Mielenkiinnosta kyselen että mitä etäisät touhuavat erityisesti teinityttöjensä kanssa? Mun miehellä on 15-vuotias tyttö joka käy meillä joka toinen viikonloppu mutta yhteistä touhua ei oikein tahdo löytyä.
Etäisä ja 15 vee teinityttö
Minna35
14246
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mun iskä ei ainakaan saanu tehdä mitään mun kanssa kun äitipuoli oli pimeen mustasukkainen. Mut tossa iässä muutinkin jo omilleni. Ole sinä viisaampi.
Muistelen että mitä itse tein isäni kanssa 15-vuotiaana... No en juuri mitään! Juteltiin joskus koulujutuista. Isä auttoi esimerkiksi matikassa. Muuta en juuri muista. Huoneeni järjestystä joskus yhdessä muutettiin.
Siitäkin huolimatta olin silloin ja olen edelleen sitä mieltä, että minulla on todella hyvä isä.:) Ei siinä iässä tytöt kovin usein paljoa isän kanssa hengaa... Äidille tekee mieli juoruta ihmissuhdejutut.
Meillä isä toimii teinityttöjen kuskina. Viikonloppuisin vie kaupungilla järjestettäviin yleisötapahtumiin, ja on siellä mukana, jos kavereita ei kiinnosta lähteä. Käydään yhdessä ja erikseen myös elokuvissa ja syömässä ja kesäaikaan torikahvilla.
Isä on toinen huoltaja, jonka kanssa voi tehdä yleisesti samoja arkisia asioita kuin äidin kanssa. Käydä shoppailemassa, ruokakaupassa, koulun juhlissa, sukuloimassa jne...
Nyt kun kysyit, huomaan, että meillä se olen paljon enemmän minä (äitipuoli), joka touhuaa isännän viisitoistavuotiaan tytön kanssa. Teemme vaatteita (aina on muutama keskentekoinen ompeluhuoneessa), tsekkaamme kirpparitarjonnan, vaikka emme useinkaan paljon ostele, saatamme käväistä taidenäyttelyssä, katselemme telkkaria, hoidamme puutarhaa. Viime viikonloppuna harjasimme ja maalasimme puutarhakalusteet sillä aikaa, kun isäntä siivosi autotallia.
Siinä tulee samalla juteltua paljon "äiti-tytär-puhetta". Olen hyvin selvillä hänen kaverisuhteistaan ja siitä, kuka vastakkaisen sukupuolen edustaja kulloinkin on mielenkiinnon kohteena. ;-) Myös opiskelusta ja ammatinvalinnasta olemme puhuneet paljon.
Hyvin paljon vietämme myös koko perhe aikaa yhdessä eikä ole ollenkaan harvinaista, että tyttö lähtee isänsä kanssa vaikkapa vesille tai joillekin messuille. Myös kesäasunnolla olemme luonnollisesti paljon koko perheen voimin. Tämä mieheni tytär on ainoa lapsemme.
Tuossahan tulikin paljon vinkkejä, mitä isä voi teinitytön kanssa tehdä. Ei nyt välttämättä kaikki samat asiat kiinnosta, mutta paljonhan tuossa oli myös muitakin kuin ns. tyttöjuttuja.
Oma tyttöni on vasta 9v, mutta en ole ollenkaan huolissani siitä, ettemmekö löydä paljonkin yhteistä puuhaa tytön teiniydyttyä.
Itseasiassa pojan kanssa mulla voisikin olla vaikeampaa tuon suhteen. Tosin tuskin sekään mikään ongelma olisi, jos olisin pojan tuntenut pienestä asti.
Mutta jos joskus ajaudun uusperhheseen, jossa on teinipoika, ehkä en löytäisi yhteistä touhua. Tai riippuu tietenkin siitä, kiinnostaisko poikaa jokin muut asiat kuin pelit ja urheilu (joista minä en välitä kyllä millään tasolla).
Entäpä käyttekö lentämässä omalla koneellanne? Tykkääkö hän ulkomaan asunnostanne ja käykö hän siellä erikseen vai kavereidensa kanssa?
Saako hän myös rahaa reilusti harrastuksiinsa?
Entäpä autoilu, oletteko jo ostaneet hänelle auton?
Itsesi korostaminen kalskahti melko pahasti silmääni. Olet kiero ja vastenmielinen tapaus, toivottavasti kärsit hitaan kuoleman.
Onkohan sinulla kaikki kunnossa?
Sinulle "voi raukkaa"
Eipä tosiaan taida "Minäme":llä olla kaikki kunnossa!
Hyvä huomio! =)
Kyllä on kovasti kitkeröitynyt tapaus.
Meillä ainakin osallistutaan harrastuksiin, ja kilpailuihin. Urheillaan ja tehdään ihan kaikkea sitä mitä tehtiin ennen avioeroakin. Ja todellisuudessa isäpuolenkin kanssa tehdään ihan samoja asioita, jopa opiskellaan, kun vähän vieraamman kanssa se on helpompaa kuin oman vanhemman kanssa.
Sairas perheenne on mätä.
Ahdas mielinen ex emakko on sairas
No enpä ihmettele kun tuossa iässä mentiin kavereiden kanssa eikä nyhjätty vanhempien kanssa enään. Ne olivat aika outoja jotka vanhempiensa kanssa harrastivat vielä teininäkin.
Eipä ihme, et oppinut edes kirjoittamaan. Se sana on enää.
Ystävät ei yksin riitä, tarvitaan myös perhe.
En minäkään tuon ikäisenä viettänyt aikaani vanhempieni kanssa. Asuin äitini luona ja isääni kävin morjestamassa joskus. Kaverit oli tärkeitä ja niin sen pitääkin olla. Eikös sen murrosiän pidäkin olla sellainen irtiotto vanhemmistaan? Omat murrosikäiseni viettävät myös aikaansa kavereidensa kanssa, eivätkä enää oikein minnekään halua lähteä meidän vanhempien mukaan. Se on minusta normaalia kasvamista. Olen ollut kuitenkin aina läsnä, jos haluavat jutella tai tukea jossain asiassa.