Riihimäen vankilassa tapettiin viime viikon torstaina keski-ikäinen vanki. Henkirikos nousi välittömästi suureksi uutiseksi, koska vankilasurmat ovat Suomessa harvinaisia.
Tapahtuma sai vielä suuremmat mittasuhteet sen jälkeen, kun Ilta-Sanomat uutisoi ensimmäisenä, että uhri oli tuomittu naisen ja lasten surmaamisesta. Iltalehdessä puolestaan kerrottiin ennen kuin epäiltyjen kuulustelut olivat kunnolla edes alkaneet, että henkirikoksen todennäköinen motiivi on uhrin oma rikostausta.
Tapaus aiheutti vilkkaan keskustelun myös sosiaalisessa mediassa. Osa verkkokeskustelijoista näytti suorastaan ilahtuneen henkirikoksesta. "Vihdoin oikeus tapahtui, ja samalla säästyy vielä yhteiskunnan rahoja." Monet tuntuivat myös ihannoivan vankilahierarkiaa, jossa toiset rikoksista tuomitut ovat halveksutumpia kuin toiset ja erimielisyyksiä ratkotaan väkivallalla.
Kun laittaa tietokoneen näppäimistöstä Caps Lockin päälle, alkaa suoltaa omaa mielipidettään oikeudenmukaisuudesta ja päättää kirjoituksen hymiöön, on helppo unohtaa, että jokainen henkirikos tuo mukanaan suunnatonta kärsimystä myös täysin sivullisille.
Vangeilla ja alamaailmassa on omat hierarkiansa ja sääntönsä, jotta siinä maailmassa elävien on hieman helpompaa jäsentää ja ennakoida elämäänsä. Se maailma on täynnä petosta ja väkivaltaa.
Pohjimmiltaan vankilahierarkiassa on kuitenkin kyse siitä, että omia tekoja on helpompi selitellä itselleen, kun löytyy joku, joka teki jotain vielä pahempaa.
Muulla yhteiskunnalla on omat sääntönsä, joista on sovittu yhdessä ja joihin jokainen voi vaikuttaa äänestämällä tai kansalaisaloitteilla. Muu yhteiskunta ei tarvitse vankien tai alamaailman sääntöjä ja logiikkaa yhtään mihinkään.
Suomessa on yhdessä sovittu, että tappaminen on rikos, eikä laki tunne kuolemantuomiota. Tappaminen on yhteisellä sopimuksella väärin. Tappamisessa ei ole mitään kunniakasta, oli motiivi sitten mikä tahansa.
Minna Passi HS [email protected]
Kirjoittaja on HS:n rikos- ja oikeustoimittaja.
.http://www.hs.fi/kotimaa/Vankilahierarkian pohjalla olleen miehen tappamisessa ei ollut mitään kunniakasta/a1401859094870?ref=tf_iHSisboksi300-artikkeli&utm_campaign=tf-hs&utm_source=iltasanomat.fi&utm_medium=tf-desktop&utm_content=articlepage&jako=e5113940d8c4ec058d82aab188f328ff
Tapahtuma sai vielä suuremmat mittasuhteet sen jälkeen, kun Ilta-Sanomat uutisoi ensimmäisenä, että uhri oli tuomittu naisen ja lasten surmaamisesta. Iltalehdessä puolestaan kerrottiin ennen kuin epäiltyjen kuulustelut olivat kunnolla edes alkaneet, että henkirikoksen todennäköinen motiivi on uhrin oma rikostausta.
Tapaus aiheutti vilkkaan keskustelun myös sosiaalisessa mediassa. Osa verkkokeskustelijoista näytti suorastaan ilahtuneen henkirikoksesta. "Vihdoin oikeus tapahtui, ja samalla säästyy vielä yhteiskunnan rahoja." Monet tuntuivat myös ihannoivan vankilahierarkiaa, jossa toiset rikoksista tuomitut ovat halveksutumpia kuin toiset ja erimielisyyksiä ratkotaan väkivallalla.
Kun laittaa tietokoneen näppäimistöstä Caps Lockin päälle, alkaa suoltaa omaa mielipidettään oikeudenmukaisuudesta ja päättää kirjoituksen hymiöön, on helppo unohtaa, että jokainen henkirikos tuo mukanaan suunnatonta kärsimystä myös täysin sivullisille.
Vangeilla ja alamaailmassa on omat hierarkiansa ja sääntönsä, jotta siinä maailmassa elävien on hieman helpompaa jäsentää ja ennakoida elämäänsä. Se maailma on täynnä petosta ja väkivaltaa.
Pohjimmiltaan vankilahierarkiassa on kuitenkin kyse siitä, että omia tekoja on helpompi selitellä itselleen, kun löytyy joku, joka teki jotain vielä pahempaa.
Muulla yhteiskunnalla on omat sääntönsä, joista on sovittu yhdessä ja joihin jokainen voi vaikuttaa äänestämällä tai kansalaisaloitteilla. Muu yhteiskunta ei tarvitse vankien tai alamaailman sääntöjä ja logiikkaa yhtään mihinkään.
Suomessa on yhdessä sovittu, että tappaminen on rikos, eikä laki tunne kuolemantuomiota. Tappaminen on yhteisellä sopimuksella väärin. Tappamisessa ei ole mitään kunniakasta, oli motiivi sitten mikä tahansa.
Minna Passi HS [email protected]
Kirjoittaja on HS:n rikos- ja oikeustoimittaja.
.http://www.hs.fi/kotimaa/Vankilahierarkian pohjalla olleen miehen tappamisessa ei ollut mitään kunniakasta/a1401859094870?ref=tf_iHSisboksi300-artikkeli&utm_campaign=tf-hs&utm_source=iltasanomat.fi&utm_medium=tf-desktop&utm_content=articlepage&jako=e5113940d8c4ec058d82aab188f328ff
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miksei ne samat femakkoidiootit vaadi nyt tuon 5-kertaisen lapsen murhaajan tappamista. Vain yksi syy, sattuu olemaan nainen, kuten kylläkin suurin osa lasten murhaajista.
Minna Passi= Panna Missi..
Suomessa on yhdessä sovittu..mikä vitun lehmä toi oikein on. Tappaminen voi olla hyvinkin kunniakasta ja siinä ei jonkun nobody Panna Missin lässytykset auta.
Onko toi kalkkuna ollut lusimassa kun tietää mikä siellä on meno?
Luuleeko tämä idiootti Panna Missi etteikö vankilan ulkopuolella, kaduilla ja kodeissa ole samanlainen lynkkausfiilis. KYLLÄ KUULE ON JA TÄYSIN OIKEUTETUSTI. On vaan selvää, että helpompi vetää kylmäksi jos on vieressä. Harva siviili pääsee linnaan ketään tappaan.
Onko tämä toimittaja joku kehari vai mikä'?
Etpä paljon selvemmin voisi murhaajalta vaikuttaa ja murha ei ole koskaan kunniakasta, vain itsepuolustukseksi saa tappaa tai estääkseen tappamasta muita jos ei ole muuta keinoa, yleensä on.
Yksikään teistä murhaajista ei ole muita parempi, samaa pohjasakkaa kaikki ja entistä pahempia rikollisia murhaamalla lisää.