Ainako perheen "säälittävin"?

Itse olen 50v. (mies) ja täytyy vain sanoa että tuollaisesta leimasta ei välttämättä pääse eroon koskaan. Suku pitää mielipiteensä.... minun veljeni oli aina se merkittävämpi, ahkerampi, rahakkaampi, minä vain joku rääpäle ja merkityksetön. Kaikki mielipiteeni käveltiin ohi, jo lapsena, ja aina vain aikuisenakin.

Omalla kohdallani on jo varsin myöhäistä, mutta sanoisin että repäise hyvissä ajoin eroa tuohon painostukseen, keinolla millä hyvänsä. Kerää rohkeutta ja nouse vastaan. Tai lähde, kuitenkin sanoen miksi lähdet (vaikka edes jälkeenpäin). Vaikeata se on, mutta ei kannata jäädä alistuneeseen suhteeseen sukuun. Paikkakunnan vaihdos, oman asunnon, oman elämän aloitus tietysti voi auttaa dramaattisesti, siinä kehittyy uskoa omiin kykyihin kun huomaakin selviävänsä.

Näin jälkiviisaana minä :)

Älä kuuntele muiden sanomisia. Olet omalla tavallasi yhtä rohkea kuin kuka tahansa muukin vaikkei siltä vaikuta. Se on jo tietynlaista rohkeutta olla hiljaa eikä kokoajan puhua pakonomaisesti jostakin.
Millälailla olet lapsellinen? Ei ainakaan ujous tee sinusta lapsellista tai herkkyys.
Vaikka nyt sinusta tuntuukin varmasti pahalta. Uskon että saat hienon tulevaisuuden ja pääset tuosta ujoudesta ja hiljaisuudesta ainakin vähän eroon;)
Oliko siis vanhempasikin hiljaisia ihmisiä?