Näinhän se meni.

Nuori nainen löysi mukavan miehen ja tuli tiineeksi. Ei kulkenut neuvoloissa kun ei niistä mitään tiennyt eikä ollut ketään neuvomassa, ystäviä kun ei ollut. Synnytti pojan joka on nyt teini-ikäinen.
Sitten tuli taas tiineeksi samalle tai eri miehelle. Odotti ilolla uutta lasta. Jotain meni pieleen ja tuli keskenmeno. Ei tiennyt mitä piti tehdä, ei ollut koulussa opetettu elämää varten eikä ollut ketään jolta olisi voinut kysyä. Paketoi nyytin kun ei muuta osannut. Hoidetaan sitten joskus asia loppuun kun keksitään, miten. Ei ole vieläkään ketään, jolta asiaa voisi kysyä. Kasvatti poikaansa siinä sivussa.
Sama toisen kerran.
Nyytit olivat jossakin etäämmällä, ettei haju haitannut.
Sama toistui vielä kolme kertaa. Nyt naisella oli pakastin jonne hän siirsi kaikki nyytit. Sinne jäivät. elämä kulki eteenpäin ja tunne, että nyyteille pitäisi tehdä jotakin, haipui eikä sitä ratkaisua tullut.

Nainen löysi taas miehen ja tämä olikin hyvä mies. Otti vaimokseen. Tuli muutto uuteen kotiin. Pakastimelle vain ei ollut muuta paikkaa kuin kellarikomero, jossa ei ollut sähköä. Pakastin ja sen sisältö suli. Äiti ei saanut siirrettyä nyyttejä minnekään. Kaikki kun eivät ole niin kovin välkkyjä. En minäkään.
Loppu onkin sitten luettavissa lehdistä ja netistä.

Summa summarum: Äiti on nyt pidätettynä sarjamurhaepäilystä. Äidin tietämättömyys yhteiskunnan toiminnasta ja ystävien puute johti tähän. Kärpäsestä kasvoi härkänen. Kunnollisesta työllään itsensä ja perheensä aina elättäneestä naisesta tehtiin hirviö vain sen takia, että hän ei tiennyt eikä ollut ketään keneltä kysyä. Piti vain koettaa elää poikansa kanssa eteenpäin niin hyvin kuin osasi.
Hyvä mieskin viimein löytyi.

Meitä täsmälleen samassa asemassa olevia ihmisiä on paljon enemmän joka ainoan ihmisen ympäristössä kuin kukaan arvaakaan. Ei välttämättä keskosia synnyttäneitä vaan tietämättömiä yhteiskunnan toimintatavoista. Ei niistä koulussa kerrota ja tutulta jos kysyt, hänen neuvojaan noudattamalla taatusti olet kusessa!

Elämme virkamiestyranniassa. Ihmisen kaikki tietämätömyyttään tekemät teot ja tekemättä jättämiset tulkitaan aina, siis aina, rankimman kuviteltavissa olevan tavan mukaan ja käsittelyyn otettu ihminen tuomitaan ilman mitään tutkimusta tai vain yhdeltä kannalta nähtynä. Ja tuomitaan moneen kertaan. Syyllinen mikä syyllinen. Aina syyllinen. Kaikkeen!
Kun ei ole edes keneltä mitään apua kysyisi. Koulussakaan ei kerrota, miten elämää pitäisi elää. Eikä vanhuksetkaan pysty auttamaan. Ovat vaikka kuolleet pois jo.

Itsellä tuli vastaan lähiomaisen omaisen kuolemantapauksessa. Vanha yksinasuva ihminen kuoli, lähiomainen oli juuri lähtenyt lomamatkalle Kiinaan. Mitä minun piti tehdä? Ei ollut keneltä kysyä.
Onneksi 400 km:n päässä asuvat sukulaiset hoitivat asian. Minä asuin 40 km:n päässä mutta en vain tiennyt.

Sitten minulle tuli avioero.
Ei ollut keneltä kysyä neuvoja. Ei löytynyt neuvojaa vaikka kyselin puhelimitse monesta paikasta. Silti minun piti vain elää.
Avioerossa tuomari poistatti käräjäkirjurilla pöytäkirjasta kaikki minun esiintuomani asiat ja viittaukseni lainkohtiin ja antoi tuomion tosiasioitten vastaisesti. Lapsi jäi äidille. Itä-Suomen hovioikeus ei nähnyt mitään moitittavaa ja sakotti minua. Oikeuskanslerin virastossa on kaksi kantelua tästä maannut vasta 17 vuotta. Mitään ei tapahdu. Minun on ollut pakko koettaa vain elää. Samoin kuin tuon Oulun äidin.
Lapsi kidutettiin nälällä 7 vuodessa mielisairaalaan. BMI 16,4 ja 13:ssa nettitietojen mukaan kuollaan. Minun mukaan antamani metvurstit ja maidot meni tunkiolle. Kaikki tämä kunnan sosiaalijohdon, koulu- ja kunnanlääkärien tieten.
Lasta tämän hurskas kirkkokuorossa suloisesti laulava körttiäiti kuljetti spiritistipiireissä. Mielisairaalassa lapsessa selvästi puhui demoni. Kaikki oli vääntynyt kummasti erilaiseksi ja pahaksi. Minä en pystynyt vaikuttamaan mihinkän. Minun piti vain elää niin hyvin kuin pystyin.
Lapsi pääsi 10 v sitten mielisairaalasta. On jossakin pilleripurkin kanssa maailmalla, en tiedä missä ja mitä tekee. Silti minun pitää vain elää.

Maksoin juuri kymmenkunta tekaistua laskua ulosottovirastoon. Jos en olisi maksanut, olisi ne ulosmitattu (yksi jo ulosmitattiin) ja moninkertaisina. Tekaistuista laskuista tein poliisin ohjeen mukaan rikosilmoituksen johon poliisi vastasi, että rikosta ei ole tapahtunut. Ei auta kuin maksaa järjestäytyneelle rikollisuudelle. Siinä on mukana poliisi ja Suomen oikeuslaitos. Minunkin pitää silti vain elää. Joka päivä odotan uusia tekaistuja laskuja ja niitten ulosottouhkauksia. Varmaa lopun ikääni. Sekin minun vain pitää elää.
Enkä minä ole yksin samassa tilanteessa. Meitä on paljon. Sinunkin lähipiirissäsi. Sinä vain et tiedä. Joku vain koettaa elää, moni teki itsemurhan. Syytä et tule koskaan tietämään.