Loputonta ikuista hirveää

Näen usein unta siitä, että taistelen jotain olentoa vastaan. Taistelu vain jatkuu ja jatkuu. En kykene voittamaan sitä, mutta vaikka loppumaton kamppailu on välillä lähes hirvittävää, jatkan sitä. Taistelu on jatkunut vuosia ja unessa usein jopa tuntuu siltä, että jopa ikuisesti. Ainakin niin kauan kun kykenen muistamaan.

Olento muuttaa usein muotoaan, mutta tiedän, että kyse on samasta olennosta. Välillä olento on näkymätön ja välillä groteskin naisen näköinen, jonka sormet ovat kuin miekan terät. Eivät samalla tavalla miekat kuin ihmisten maailmassa vaan terävät ja ne sormet naulaavat minut kiinni seiniin ja kattoon, sekä lattiaan. Sen jälkeen kun minut on naulattu seinään kiinni, olento repii toisella kädellä suoleni esille ja kietoo ne kaulansa ympärille ja samalla nauraa, mutta nauru ei kuullosta naurulta vaan ennemminkin siritykseltä ei sellaiselta kuin ääni kuulostaa vaan sellaiselta joka on kaikkialla ympärilläsi ja sillä ei ole mitään tiettyä paikkaa ikään kuin ääni kuuluisi kaikkialta eikä mistään tietystä suunnasta.

Olen nyt yli kolmekymmentä vuotta taistellut tätä olentoa vastaan joka yö, joka on aina tuntunut kuin tuhannelta vuodelta enkä tiedä kuinka kauan enää jaksan. Lähes joka yö häviän jollain uudella tavalla, jonka jälkeen minua kidutetaan lähes tuhansia vuosia kestävältä tuntuvan ajan.

Tästä huolimatta olen oppinut välttelemään olennon hyökkäystä vähän pitempään kuin edellisenä yönä pystyin. Välttely on paras mihin pystyn, koska aina lopulta häviän kuitenkin.

Ei kukaan kestä tälläistä kidutusta ikuisesti menettämättä lopulta koko ihmisyyttään. Ihmettelen miten olen kestänyt näinkin kauan tätä.