Sä oot paljon epävarmempi kuin haluat antaa ymmärtää. Sussa on todellakin persoonallisuuksia moneen lähtöön, ja jokainen yhtä Aito. Mitä kaipaat tänään ja ylihuomenna, voi olla ja onkin kaukana siitä, mitä huomenna janoat. Sä olet varma, että saat. Mitä ikinä. Ja olet oikeassa, kyllä. Mutta mitä sä eniten maailmassa kaipaat ja tarvitset, sen saamisesta et ole varma. Tässä kohdin tunkeutuvat epävarmuustekijät esiin. Riitätkö? Oletko kyllin?
Mä voin sanoa: olet.
Kyllä.
Rakastan sua.
Mä voin sanoa: olet.
Kyllä.
Rakastan sua.
Vastaukset 62
Vanhimmat
kerroppa kenelle ;).
ihmistuntija olet, vaikka niinhän sun olettaakin olevan :) eikä sulta voi salata mitään. Luet, melkein kuin avointa opusta, kiusallista ;)
Niinkö luulet, luulet väärin. Haluaisin, myönnettäköön..
Jos mulle olis aloitus, toteaisin: kyllähän epävarmaksi vetää epämukavat kokemukset ja kohtuuton negatiivinen palaute liian suuressa määrin. Onneksi ihmiset lähellä, eivät ole uskoneet *askaa, joten sikäli kaikki hyvin.
Jos olis mulle, tulee mieleen eräs, kuka voisi ajatella mahd. noin. Ja sanattomaksi vetää. Vain se tulee mieleen, et kaks lepattavaa (tällä hetkellä olen sellainen - ) luonnetta - millainen yhtälö siitä tulis? Mietityttää, ja rehellisesti sanottuna epäilyttää.
Vaikka kauniisti ajttelet. Ehkei mulle kuitenkaan tämä.
Voisin vaikka itkeä. Joku ajattelee jostain toisesta näin. Uskomattoman kaunista. Toivottavasti voisit sanoa tämän sille jollekin ihan oikeassakin elämässä..
Siis:
Kiitos kaunis ajatuksesta, itse en tiedä enää mitä uskoa.
ja jotenkin tutun oloista tekstiä heh... no mut jos on epävarma niin eihän sitä nyt voi aina olla epävarma tai ei ainakaan halua olla. ihminen haluaa aina olla kuin muutkin tai ainakin etsii sitä itseään ensin yrittämällä olla kuin muut. onpa hyvä että on joku joka ymmärtää. suorastaan ihmeellistä! olen varma että se joka mua ymmärtää niin on se oikea.
:) kyllä se varmuus tässä lukiessa karisee nyt taas rajusti:(((( menee rankaksi nää jutut sairauksineen kaikkineen..
Vähän turhan raskaaksi on mennyt, kyllä.
- ap -
ymmärtänyt? välillä kyllä niin riskiltä tuntuu tänne kirjoittaminen.. ei kyllä välillä tiedä mitä sanois.
Sä olet mun silmiini vielä kauniimpi nyt kuin matkan alussa.
-ap-
Uskon, kun todistetaan.
kuka?
Noin syvällinen analyysi on vain todella läheisen ihmisen kirjoittama, miksikäs se täällä on..miksi ei suoraan hänelle..siinä joku este kuitenkin.
Tunnistan kyllä eräitä piirteitä omikseni..niin kuin sata muutakin ihmistä.
Ehkä sun on aika avata tunteesi suoraan hänen kuultavakseen..ennen kuin kuihtuu pois.
Olet kaikki, mitä ymmärrän..tähdet taivaalla muita varten on..
Kenelle nämä kauniit sanat menee?
Pääkaupunkiseudulle olen virrannut vuosien ajan.
- ap -
Kuin päijänteen vesi...
Tai Vantaa.
Mä olen ollut hänen edessään kuin avoin kirja. Enempään en pysty.
En voi pakottaa häntä lukemaan ja ymmärtämään lukemaansa.
- ap -
Tottakai sen voit tehdä, vaikka raipalla pakottaen:)
näitä arvoituksellisia aloituksia, laittamalla välillä lisää arvoituksellisuutta?
Tämä oli ihka ensimmäinen laittamani aloitus Hänelle.
-ap -
No älä nyt usko itsekään. Olet kirjoittanut jo 10 vuotta tänne puuta heinää :D
Ei kai rehuja voi kirjoittaa, ne syödään?
Totuus: HänHän vasta saapui tänne hetki aikaa sitten, ei siis ikuisuusksia vielä luurannut. Löysi mielenkiintoisia keskusteluja, myöhemmin tämän innoirtuksen kohteensa. Tarvitseeko sitä nyt niin selitellä monille persoonille? Yhdellekkin riittäisi, jos se nyt olisi se oikea..
Mä olen kirjoittanut Hänelle yhden ainoan aloituksen. Tämän. Tänään. Sovitaanko että mä olen tekemisistäni kumminkin paremmin perillä kuin sä? Ja ehkä ylläpito, joka ip-numerot näkee. Mulle ei ole muita kuin Hän, kaikkine puutteineenkin, epävarmuuksineen. Hän on, muita ei maailmaani mahdu.
ensimmäinen tänne? Varmaan tuon alkaneen minuutin aikana. :-D
Poistu Sinä, jooko, pilaamasta tätä kaunista ketjua. Tätä oli kiva lukea siihen asti, kunnes Sinä tulit ilmaa pilaamaan.
Me muut olemme aloittajan takana täysin riippumatta sinun haisevasta mielenmaisemastasi.
Kolme pientä sanaa..
Ensimmäiset sanat on niiiin hellyyttäviä..
Jos seuraavan kerran enemmän..
Tiedäthän ne itsekin. Tännekkö ne haluat, et saa..
Sinänsä kaunis teksti, MUTTA miksi näin kasvotonta, nimetöntä? Rakasta ihmistä tulee kunnioittaa niin paljon, että toimii oikealla tavalla. Minun mielestäni tämä ei ole sellainen tapa. Se on vain yksi mielipiden, mutta se on minun mielipiteeni.
Olen lähestynyt häntä livenä. Hän kykenee kaveruuteen. Tämän vuoksi puran täällä, etten häiriköisi Häntä. Johonkin on purettava.
- ap -
Suhteessamme lienee pieniä esteitä, jonka vuoksi ei halunnut suoraa yhteyttä ottaa. Vai oletko muuta maata, siis mieltä?
Oletko ollut rehellinen, kertonut totuuden. Jos et, minä ainakin vedän kaverikortin.
Ja minulle ei kannata valehdella, koska tiedän sen, jos niin on. Huono juttu, sadunkertojalle. Kavereita voidaan silti olla, mutta rehellisyys on liian tärkeä juttu, jos mennän yhtään yli kaverikortin.
En tiedä, kuinka voisin olla rehellisempi?
- ap -
Olen, entä sinä? Pilaksi turhan raakaa, mielestäni.
Suoraa yhteyttä on otettu, tavattu on.
Suoraa yhteyttä otetaan edelleen, päivittäin.
- ap -
Kuplat hyppii minne sattuu, näemmä. Löydät siis alempaa taas vastauksen. En näe ainuttakaan syytä valehdella sinulle. Mietin samaa tykönäni, osoittaisi suunnatonta halveksuntaa toista kohtaan, jos tällä asialla leikittäisiin.
Totta
Hetero
Mikäs muu?
Tämä oli ensimmäinen ja viimeinen viestini Hänelle. Kolmen vuoden jälkeen alan uskoa etten ole Hänen hakemansa Täydellisyys. Jatkan niin kuin ennenkin, toisin sanoen rakastamalla Häntä niin kuin tähänkin asti, salassa, ja vain parasta Hänelle toivoen.
Tiedä: olen vilpitön. Osaan, niin kuin sinäkin. Myös lukea Sinua.
Olen "kaverisi" niin kauan kuin sallit.
Mä tiedän, miksi sä itket, mikdi sä raivoot. Mä tiedän, miksi sä "elät" palstoilla ilta illan perään. Mä tiedän, miksi sä kirjoitat, vaikkei ole kenelle kirjoittaa. Tiedän, miksi sä katselet romanttisten leffojen kliimaksipätkiä kerta toisensa jälkeen, kuuntelet musiikin multihuipentumia. Mä tiedän miksi luot, ja kenelle - hänelle, kasvottomalle. Mä en ole ryhtynyt siihen, vielä, mutta mä tiedän kuinka rakastat häntä jota et usko vielä tavanneesi. Mä tiedän kuinka harjoittelet. Asentoja, ajatuksia, sanomisia. Mietit mitä aiot puhua mulle.
Mutta: mä tiedän. Tiedän jo.
Rakastan sua.
Jos elämän varrella on samoja tuntemuksia itsellä, voi ymmärtää toisen tunteita ja toista ihmistä syvemmin.
Rakastanhan minäkin sua, kaikesta pelostani huolimatta.
Minäkin rakastan, ihan elävää ihmistä, joka on vain haave. Epätodellinen tilanne.
eniten kaipaan jotain pysyvää ja aitoa, oikean ihmisen vierelleni.
Aidon ihmisen joka uskaltaa näyttää tunteensa, niin hyvässä kuin pahassakin.
Ja luuletko etten lue sua siinäkään... Siis tässä sun heikon itsetunnon ilmentymässä,jonka puet huumoriksi? Kyllä, mä palvon sua, passaan, mutta tiedä: teen sen - nauraen - vain ja ainoastaan nähdessäni, tajutessani sun pohjimmaiset motiivisi. Kuinka mä haluaisinkaan sua halata, sanoa: Kelpaat! Itsenäsi. Olet ihmeellinen
Olkaamme siis.... kavereita. Siihen on mun tyytyminen.
olla hänen kanssaan kaveri. Ei vaan enää riitä.
oli tekstin paras osuus.
Kiitos rakas.
tää on n to n.
Sinä et tiedä
Mun puolesta saat haistaa mädän vatun. Olin just sun kanssa tekemisissä, enkä olis voinu aivottomampaa, sydämettömämpää kommenttia odottaa. Tai, kylhän mä tiesin odottaa. Mitäs sitä muuta vartomaan kuin sitä ihteään. Paskaa, suomeksi sanottuna :) No, täytyy varmaan laittaa taas sonta kiertämään. Mutta..... sä olit ainoo, ja ehkä viimeinen, jota kohtaan oon koskaan mitään todellista tuntenu. Adios.
Ja se tuli selväks, nyt viimeistään: et tiedä. Sen hyväksyn.
Eiköhän ole normaalia olla epävarma suuren rakkauden kohdatessa. Siinähän psyyke joutuu muutostilaan.
Minulle mieheen kohdistuva rakkaus ei ole ykkösasia elämässäni. Erittäin moni arkinen ja aatteellinenkin asia menee sen edelle. Mies omana läheisenä on tietenkin upea asia, mutta en kyllä ole valmis uhrautumaan sen vuoksi muissa asioissa.
Jaa ei todellakaan mulle. Ei ole mitään noista varmuustekijöistä. Olen epävarma tässä suhteessa ihan kaikessa. Tottakai realismia pitää olla, siitä nyt olekin niin varma että!
Tuli ihan epävarmuuttani muutamaksi sekunniksi kurkkimaan, joku voisi sanoa kyyläksi heheheheh :), mut juu vien kahvini ja bullani tuonne ulos ja sitten otan päikkärit keinussa, ennenkuin aurinko osuu siihenkin.
Mikään ei ole niin varmaa, kuin epävarma! Realismi on varmaankin varmempi.
Onko sinussa jotain, mikä saa toisessa aikaan epävarmuudentunteen? Kohteletko häntä samoin kuin muita? Käyttäydytkö johdonmukaisesti ja vastaatko ystävällisyyteen ystävällisyydellä vai torjutko?
Itse olen kyllä hyvin epävarma yhden ihmisen seurassa. En tiedä, mitä hän minusta haluaa eikä hän minusta, minä en tiedä itsestäni eikä hän itsestään. Epävarmuus leijuu ympärillämme. Ei voi yleistää, että miehet sitä ja naiset tätä, mutta tässä tapauksessa yleistän kuitenkin, että hän on erilainen kuin tuntemani miehet. Yksi ero on tarkemmin määrittelemätön passiivisuus. Se ilmenee niin, että hän ei ota aktiivisesti kontaktia eikä tarjoa oma-aloitteisesti apuaan ja sitten se suurin ero: porukassa miehet käyttäytyvät yleensä neutraalisti, ovat melko vakavia ja huomioivat jokaista tasapuolisesti. Kahden kesken ollessa valtaosa miehistä on sellaisia, että he tulevat lähelle, hakevat katsekontaktia, pyrkivät jutuille ja hymyilevät paljon enemmän kuin porukassa. Ehdoton enemmistö miehistä on sellaisia. Hän ei toimi samoin vaan välttelee kahdenkeskisiä hetkiä.
Toinen keskeinen ero on se, että hän on kiinnostunut erilaisista asioista kuin tuntemani miehet keskimäärin. Hänellä on paljon tietämystä ja hankittua tietoa eri ilmiöistä, naisten ajatuksista, henkisistä kysymyksistä jne.. Se vaivaa ja aiheuttaa epävarmuutta, kun tietämykseen yhdistää oletetun kriittisyyden ja hyvin tarkat silmät. Se tekee minut kiusaantuneeksi, sillä tunnen hänen tarkkailevan ja arvioivan.
Kolmantena aspektina on se, että hän tietää sellaisia asioita, joita hänen ei tulisi tietää. Too much information. Ja siltikään se ei haittaa.
Neljäntenä on se, että olen joskus syyllisyydentunteissani tullut luvanneeksi hänelle jotain, mistä hän viisaasti kieltäytyi. Häntä katsoessa lupaukseni tulee joskus mieleeni, enkä ymmärrä edes hävetä sitä.
Hän on jotenkin niin lähellä minua ja samalla kuitenkin hyvin etäinen. Ja jotenkin ...niin rakas.
Aikamoinen analyysi :) toi lupaus juttu jäi kaivelemaan mieltä? Ehkä hän yrittää käytöksellään osoittaa kunnioitusta? Ja analysointi voi olla vain oman mielesi tuotosta ja miehellä om vain intensiivinen katse :) keskustele sen miehen kanssa näistä asioita niin pöytä puhdistuu epäilyistä.
'hmm..m'
Kirjoitusta lukiessa tuli se mieleen, että ilmeisesti opit ainakin jotain uutta toistuvasti hänen kauttansa. Mikäs sen parempaa :)
Huh-heijaa ja rommia pullo. Kaunista? Ehkä, muttei mitään merkitystä, jos se sanotaan vain täällä, niin kuin eppäilen.