertaa halvempia, mutta mieheni pitäisi lähettää täältä heille merkkitavaroita, niin että kavereille voi sitte kerskailla että tämä tuli ulkomailta.
Mieheni vanhempien ahneus ottaa tosi paljon päähän, varsinki kun he kohtelivat häntä tosi huonosti kun hän oli lapsi, hakkasivat ja hyljeksivät.