Asun kotona.
Olen 19-vuotias nainen.
Äitini on narsistinen ja tuhoisa.
Isäni on henkisesti kiusaava joskus.
Olen oppinut elämään jotenkin niin että kuuntelen toisten ihmisten väärinkäyttöä ja jotenkin aina ajaudun siihen että joku tosiaan voi pistää sen puukon selkään tuppea myöden vaikka olisi kuinka tärkeä.
En tiedä kuinka elää, kesätyö on mutta en uskalla muuttaa omilleni, too much pressure to take. Se tunne vain jatkuu. Biisi joka kuvaa täysin mitä tunnen: https://www.youtube.com/watch?v=Gd9OhYroLN0 Tulee niin suoraan sieluun.
Olen ollut koulukiusattu tarhasta yläasteelle.
Ammattikoulussa päädyin narsistin uhriksi.
En luota enään kenenkään koska koen ettei kukaan ansaitse kuulla minun asioitani siksi.
-Ihmiskontaktit päättyivät, yksi jäi joka käyttäytyy epänormaalisti-
Olen ollut hyväksikäytetty moneen otteeseen ihmissuhteissa koska olen suostunut aina vain ''auttamaan'' toista. Toisinsanoen, olemaan toisen jatke niihin asioihin mitä he eivät tekisi (Muutto, siivoukset...)
Syytän itseäni koska olen ollut kauan aggressiivinen ja olen umpinainen sisältä, aiheutan ympäristölleni pahaa koska olen useasti ärtynyt tai tunnen kun sieluni huutaa apua tuon narsistin jälkeen. Kuva kuvaa hyvin: http://25.media.tumblr.com/d458085cc955b89ad64f98be20cb0e50/tumblr_mvafooyK3O1si1pkso1_500.gif
Itsemurha-ajatukset ovat mielessäni harvoin, mutta kun ne palaavat takaisin, ne ovat joka kerta voimakkaammat koska aikani käy vähiin, sieluni on kuolemassa. Tajusin juuri, että ihmiset tekevät itsemurhia koska heidän sielunsa on kuollut.
Parempi olisi että lähtisin koska en osaa pitää turpaani kiinni ja minusta on tullut ongelma joka pitäisi äitin mukaan eliminoida. Uskon sen.
Olen 19-vuotias nainen.
Äitini on narsistinen ja tuhoisa.
Isäni on henkisesti kiusaava joskus.
Olen oppinut elämään jotenkin niin että kuuntelen toisten ihmisten väärinkäyttöä ja jotenkin aina ajaudun siihen että joku tosiaan voi pistää sen puukon selkään tuppea myöden vaikka olisi kuinka tärkeä.
En tiedä kuinka elää, kesätyö on mutta en uskalla muuttaa omilleni, too much pressure to take. Se tunne vain jatkuu. Biisi joka kuvaa täysin mitä tunnen: https://www.youtube.com/watch?v=Gd9OhYroLN0 Tulee niin suoraan sieluun.
Olen ollut koulukiusattu tarhasta yläasteelle.
Ammattikoulussa päädyin narsistin uhriksi.
En luota enään kenenkään koska koen ettei kukaan ansaitse kuulla minun asioitani siksi.
-Ihmiskontaktit päättyivät, yksi jäi joka käyttäytyy epänormaalisti-
Olen ollut hyväksikäytetty moneen otteeseen ihmissuhteissa koska olen suostunut aina vain ''auttamaan'' toista. Toisinsanoen, olemaan toisen jatke niihin asioihin mitä he eivät tekisi (Muutto, siivoukset...)
Syytän itseäni koska olen ollut kauan aggressiivinen ja olen umpinainen sisältä, aiheutan ympäristölleni pahaa koska olen useasti ärtynyt tai tunnen kun sieluni huutaa apua tuon narsistin jälkeen. Kuva kuvaa hyvin: http://25.media.tumblr.com/d458085cc955b89ad64f98be20cb0e50/tumblr_mvafooyK3O1si1pkso1_500.gif
Itsemurha-ajatukset ovat mielessäni harvoin, mutta kun ne palaavat takaisin, ne ovat joka kerta voimakkaammat koska aikani käy vähiin, sieluni on kuolemassa. Tajusin juuri, että ihmiset tekevät itsemurhia koska heidän sielunsa on kuollut.
Parempi olisi että lähtisin koska en osaa pitää turpaani kiinni ja minusta on tullut ongelma joka pitäisi äitin mukaan eliminoida. Uskon sen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ainiin, perheväkivaltahistoriaa koko alaikäisyyden ja jopa vuosi sitten.
Muuta pois.
Omaan kotiin.
Lähde opiskelemaan ja saat uusia ystäviä.
Hae vertaistukea netistä.
Hei
Minusta kuulostaa surulliselta tuo, että olet ollut koulukiusattu ja narsistin uhri. Kuvauksesi äidistä ja isästä eivät myöskään ole ilahduttavia..
Olet suostunut ”auttamaan” ja jos ymmärsin oikein, tuota auttamistasi on käytetty väärin ja nyt koet, että sisimpäsi huutaa. Haluat tulla nähdyksi omana itsenäsi. Kirjoitat, että sielusi on kuollut – voi, se kuulostaa niin lohduttomalta.
Minusta on hyvä, että kirjoitat kokemastasi. Miten voisit oppia pitämään puoliasi, niin että sinun taipumustasi auttaa ei käytettäsi hyväksi?
Olet täysi-ikäinen ja siten vastuussa itse omasta elämästäsi. Mutta ajattelen, että tarvitsisit varmasti aikuisen läsnäoloa ja tukea elämässäsi monin tavoin. Onko elämässäsi ketään aikuista, jolle voisit kertoa elämästäsi vilpittömästi ja aidosti? Oletko koulussa, onko siellä kouluterveydenhoitajaa? Etkö tarvitsisi elämääsi ammattiauttajaa juuri tähän itsenäistymisen vaiheeseen? Perheväkivallan kokeminen jättää usein niin vakavia jälkiä, että niiden korjaaminen yksin on mahdotonta.
Älä menetä toivoasi, joskus nuoruus ottaa koville. Uskon, että selviät tästä elämänvaiheesta, toivon, että jaksat etsiä apua elämääsi. Jos haluat muuttaa omillesi, niin rohkaisen sinua siihen. Elämä kantaa…
Päivi-pappi Hämeestä
Päivi-pappi, miksi yrität saattaa uhrin vielä huonompaan asemaan?
Jos haluaa ihan arkipäivän asioihin apua, niin paikalliselta marttayhdistykseltä saa ihan varmaan.
Oppeja saa talouden hoidosta, ruuan kaitosta jne...
Siellä on nuoria aikuisia, joilla on pyytetön halua auttaa.
Ota rohkeasti yhteyttä.
http://www.martat.fi/