Onko kellään samanlaista ongelmaa? Olen jo 18-vuotias nuori nainen. Peruskoulussa kiusattiin tosi pahasti ja olin tosi ujo ja hiljanen myös perheen seurassa. Veljen vaimon mielestä olen todella säälittävä ja lapsellinen. Itken mm. herkästi. Tuntuu etten pääse tästä "roolista" eroon? Esimerkkinä: jos alkaisin seurustelemaan, siihen ei varmastikaan perheessäni suhtauduttaisi hyvillä mielin, olenhan minä lapsellinen enkä osaa mitään.... Ahdistaa tämä nössön rooli. Vinkkejä miten pääsee eroon tästä?
Ainako perheen "säälittävin"?
424424242
2195
0Äänestä
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse olen 50v. (mies) ja täytyy vain sanoa että tuollaisesta leimasta ei välttämättä pääse eroon koskaan. Suku pitää mielipiteensä.... minun veljeni oli aina se merkittävämpi, ahkerampi, rahakkaampi, minä vain joku rääpäle ja merkityksetön. Kaikki mielipiteeni käveltiin ohi, jo lapsena, ja aina vain aikuisenakin.
Omalla kohdallani on jo varsin myöhäistä, mutta sanoisin että repäise hyvissä ajoin eroa tuohon painostukseen, keinolla millä hyvänsä. Kerää rohkeutta ja nouse vastaan. Tai lähde, kuitenkin sanoen miksi lähdet (vaikka edes jälkeenpäin). Vaikeata se on, mutta ei kannata jäädä alistuneeseen suhteeseen sukuun. Paikkakunnan vaihdos, oman asunnon, oman elämän aloitus tietysti voi auttaa dramaattisesti, siinä kehittyy uskoa omiin kykyihin kun huomaakin selviävänsä.
Näin jälkiviisaana minä :)
Älä kuuntele muiden sanomisia. Olet omalla tavallasi yhtä rohkea kuin kuka tahansa muukin vaikkei siltä vaikuta. Se on jo tietynlaista rohkeutta olla hiljaa eikä kokoajan puhua pakonomaisesti jostakin.
Millälailla olet lapsellinen? Ei ainakaan ujous tee sinusta lapsellista tai herkkyys.
Vaikka nyt sinusta tuntuukin varmasti pahalta. Uskon että saat hienon tulevaisuuden ja pääset tuosta ujoudesta ja hiljaisuudesta ainakin vähän eroon;)
Oliko siis vanhempasikin hiljaisia ihmisiä?