Kävimme hoidossani olevan koiran kanssa kaupassa ja menomatkalla valitsin 'maastoreitin'. Kapusimme hyvin epävirallista ja paikoin olematonta polkua pitkin radan vieressä olevalle korkealle kalliolle.
Korkeimmalla paikalla oli yhdessä kohdin pienenä mattona keto-orvokkia ja sen vieressä toinen matto mäkitervakoista. Taustalla hieman alempana oli kukkiva pihlaja ja sen juurella kieloja täydessä kukassa sekä muutama melko korkea keltainen joista en erottanut mitä ovat.
Ajattelin että tästäpä saan hienon kuvan koiran omalle porukalle lähetettäväksi, koira kukkivaa taustaa vasten.
Tuumasta toimeen ja sitten kävikin niin, että ruokahalu kasvoi syödessä. Halusin kuvasta näkyvän sen miten korkealla olemme, eli siis vertikaalista matkaa huomioimatta ehkä n. 150 metrin päässä mutta siis paljon alempana oleva tie mukaan. Tuumasta toimeen, mutta mitäpä jos odottaisi junaa, näkyisihän ulommalla radalla kulkeva juna ainakin yläosastaan. Tuumasta toimeen, mutta mitäpä jos mahduttaisi vielä suojatien ja siitä jonkin matkan päässä olevan kävelytien alun ja syreenit mukaan, jotta itsekin k.o. kävelytietä käyttävä miniäni ehkä tajuaisi missä kuva on otettu.
Keltaisten kukkien mukaan saamisesta kun luovuin, niin löytyihän se sihti lopulta, mutta siinä vaiheessa koira oli jo lopen kyllästynyt, rimpuili taluttimessa eikä suostunut poseeraamaan yhtään.
Hyvä kuva kuitenkin, koiran olemus vain sellainen hämmentyneen luimuileva ja syreenit eivät erotu lainkaan.
Jos joku keksii kuvakilpailun laittaa pystyyn, niin taidanpa päästä palkinnoille tällä nokialaisellani otetulla kuvalla. Tuo valkovihreä junakin on niin nätti.
Korkeimmalla paikalla oli yhdessä kohdin pienenä mattona keto-orvokkia ja sen vieressä toinen matto mäkitervakoista. Taustalla hieman alempana oli kukkiva pihlaja ja sen juurella kieloja täydessä kukassa sekä muutama melko korkea keltainen joista en erottanut mitä ovat.
Ajattelin että tästäpä saan hienon kuvan koiran omalle porukalle lähetettäväksi, koira kukkivaa taustaa vasten.
Tuumasta toimeen ja sitten kävikin niin, että ruokahalu kasvoi syödessä. Halusin kuvasta näkyvän sen miten korkealla olemme, eli siis vertikaalista matkaa huomioimatta ehkä n. 150 metrin päässä mutta siis paljon alempana oleva tie mukaan. Tuumasta toimeen, mutta mitäpä jos odottaisi junaa, näkyisihän ulommalla radalla kulkeva juna ainakin yläosastaan. Tuumasta toimeen, mutta mitäpä jos mahduttaisi vielä suojatien ja siitä jonkin matkan päässä olevan kävelytien alun ja syreenit mukaan, jotta itsekin k.o. kävelytietä käyttävä miniäni ehkä tajuaisi missä kuva on otettu.
Keltaisten kukkien mukaan saamisesta kun luovuin, niin löytyihän se sihti lopulta, mutta siinä vaiheessa koira oli jo lopen kyllästynyt, rimpuili taluttimessa eikä suostunut poseeraamaan yhtään.
Hyvä kuva kuitenkin, koiran olemus vain sellainen hämmentyneen luimuileva ja syreenit eivät erotu lainkaan.
Jos joku keksii kuvakilpailun laittaa pystyyn, niin taidanpa päästä palkinnoille tällä nokialaisellani otetulla kuvalla. Tuo valkovihreä junakin on niin nätti.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Mullakin on noita kameroita järkkäristä lähtien mutta kun lähdet vartavasten kuvaamaan ei meinoo tulla mitään, hyviä otto hetkiä sattuu odottamatta, usein ei ole kameraa mukana kun pitäisi. Viime kesänä harmitti kun pari kertaa oli saimaan norppa hollilla kun meinasin filmata ni eikös pakana häipyny aaltojen alle no katotaan tänä suvella.
Minullakin on kameroita järkkäristä lähtien, mutta kun ei silloin ole mukana kun niitä tarvittaisiin. Kännykälläkin saa jonkinlaisia kuvia, mutta ei läheskään niin hyviä kuin oikealla kameralla. Muutaman kerran olen kiireessä siepannut kameran kotoa mukaani hyvää kuvattavaa varten niin silloin ovat olleet akut tyhjät.
Mutta olenpa muutaman kerran onnistunutkin. On ihan tv:ssä näytettyjä kuviakin. En kuitenkaan palkintosijoja saanut.
Elävät olennot ovat vaikeita kuvattavia, koska liikkuvat koko ajan. Kasvit sentään pysyvät paikoillaan mikäli ei kova tuuli niitä riepottele.
Koira tosiaan oli se vaikein, koska liikkui. Lisää vaikeutta tuli siitä, että jouduin koko ajan pitämään taluttimesta kiinni varmuuden vuoksi, oli kuitenkin jyrkkä ja korkea pudotus aika lähellä. Sitten vielä toinenkin liikkuva osa, juna. Äänestä kuuli milloin juna tulee, mutta ei sitä mistä suunnasta.
Aika ison palan haukkasin, sillä en ole kovin paljon valokuvaillut. Siihen katsoen onnistuin mielestäni aika hyvin, mutta töitä se tosiaan teetti.
Tabletti on useimmiten mukana ja sillä saa yllättävän hyviä kuvia sekä saa filmattua hyviä pätkiä, se on kuvaus valmis hetkessä taas järkkärillä menee kauemmin.
Tabletin hankinta ei ole tuntunut tarpeelliselta, joten sitä minulla ei ole. Puhelimessani on aika hyvä kamera, mutta juuri eilen taas erityisesti korostui yksi käytettävyyteen liittyvä epäkohta. On siitä aiemminkin ollut riesaa, mutta ei tässä määrin.
Kamera ei pysy käyttövalmiudessa kovin pitkään. Jatkamaan pääsee kyllä saman tien, painamalla ensin "jatka" kohtaa, mutta siinäkin ajassa voi mennä hetki ohi, kuten tapahtui eilen eräänkiin kerran. Vielä hankalampaa on se, että pienet heilautukset ja liikkeet tai/vai väärät otteet heittävät kameran takaisin 'sovellukset' koloonsa, ja se vaatii jo kolme painallusta ennen kuin sen sieltä takaisin kaivaa. 5, jos puhelin on ehtinyt mennä lukkoon.
Ihan on sillä hilkulla, etten vähän aikaista uuden puhelimen hankkimista tämän takia.
Melko hyvä digikamera minulla on olemassa, kun vain muistaisin missä. Jostain syystä olen tietävinäni, että lopullisesti hukassa se ei ole. Sitä en kuitenkaan tulisi mukana pitäneeksi näillä arkisilla pikku retkilläni, ja aika laiska olin sitä mukanani kuljettelemaan reissuillakaan, joten puhelimen kamera riittänee jatkossakin.
Järkkärillä joka mulla on (yli tonnin vehe melkein uusi) käytän paljon jalustaa valmistelu vie aikaa hyviä kuvia tulee sekä video pätkiä jota voin katella tv kautta teräväpiirtona, mutta tabletti on veneessä mukana 5 bikselin kuvia 10 tuuman näytössä sillä saa myös videoita etupäässä jälkikasvusta tulee otettua.
Mulla kamera aina mukana kassissa, kiikari myös autossa.
3 kertaa kävit tuumasta toimeen.
Miksei
Nimenomaan, "ei vaihtoehtoja", ja läheltä liippasi etten käynyt neljättäkin kertaa, sillä yhden idean hylkäsin saman tien.
Se oli sellainen, että laitan koiran taluttimen kiinni jalkaani saadakseni molemmin käsin voimalla 'istutettua' koiran haluamaani paikkaan ja sitten olisi molemmat kädet myös vakaina ja käytettävissä kuvaamiseen.
Pujotinkin taluttimen toiseen jalkaani ja oitis huomasin että ei tällä vakautta ainakaan saavuteta.
Myynyt kamerakaluston.
Mulla tavallaan loppui kuvaaminen vuosituhannen vaihteessa, kun digivehkeet alkoi yleistymään. On juu kännykkä ja pari digipokkariakin, vaan, mitäpä suotta kuvaamaan. Maailma hukkuu kuvaan, ei mun kannata sitä kuvasaasteen määrää enää lisätä. Luotan paljon mieluummin muistikuviin :D
Noh, joskus jotain, just turistikuvaa, tai maisemaa, vaan ei niille ole mitään käyttöä. Jos tulisi duunia vastaan, missä tarvii kuvaa, se asia erikseen.
Jos sait siis hyvän kuvan, teetä siitä kuvanvalmistamossa valokuvapaperi kopio. Digimateriaali tulee häviämään ällistyttävän nopeasti. Formaatit muuttuu, tikut, levyt korruptoituu, kovalevyt hajoaa. Näistä digiajan ensimmäisistä vuosikymmenistä ei jää oikein mitään tutkittavaa tulevaisuuden argeologeille, jotka koittavat selvittää, mikä ihmeen elinrotu tuhosi maapallon elinkelpoisuuden ja itsensä.
Ai niin. Älä "käsittele" kuvaa pilalle, mikään surkeampaa, kuin amatöörin pilaama kuva katella.
=DW=
Mikään ei ole ikuista et turhaan murehdit huomenna saatat olla mullan alla, jos mietit syviä synkkiä, miksi, kun on paljon hyvääkin.
?
En käsitä, mitä tarkoitat. Ei nykyihmisestä jää oikein mitään jäljelle, Pyramidien raunioita, luolamaalauksia saattaa tulevaisuudessa olla edelleen olemassa. Sekä valtabasti kummallista romua ja saastetta, jota jäänyt jäljelle joltain tällä kaudella eläneen eläinlajin historiasta.
Eihän nytkään ihminen edes ole selvillä omasta lähihistoriastaan. Viimeinen sata vuotta dokumentoitu älyttömästi materiaalia, josta on intetty jo vuosikymmeniä. Jostain toisesta maailmansodasta riidellään jatkuvasti, että miten se oikein menikään. Ja se oli ensimmäinen sota ihmisrodun historiassa, mikä dokumentoitu täydellisesti. Jostain Mona Lisasta riidellään jatkuvasti, että mitä ihmettä se esittää. Maalaus jotenkin olemassa, mutta paljoa muuta siitä ei tiedetä, kuin taiteilijan nimi.
=DW=
Olen samaa mieltä, mutta en myrkytä mieltäni sillä että murehtisin missä mennään, kun se ei ole mun vallassani joten ihmiskunta toimii niinkuin toimii eikä sille mitään voi
?
Mitä tekemistä miettimisellä ja tosiasioilla on mielen myrkyttämisen kanssa ? En ymmärrä, osa ihmisistä elelee jossain satumaailmoissa, eivät tunnusta tosiasioita. Totuus ei ketään loukkaa.
Ei pitäisi.
=DW=
Joskus lapsena mulle luettiin satuja joten ne ajat on menneet, tosiasiat tiedetään ei minusta ole maailman parantajaksi.
Ihminen hallitsee tätä palloa ja se ei pysty konrolloimimaan joten tulevaisuus näyttää miten käy mutta me eletään parasta aikaa historiassa tulevaisuus on mitä on, en ala murehtimaan
Hyvistä kuvista puheen ollen niin mulla oli aikoinaan kaveri joka oli hesarin valokuvaajana, retkeiltiin ja veneiltiin milloin missäkin, mulla on hänen ottamia kehitämiä a 4 kokoisia ja mustavalkoisia otoksia iso pinkka, sanoisin niiden vetävän vertoja mille tahansa digi värikuville, niissä on sitä jotain.
Jepjep.
Tohon vähän viittasin, kun kerroin, että itellä kuvaaminen vähentynyt suunnilleen olemattomiin digiaikana. Filmille kun kuvas, ite kehitti filmit ja vedosti, siinä oli osaamisen makua, jos jälki hyvää. Toisekseen sen verran arvokasta hommaa, että siihen piti panostaa rahaa, jos meinasi kehittyä itse. Ja kuva oli se pääasia, se oli syy kuvaamiseen, ei se, että se on helppoa ja kivaa.
Nyt joku osaa painaa kännykästä nappia, sutiloi kuvaa jollain käsittelyohjelmalla ja sitten tunkee sen nettiin kaikkien "ihasteltavaksi". Siis kuvia, joita ei missään nimessä olisi edes kannattanut ottaa mistään syystä alunperinkään.
Määrähän se laadun on aina ennenkin korvannut >:/
=DW=
Olin asettelemassa keväällä purkkeihin istuttamiani kukan taimia valmiiksi mouhimaani penkkiin. Havahduin joku lensi ylitseni, mutta se ei ollut lintu.
Juoksin sisään ja hain kameran. Liito-oravia, koko liito-oravaperhe varkaisilla räklänpesillä. Äiti, isä ja pikkuinen. Asensin elokuvaohjelman ja sain upean luontofilmin. otin myös lähikuvia noista suloisista oravista. En tietenkään voi julkaista filmiä saati kertoa paikkaa sillä tänne rakennetaan koko ajan lisää taloja.
Miksi et voi julkaista? Laita vaikka juutuupille ja linkitä tänne. Miten se talojen rakentaminen haittaa filmin julkaisemista?
ELY-keskukseen välittömästi kuvat.
Liito-orava erittäinkin rauhoitettu eläinlaji. Jos et ilmoita niistä eteenpäin, voit jopa syyllistyä ympäristörikokseen, jos niiden asuialueelle rakennellaan taloja. Jos pelkäät katkeruutta ja kostotoimia gryndereiltä, tee nimetön ilmoitus.
=DW=