Eli minulle ja minun läheisilleni on tullut todella paljon ajankohtaiseksi epäillä mulle kaksisuuntaista mieliala häiriötä.
En ole koskaan hakenut siihen apua, ja nyt ajattelinki kysyä, mistä sitä voi hakea?
Olen käynyt koko ikäni terapiassa 18 vuotiaaseen asti. Olen nyt 24.
Minun äiti kärsii kysiesestä häiriöstä myös.
Voin vähän listata tähän taustaa ja oireita, jos joku kyseistä sairaudesta kärsivä voisi kertoa minulle, voisiko minulla olla myös tämä sairaus. Eli.
Olen asunut monessa eri sijaisperheessä lapsena, noin kahdeksassa. Osa issaruksistani on kuollut. Vanhemmat ovat alkoholisteja.
Aikuisiässä olen saanut 3 keskenmenoa. Minulla on kaksi lasta kuitenkin. Vasikään menetin 2 hyvää kaveriani, kummatkin tappoi itsensä.
Teini iässä kärsin pahasta masennuksesta ja yritin itsemurhaa useasti. Luulin silloin kaiken johtuvan ohi menevästä teini iän masennuksesta, mikä luultavammin johtui lapsuudestani.
Minut on myös raiskattu lapsena.
Ajattelin yleensä, että kaikki tuo paha unohtuisi ja alkaisin elämään ''normaalia'' elämää aikuis iällä.
Sain esikoisen 19vuotiaana yksin, koska hänen isäänsä ei kiinnostanut. Nykysin minulla on mies ja hänen kanssaan myös yhteinen lapsi ja elämme ''normaalia perhe elämää'' jos niin voi sanoa.
Mieli alani kuitenki heittävät yleensä ihan päivän mittaanki laidasta laitaan. Olen its epitänyt sitä ns normaalina, koska sitä on jatkunut niin kauan.
Miehelleni s eon raskasta.
Välillä saatan olla todella iloinen ja elämän haluinen ja super positiivinwn ja itsetunto saattaa nousta korkealle. mm. otin tuossa puolen vuoden kuntoilu jakson joka meni kuin siivillä.
Mutta istten saatan yhäkkiä olla hyvinki masentunut, ärsyisä ja vihainen ja hermostun pienimmistäkin asioista. Yleensä nämä tulee jaksoittain.
En ole halunnut ajatella, että minua vaivaisi mikään. Olen pitänyt näitä mielialoja normaaleina tekijöinä minun elämässä, mutta nyt olen alkanut kiiinnittämään niihin huomiota.
Ja nyt viime akoina '' kohtaukset'' on pahentuneet ja varsinkin silloin kun on huono olla, en edes kestä lasten itkua, tai sitä kun ne vaatii jotain, haluaisin vaan olla paikassa, jossa olisi täysin hiljaista, tai lähteä johonkin mahdollisimman kauas perhe elämästä.
Myutta seuraavana päivänä saatan olla jo järjestämäsäs mukanaa picnikkiä puistoon perheen kanssa ja olen maailman onnellisin perheestäni.
Mieli alat saattaa vaihdella mitä tyhmimmissäkin asioissa.
Saatan myös saada tposi impulsivisia päähän pistoja ja teen niitä hetken mielijohteesta, enkä ajattlee seurauksia, vasta kun jälkikäteen.
En edes havannoi puoliakaan oireista itse, varmaan mieheni osaisi paremmin ne sanoa, kun minun kanssani elää. Mutta jos tästä joku saisi mitään vihiä ja kertoisi vaikka minulle enemmän kyseisen sairauden toiminnasta, olisin kiitollinen,.
En ole koskaan hakenut siihen apua, ja nyt ajattelinki kysyä, mistä sitä voi hakea?
Olen käynyt koko ikäni terapiassa 18 vuotiaaseen asti. Olen nyt 24.
Minun äiti kärsii kysiesestä häiriöstä myös.
Voin vähän listata tähän taustaa ja oireita, jos joku kyseistä sairaudesta kärsivä voisi kertoa minulle, voisiko minulla olla myös tämä sairaus. Eli.
Olen asunut monessa eri sijaisperheessä lapsena, noin kahdeksassa. Osa issaruksistani on kuollut. Vanhemmat ovat alkoholisteja.
Aikuisiässä olen saanut 3 keskenmenoa. Minulla on kaksi lasta kuitenkin. Vasikään menetin 2 hyvää kaveriani, kummatkin tappoi itsensä.
Teini iässä kärsin pahasta masennuksesta ja yritin itsemurhaa useasti. Luulin silloin kaiken johtuvan ohi menevästä teini iän masennuksesta, mikä luultavammin johtui lapsuudestani.
Minut on myös raiskattu lapsena.
Ajattelin yleensä, että kaikki tuo paha unohtuisi ja alkaisin elämään ''normaalia'' elämää aikuis iällä.
Sain esikoisen 19vuotiaana yksin, koska hänen isäänsä ei kiinnostanut. Nykysin minulla on mies ja hänen kanssaan myös yhteinen lapsi ja elämme ''normaalia perhe elämää'' jos niin voi sanoa.
Mieli alani kuitenki heittävät yleensä ihan päivän mittaanki laidasta laitaan. Olen its epitänyt sitä ns normaalina, koska sitä on jatkunut niin kauan.
Miehelleni s eon raskasta.
Välillä saatan olla todella iloinen ja elämän haluinen ja super positiivinwn ja itsetunto saattaa nousta korkealle. mm. otin tuossa puolen vuoden kuntoilu jakson joka meni kuin siivillä.
Mutta istten saatan yhäkkiä olla hyvinki masentunut, ärsyisä ja vihainen ja hermostun pienimmistäkin asioista. Yleensä nämä tulee jaksoittain.
En ole halunnut ajatella, että minua vaivaisi mikään. Olen pitänyt näitä mielialoja normaaleina tekijöinä minun elämässä, mutta nyt olen alkanut kiiinnittämään niihin huomiota.
Ja nyt viime akoina '' kohtaukset'' on pahentuneet ja varsinkin silloin kun on huono olla, en edes kestä lasten itkua, tai sitä kun ne vaatii jotain, haluaisin vaan olla paikassa, jossa olisi täysin hiljaista, tai lähteä johonkin mahdollisimman kauas perhe elämästä.
Myutta seuraavana päivänä saatan olla jo järjestämäsäs mukanaa picnikkiä puistoon perheen kanssa ja olen maailman onnellisin perheestäni.
Mieli alat saattaa vaihdella mitä tyhmimmissäkin asioissa.
Saatan myös saada tposi impulsivisia päähän pistoja ja teen niitä hetken mielijohteesta, enkä ajattlee seurauksia, vasta kun jälkikäteen.
En edes havannoi puoliakaan oireista itse, varmaan mieheni osaisi paremmin ne sanoa, kun minun kanssani elää. Mutta jos tästä joku saisi mitään vihiä ja kertoisi vaikka minulle enemmän kyseisen sairauden toiminnasta, olisin kiitollinen,.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla on niin että vaimo joutuu kestämään. Olen täällä vielä perheen vuoksi ja sen että sukulaisia on tappanut itsensä, joten tiedän miltä tuntuu jäädä kaipaamaan. Itselleni on aina ollut selvää että se ei ole mikään ratkaisu. On mennyt 15 vuotta elämästä hukkaan,nyt vasta alan olemaan suhteellisen kunnossa. Mielenterveys toimistoon pitää saada aika mutta niissäkin on jono.... Itse ramppasin aikani siellä ja terapeutilla. Olen niin työorientoitunut että vasta työ ja tunne siitä että osaa jotain toi itsetunnon ja terveyttä takaisin. Sun pitää löytää sopiva lääkitys joka ei välttämättä löydy heti vaan sitä joutuu testaamaan. Sitten vaan raahautuu päivästä toiseen ja toivoo läheisen kestävän ja parempien päivien koittavan
Tänään juttelin psygolokin kanssa, ja hän oli enemmän sitä mieltä, että olisin rajatila persoona eli kärsin epävakaasta persoonallisuushäiriöstä. Sitä aletaan tutkimaan n., kuukauden kuluttua. Minut otettiin ainakin heti vakavasti ja neuvottiin miten pääsen tutkimuksiin ja sanottiin vielä, että kaikki järjestyy jne.
Olen tyytyväinen, että pääsen johonkin tarkkailuun/hoitoon, jotta saadaan sopiva lääkitys tai sitten sitä psykoterapiaa.
Odotan kyllä innolla, että jos hoidoista on jotain apua. Tuntuu jo, että siitä, että mulal voi olla jokin sairaus ja tiedostan sen ja hyväksyn asian auttaa minua jo paljon.
Menettäminen on kamala asia, ja siitä ei todellakaan heti toivu ja kaikki tunteet heittää vuoristo rataa suuntaan tai toiseen, se on kamalaa.