Onko kellään tupakkalakon aikana fiiliksiä, että yhtäkkiä ei jotenkin enää haluakaan lopettaa tupakointia? Tiedän sisimmässäni että todellakin haluan lopettaa tupakoinnin kokonaan, mutta nyt viikon lakon jälkeen tulee tuntemuksia, että en muka näin haluaisi tehdäkään.
Onko tämä jokin psyykkinen riippuvuusoire tai jotain? Outoja ajatuksia siitä, että tupakoinnista olisikin muka jotain hyötyä. Pelottavaa... toivottavasti kestän.
Onko tämä jokin psyykkinen riippuvuusoire tai jotain? Outoja ajatuksia siitä, että tupakoinnista olisikin muka jotain hyötyä. Pelottavaa... toivottavasti kestän.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ihan kuule samoja tuntemuksía on.Itse olen miettinyt tuota samaa usein ja tullut siihen tulokseen, että ne olis vieroitusoireista johtuvaa....enpä kyllä ole varma. Mä olen tupakoinut 30v ja vasta viimeisen viiden vuoden aikana halunnut tosissani eroon, huonolla menestyksellä. Aina viikon-kahden viikon kuluttua tulee se tuntemus, että en haluakkaan päästä siitä erooon, vaikka taatusti haluan. Nyt mulla on meneillään 8:s tupakaton päivä ja vielä ei ole tullut tuota ajatusta, koska koetan heittää koko sauhuttelun ja tavan mielestäni.
Sen nimittäin olen huomannut, että fyysiset vieroitusoireet menee aika pian ohi, mut turhaan rääkkää itseään ajattelemalla kaikkia vanhoja...kuinka missäkin tuli poltettua, kuinka se rentoutti jne. Jos mulla meinaa tulla tuollaiset mieleen tai että en muka halua sittenkään lopettaa, ajattelen heti että taatusti haluan ja yritän unohtaa koko aiheen :=)
Tsemppiä sulle James ja kaikille lopettaneille!
Omoa mukava kun muillakin on samanlaisia tuntemuksia,itse olen ollut polttamatta 7pv ilman apukeinoja ja eniten minäkin pelkään ,että tulee olo että en haluakkaan lopettaa.
Ottakaamme ajatukseksi kun halu tulee( VARMASTI HALUAN LOPETTAA.)
Kertokaapa kuulumisia ja ollaan vahvoja.
Zybanin avulla nyt 2,5 viikkoa ilman. Sitä ennen 24 vuotta tupakointia. Nyt kolmannella viikolla tullut ajoittain ajatuksia, että ehkä sitä sittenkin olisi kiva olla tupakoitsija. Sitä siis koittaa antaa luvan itselleen poltella, mutta ei jumankauta, ei enää ikinä...!
Mäkin hommasin zybania ja hain sen jo apteekistakin. Jotenkin olin epävarma aloittamaan sen käyttöä ja koitin vielä kerran korvausvalmisteilla ja ainakin vielä on kompuroitu tupakatta. 9:s päivä alkoi juuri.
Mutta niinkun Pinja sanoi, pelkään minäkin välillä että tulee ajatus, että en sittenkään halua lopettaa....pitää vain sitten ajatella, että VARMASTI HALUAN.
Etkö Pinja ole kiinnostunut käyttämään nikotiinikorvauta, silloin olisi paljon vakaammalla pohjalla tupakoimattomuus. Itse olen käyttänyt nicorette purkkaa ja nikotinell imeskelytabletteja, enkä ihan heti lopeta noita, koska varmasti on paljon vaikeampaa olla ja herkemmin tulee kaikenlaisia kummittelevia mietteitä. Hyvää tupakoimatonta päivää kaikille!
Minä olen ollut "polttamatta" 2kk ja pari päivää.Sanon näin,koska en halua itselleni morkkista koska se tuhoaa koko homman pian..Mä olen oikeasti sortunut ja kerron tästä koska mä haluan ettei muille lopettaneille käy huonosti.Mä todellakin onnistuin aluksi tosi hyvin,pärjäsin tosi mainiosti ilman mitään tuntemuksia jne.Mutta nyt viime aikoina olen antanut itselleni syitä/lupia polttaa.Yksiä syitä on masennus ja se että olen pitänyt sitä muutaman tupakan polttoa "lohtu tupakkana".Ja se oli todella hirveä virhe!Mä oikeasti olen pelännyt nyt,että alan polttaa kuten ennen.Kaverit on kannustaneet lopettamaan ja "alkamaan alusta" vaikka itse polttavat,mutta sanovat että minulla on mennyt hienosti ottaen huomioon entisen polttamis tahtini.Olen päättänyt yrittää uudelleen,kokonaan ilman tupakkia,koska olen huomannut että tupakoimattomuudella on ollut todella paljon terveydellisiä vaikutuksia.Lisäksi se,etten ole sortunut on nyt pariin päivään, tähän"lohtu tupakointiin",on piristänyt mun mieltä niin paljon,että alan selvitä iloisin mielin päivistä ilman hirveää masentuneisuuden tunnetta..
Ja parasta on se,että yksi kaverikin lopetti polttamisen!Sekin auttaa asiaa,piristää.Älkää antako itsellenne syitä polttaa,edes sitä yhtätupakkaa!!Minä tein virheen.Minäkin olen monta kertaa miettinyt,että mitä tästä polttamattomuudesta olen hyötynyt,mutta nyt kun olen polttanut taas, olen kyllä huomannut edun ja hyödyn lopettamisessa!Kyllä kannattaa!Eli EI tupakalle ja ei saa antaa syitä/lupaa!Pysykää kovana!Se tekee iloiseksi kun on saavuttanut jotain.
Älä lannistu vanamo muutamasta tupakista ,nythän sinulla on tuoreessa muistissa miten inhottavaa se tupakointi on.
Nyt kun sinulla on kamukin tukemassa,äläkä ajattele,että alusta, jatkat tupakoimattomuutta retkahduksestasi huolimatta se vahvistaa niinkuin itsekkin huomasit ,että ei olis kannattanut.
Kaikille kanssakavereille ,LUJAA TAHTOA.
Aivan!Hauskinta tässä on se,että voin sitten tukea kaveria kun/jos se joutuu tälläisiin tilanteisiin.Pitääkin olla varmaan kovasti tukemassa kun sillä on sellainen elämän vaihe,missä sillä on pinna aika kireällä.Muistetaan vain tukea ja kannustaa toisiamme!!Hyvä me(kaikki lopettaneet ja lopettavat)!!!!!!!!!!!!!!
Sellaiset ajatukset johtuvat kuulemma siitä, että vuosien saatossa olemme todenneet tupakan rantouttavan milloin missäkin tilanteessa, koskapa se aina poistaa niitä fyysisiä vieroitusoireita. Siitä on tullut harha, että se oikeasti olisi jotenkin hyvää. Vaikkei niitä fyysisiä vier.oireita enää olisikaan, on mielessämme tämä väärä ajatusmalli. Olisikin tärkeää huomata tämä ajatus itsellään, sillä silloin voi myös huomata sen ettei se olekaan totta. Tupakka ei rauhoita tai piristä ihmistä, joka ei ole nikotiiniriippuvainen...Eikä nikotinistillekaan sen tuoma hyöty ole kuin osin poistaa vieroitusoireita.
Onnea teille kaikille, olette vapaita. Päässet pois oravanpyörästä. Ei kannata hypätä takaisin sinne.
Kyllä on jos jonkunlaisia oireita.Minäkin tuossa mietiskelin,et jos yhdenmaistais.Ikäänkuin ei muka tietäis miltä se maistuu.Mulla on 8 päivä ilman tupakkaa(Zybanin avulla).Lohduttaa sentään ajatus,ettei tartte yksin kärvistellä.Kohtalotoverita tuntuu olevan.Sitten sitä yrittää kehitellä vaikka mitä selityksiä,että ei ole muka mitään tekemistä ja kaikki tuntuu niin tylsältä.Sekin on aivan älytöntä ,että suussa pitäis koko ajan olla jotakin.Täytyisköhän hommata tutti.Hyvää syksyn jatkoa vaan kaikille ja yritetään pinnistellä.
Mulla on auttanut tuo purukumin pureskelu,siis tavallisen.On suullakin tekemistä eikä makeiset eksy helposti suuhun siten.Vieroitus hoitona mulla on nikotiini purkka.
Mikähän siinä on kun naapuri aina jaksaa paukuttaa parvekkeen ovea kun käyn vetämässä henkoset? Luulisi jo että taloyhtiökin puuttuisi moiseen ympärivuotiseen tuulettamiseen (lämmityskustannukset)? Vai olisiko niin että ei ole parempaakaan tekemistä. Kävisi vaikka tupakalla välillä niin pysyisi hermot kunnossa!!!
PS. Inhoan myös sitä naapurista tulevaa jatkuvaa paistetun läskin käryä ja eikös se ole vaarallista.
Hei! Tuo tuntemus on mulle ainakin tosi tuttu. Olen useasti yrittänyt eroon tupakasta ja aina on jossain välissä tullut tosi vahva tunne,etten edes halua lopettaa, tai että mitä järkeä tässä on itseään kiusata. Olisko mitään järkeä siinä,ekun myös tavallaan masennun tupakoimattomuudesta,että hankkisi joksikin aikaa pariksi kolmeksi kuukaudeksi masennuslääkettä ja aloittaisi sen jo yvissä ajoin ennen tupakkalakkoa,siis esim.pari vk ennen,että ehtii alkaa vaikuttamaan.Mitä mieltä olette?
Kyllä se meillä kaikilla varmaan on jonkinlaista masennusta kun lopettaa tupakoinnin.
Itsellänikin tuntuu että on luopunut ,menettänyt jotain elämästä.Kun ottaa vaakaan hyödyt ja haitat niin kyllä se hyödyn puolelle menee.
Kuule stemppaa itseäsi täällä oli hyviä neuvoja edellä äläkä anna mennä masennuksen puolelle.
Minä luon kuvan mainoksesta mieleeni kun se nainen nujertaa sen tupakan.Tiedän että ei se ihan kivutonta ole mutta yritä ja yritä.TAISTELE:
Tuttuakin tutumpaa. Minä lopetin keväällä Zybanilla ja pari päivää ennen kuin piti napit aloittaa, iski lähes paniikki että ei ei ei en voi lopettaa yms. Siitä vaan piti päästä yli.
Alkuaika on mennyt satunnaisia mielitekokohtauksia lukuunottamatta hyvin, mutta nyt tässä puolen vuoden paikkeilla on tullut vähän ankarampia kohtauksia että tekee tosiaan mieli ja olispa (varsinkin oluttuopposen ääressä kun joku muu seurueessa polttaa) kiva vetäistä rööki.... Mielessä käy että mitäs se kenellekään kuuluu poltanko minä vai en (ihan kuin uhmaikäinen muksu) ja saan kyllä polttaa jos haluan. Silloin kaivan esiin päiväkirjan johon aloitellessani listasin sivun verran hyviä puolia savuttomuudessa. Auttaa aina pahan paikan yli!