Olen aina ollut ujohko. Iän myötä ehkä vähän rohkaistunut, mutta miesasioissa olen yhä todella epävarma. Haluaisin löytää jo kumppanin, mutta epävarmuuteni on jarruna matkalla. En välttämättä ole helpoiten lähestyttävä ja voin olla aika varautunut varsinkin ikäisteni sinkkumiesten seurassa.
Miehet käsittääkseni kiinnostuvat itsevarmoista ja hymyilevistä naisista.Haluaisin kehittää omaa itsevarmuuttani, ja ajattelin alkaa toteuttamaan sitä itseäni kuvaamalla ja kameralle höpöttämällä. Aluksi kuvatessani huomasin, että katseeni harhaili paljon alas, en pitänyt katsekontaktia pitkään, ajatukseni karkasivat (saatoin unohtaa mitä olin selittämässä) ja olin aika totinen puhuessani. Kuvasin uudestaan etukameralla ja kiinnitin huomiota kehonkieleen, hymyilemiseen, katsekontaktin pitämiseen ja yritin pitää ajatukseni kasassa. Ero edelliseen oli huomattava, ja mielestäni olin paljon puoleensavetävämpi toisella videolla. Jo hymy tekee paljon. Opetteluahan tuo vaatii ja varsinkin sen siirtäminen sinne käytäntöön. Katsekontaktini alkaa usein harhailla kun ajatuksenikin harhailevat. Ja olen huomannut, että jos joku pitää kovin tiivistä katsekontaktia kuunnellessaan minua niin silmiin tuijottaessani saatankin yhtäkkiä unohtaa mitä olin sanomassa ja ajatus selkeytyy kun katson välillä vaikka oven kynnystä:)
Miehille vielä muutama kysymys. Koetteko ujojen naisten lähestymisen vaikeana? Kiinnostutteko ylipäätään ujoista naisista vai hukkuvatko he suulaampien naisten joukkoon? Minkälainen nainen ylipäänsä vetää puoleensa?
Heittäkää vielä vinkkejä itsevarmuuden parantamiseen, erityisesti kumppanin löytämisen näkökulmasta. Kuulostaako suunnitelmani hyvältä.
Ujo ja epävarma nainen
66
4063
Vastaukset
- sinkkumies.
Mielummin ujo nainen kun sosiaalinen pälpättäjä joka hakee huomioo kaikilta miehiltä. Se vaan että ujoillakin naisilla on naamaraja että ne ujot hakeutuu niiden komeiden pelimiesten seuraan kuitenkin.
- tämmöttii
Minusta ujo nainen joka selvästi näkee vaivaa herättääkseen miehen huomion ja/tai tulee juttelemaan on paljon viehättävämpi kuin täysin itsevarma nainen joka tekee saman, mutta jolle se on jotenkin arkisempaa tuttua juttua. Punasteluista ja muusta sellaisesta ei pidä välittää. Tärkeämpää on ettei väheksy itseään turhaan. Sellainen anteeksi että olen olemassa juoksenpa karkuun asenne ei ole viehättävää. Jotkut epävarmat naiset esittää kylmää ja kovaa peitelläkseen epävarmuuttaan. Sellainen on todella epämiellyttävää. Eli siis jonkinlainen lempeä rohkea ujo on minun ihanne.
- ap..
Lempeä rohkea ujo kuulostaa hyvältä määrittelyltä. Sekin on tosiaan rohkeutta, että uskaltaa olla ujo (eikä peitä sitä kylmyyden ja kovuuden alle) nykypäivän ulospäinsuuntautuneisuutta korostavan maailman keskellä.
- mies vastaa
"Koetteko ujojen naisten lähestymisen vaikeana? "
-Kyllä, tosin ei minulle itselleni vaikeana, vaan heille itselleen niin vaikeana ettei sellaista edes ikinä tapahdu paitsi televisiossa.
"Kiinnostutteko ylipäätään ujoista naisista vai hukkuvatko he suulaampien naisten joukkoon?"
-Kyllä kiinnostuisin, heti jos joku nainen edes kerran elämässä olisi itse kiinnostunut minusta.
Minkälainen nainen ylipäänsä vetää puoleensa?
-Sellainen joka ei ole liian kliseinen ja haaveile elämää suoraan median mainostamista malleista, mene massan mukana, vaan on avoin ja vaatimaton, valmis elämään "normaalia tylsää" elämää. - 8+15
Itse tykkää juurikin niistä ujoista naista enemmän, mutta ongelmaksi koituu tosiaan, että heitä on vaikeampi lukea. Jos katselen naista ja nainen ehkä vilkaisee minuun, mutta kääntää nopeasti katseensa niin on vaikea arvata onko nainen vain hyvin ujo vai eikö vain tykännyt näkemästään. Pieni hymy antaa positiivisemman kuvan ja olen itsekin huomannut, että hymyilemällä kaikki ihmiset suhtautuvat yleisesti paljon positiivisemmin minuun.
- ap..
Tuo voi tosiaan olla vähän haastavaa. Ujo nainen saattaa reagoida aika samantyyppisesti todella kiinnostavaan tai ei niin kiinnostavaan mieheen. Onhan tuo vähän ristiriitaista, mutta noin se vaan menee. Hymy on kyllä hyvä jäänsulattaja tilanteessa ku tilanteessa.
- sudet puree
En tunne sinua, mutta olet kaunis nainen. Täällä kommentointi on sama kuin heittäytyisi nälkiintyneitä koiria täynnä olevaan kehikkoon.
- ap..
Kiitos, mukava kuulla:)
- -M-
Kuulostaahan se muuten hyvältä mutta tavoitteesi tuntuu olla mahdollisimman kiinnostava kohde jota lähestytään. Kehottaisin vielä miettimään onko tämä tosiaan ainoa rooli joka naiselle on varattu.
- ap..
Tavoitteeni ei ole olla kaikkien miesten keskipiste, enkä tavoittele kaikkien huomiota ja ihailua. Luultavasti vain ahdistuisin sellaisesta. Tällä hetkellä kuljen laput silmillä. Olen todella sokea huomaamaan miesten kiinnostusta, enkä oikein osaa mitään silmäpelejä tai flirttailua. Tähän vielä yhdistettynä se, että en osaa oikein ilmaista kiinnostustani miehelle ja jos olen todella ihastunut niin saatan mennä aivan lukkoon ihastukseni seurassa. Kiinnostukseni saatetaan tulkita väärin tai sitä ei edes huomata. Tämän vuoksi monia tutustumisyrityksiä ja kiinnostukenosoituksia on jäänyt välistä ja huomaamatta :(
Toivon, että pystyisin selkeämmin viestittämään esim. kiinnostuksestani ja minulla olisi edes mahdollisuudet löytää Se elämänkumppani vielä joku päivä. Tarkoitukseni ei ole kitkeä ujoutta itsestäni kokonaan pois, enkä usko sen olevan mahdollistakaan. - ............
ap.. kirjoitti:
Tavoitteeni ei ole olla kaikkien miesten keskipiste, enkä tavoittele kaikkien huomiota ja ihailua. Luultavasti vain ahdistuisin sellaisesta. Tällä hetkellä kuljen laput silmillä. Olen todella sokea huomaamaan miesten kiinnostusta, enkä oikein osaa mitään silmäpelejä tai flirttailua. Tähän vielä yhdistettynä se, että en osaa oikein ilmaista kiinnostustani miehelle ja jos olen todella ihastunut niin saatan mennä aivan lukkoon ihastukseni seurassa. Kiinnostukseni saatetaan tulkita väärin tai sitä ei edes huomata. Tämän vuoksi monia tutustumisyrityksiä ja kiinnostukenosoituksia on jäänyt välistä ja huomaamatta :(
Toivon, että pystyisin selkeämmin viestittämään esim. kiinnostuksestani ja minulla olisi edes mahdollisuudet löytää Se elämänkumppani vielä joku päivä. Tarkoitukseni ei ole kitkeä ujoutta itsestäni kokonaan pois, enkä usko sen olevan mahdollistakaan.Arvaanko oikein että olet vielä "nuorehko". Eli joku reilu parikymppinen?
En nimittäin muista nähneeni oikeastaan ketään yli kolmekymppistä naista jota voisi enää sanoa ujoksi. Sellaisen ihmeen kun näkisinkin niin olisin kyllä heti treffeille pyytämässä. ;)
Suurimmasta ujoudesta kasvaa ulos kyllä kolmenkympin jälkeen viimeistään. Mutta jos ei ole sen takia ollut paljoa tekemisissä ihmisten kanssa, niin sosiaaliset taivot voivat edelleen olla niillä ujon naisen / miehen tasolla. Se voi sitten vaikeuttaa vielä kolmen kympin jälkeen kumppanin etsintää. Ja se, että kyllä se ujous vielä silloinkin hieman näkyy käytöksessä. Vaikkei ole enää niin selkeää. - ap..
............ kirjoitti:
Arvaanko oikein että olet vielä "nuorehko". Eli joku reilu parikymppinen?
En nimittäin muista nähneeni oikeastaan ketään yli kolmekymppistä naista jota voisi enää sanoa ujoksi. Sellaisen ihmeen kun näkisinkin niin olisin kyllä heti treffeille pyytämässä. ;)
Suurimmasta ujoudesta kasvaa ulos kyllä kolmenkympin jälkeen viimeistään. Mutta jos ei ole sen takia ollut paljoa tekemisissä ihmisten kanssa, niin sosiaaliset taivot voivat edelleen olla niillä ujon naisen / miehen tasolla. Se voi sitten vaikeuttaa vielä kolmen kympin jälkeen kumppanin etsintää. Ja se, että kyllä se ujous vielä silloinkin hieman näkyy käytöksessä. Vaikkei ole enää niin selkeää.Täytän 26 (jokohan se ois ikäkriisin paikka) tänä vuonna. Joo, en mäkään oo enää niin ujo ku nuorempana, mutta kyllä tuo ujous mielestäni jollain tavalla näkyy luonteessa läpi elämän. Ehkä just sellasena harkitsevaisuutena uusissa tilanteissa ja rauhallisuutena. Toisissa asioissa voin olla hyvinkin itsevarma, mutta toisissa taas epävarmempi. Kaikki nää miesten lähestymis ym. jutut kuuluu niihin epävarmempiin osioihin ja myös ujous puskee pintaan helpommin noissa tilanteissa.
Itsellä on niin sosiaalinen työ, että sosiaaliset taidot ovat sen myötä harjaantuneet ihan hyvin. Usein muuten myös virheellisesti ajatellaan, että mahdollisimman paljon itsestään lörpöttelevillä ihmisillä on hyvät sosiaaliset taidot, mutta heiltä puuttuukin se tärkeä kuuntelemisen taito. - lkasnclxa
ap.. kirjoitti:
Täytän 26 (jokohan se ois ikäkriisin paikka) tänä vuonna. Joo, en mäkään oo enää niin ujo ku nuorempana, mutta kyllä tuo ujous mielestäni jollain tavalla näkyy luonteessa läpi elämän. Ehkä just sellasena harkitsevaisuutena uusissa tilanteissa ja rauhallisuutena. Toisissa asioissa voin olla hyvinkin itsevarma, mutta toisissa taas epävarmempi. Kaikki nää miesten lähestymis ym. jutut kuuluu niihin epävarmempiin osioihin ja myös ujous puskee pintaan helpommin noissa tilanteissa.
Itsellä on niin sosiaalinen työ, että sosiaaliset taidot ovat sen myötä harjaantuneet ihan hyvin. Usein muuten myös virheellisesti ajatellaan, että mahdollisimman paljon itsestään lörpöttelevillä ihmisillä on hyvät sosiaaliset taidot, mutta heiltä puuttuukin se tärkeä kuuntelemisen taito.Ja toinen harhaluulo on, että ulospäinsuuntautunut ja puhelias ei voisi olla ujo.
Ujous ei ole synonyymi hiljaiselle ja estyneelle. - ap..
lkasnclxa kirjoitti:
Ja toinen harhaluulo on, että ulospäinsuuntautunut ja puhelias ei voisi olla ujo.
Ujous ei ole synonyymi hiljaiselle ja estyneelle.Tämä on kyllä totta myös.
- Ikisinkku M
"Miehille vielä muutama kysymys. Koetteko ujojen naisten lähestymisen vaikeana? Kiinnostutteko ylipäätään ujoista naisista vai hukkuvatko he suulaampien naisten joukkoon? Minkälainen nainen ylipäänsä vetää puoleensa? "
No kuule, jos ujo nainen uskaltaa lähestyä ja osoittaa kiinnostuksensa niin se riittää, kyllä pystyn pitämään juttelua yllä sitten sen verran ettei mene tunnelma vaivaantuneeksi. - ätmi-sinkku
On ihan sama oletko ujo vai et kun kuitenkin kiinnostut niistä jännämiehistä etkä kilteistä miehistä.
- mies ujojen perään
Hymy auttaa. Toki on helpompi lähestyä hymyilevää naista. Kovin negatiivista naamaa näyttävästä on vaikea sanoa pitääkö nainen miestä epämiellyttävänä vai onko kyse vain ujoudesta.
Ujot naiset ovat ainakin omasta mielestäni kyllä niitä kaikista kiinnostavimpia.
Olen yleensä ihastunut joko niihin todella positiivisiin ja iloisesti puhuviin ja nauraviin naisiin - ja sitten toisessa ääripäässä niihin todella ujoihin naisiin, jotka kääntävät katseen lattiaan heti kun niille puhuu. Ovat suorastaan uskomattoman söpöjä. :)
Noita ujoja naisia on vain todella vähän. Ja ei niiden lähestyminenkään tietysti helpointa ole. Kun eivät anna mitään signaalia mistä voisi päätellä että kannattaako edes yrittää lähestyä vai ei.
Sanoisin kyllä että naisen itsevarmuus sinällänsä ei tee naisesta yhtään sen kiinnostavampaa. Pikemminkin päinvastoin. Antaa kuvan mahdollisesti itseriittoisesta määräilevästä pirttihirmusta tai diivasta, joka ei ole houkutteleva ajatus.
Vaikea uskoa että ujous yksinään olisi este miesten saamiselle. Jollet käyttäydy sen takia negatiivisen torjuvasti.- ap..
Oon kyllä ihan positiivinen ihminen, mutta hymyily saattaa välillä kiinnostaville miehille unohtua kun panikoin samaan aikaan jotain turhanpäivästä :)
Itse ajattelen itsevarmuuden pääsääntöisesti positiivisena ominaisuutena. Tietysti on näitä, joilla se nousee hattuun ja ovat jopa todella ylimielisiä. En kuitenkaan ajatellut ihan sitä, kun puhuin itsevarmuuteni parantamisesta.
Ei se varmaan ainoa este olekaan, mutta kyllähän se jonkinverran rajoittaa. - mies ujojen perään
ap.. kirjoitti:
Oon kyllä ihan positiivinen ihminen, mutta hymyily saattaa välillä kiinnostaville miehille unohtua kun panikoin samaan aikaan jotain turhanpäivästä :)
Itse ajattelen itsevarmuuden pääsääntöisesti positiivisena ominaisuutena. Tietysti on näitä, joilla se nousee hattuun ja ovat jopa todella ylimielisiä. En kuitenkaan ajatellut ihan sitä, kun puhuin itsevarmuuteni parantamisesta.
Ei se varmaan ainoa este olekaan, mutta kyllähän se jonkinverran rajoittaa.Toi nyt riippuu sitten ihan tilanteesta onko tuollaisesta hymyn puuttumisesta haittaa, jne.
Jos tapaat sattumalta jonkun miehen, niin voi olla vaikeaa vaan alkaa selittämään että olet ujo. Mutta jos puhutaan vaikka nettideittailusta, niin onhan sinun todella helppo vaan todeta, joko jo ennen tapaamista viestissäsi tai sitten heti tapaamisen alussa, että olet luonteeltasi alkuun vähän ujo uusien ihmisten kanssa ettei miehen tarvitse pelästyä jos et heti ole innolla hymyilemässä ja halailemassa.
Se tieto helpottaa kuitenkin miehen suhtautumistakin sinuun, ettei kuvittele sen varautuneisuutesi johtuvan jostain muusta. Tuo kannattaa varmaan ainakin sitten kertoa jos olet kiinnostunut miehestä, mutta epäilet että olet saattanut alkaa antaa itsestäsi kovin varautunutta ja ei kiinnostunutta kuvaa.
Jos miehellä ei ole malttia tuollaisen tapaamisen jälkeen katsoa ainakin seuraavaa tapaamista kanssasi, jos vielä tietää ettet ole nopeasti lämpenevää sorttia, niin sitten ei varmaan muutenkaan sen miehen luonne sopisi kanssasi yhteen. (Tai mies on malttamaton ja vain pikapanon etsinnässä.) - ap..
mies ujojen perään kirjoitti:
Toi nyt riippuu sitten ihan tilanteesta onko tuollaisesta hymyn puuttumisesta haittaa, jne.
Jos tapaat sattumalta jonkun miehen, niin voi olla vaikeaa vaan alkaa selittämään että olet ujo. Mutta jos puhutaan vaikka nettideittailusta, niin onhan sinun todella helppo vaan todeta, joko jo ennen tapaamista viestissäsi tai sitten heti tapaamisen alussa, että olet luonteeltasi alkuun vähän ujo uusien ihmisten kanssa ettei miehen tarvitse pelästyä jos et heti ole innolla hymyilemässä ja halailemassa.
Se tieto helpottaa kuitenkin miehen suhtautumistakin sinuun, ettei kuvittele sen varautuneisuutesi johtuvan jostain muusta. Tuo kannattaa varmaan ainakin sitten kertoa jos olet kiinnostunut miehestä, mutta epäilet että olet saattanut alkaa antaa itsestäsi kovin varautunutta ja ei kiinnostunutta kuvaa.
Jos miehellä ei ole malttia tuollaisen tapaamisen jälkeen katsoa ainakin seuraavaa tapaamista kanssasi, jos vielä tietää ettet ole nopeasti lämpenevää sorttia, niin sitten ei varmaan muutenkaan sen miehen luonne sopisi kanssasi yhteen. (Tai mies on malttamaton ja vain pikapanon etsinnässä.)Uskon, että sen kyllä huomaa siinä ihan livenäkin jos on vähän ujo. Mutta Olen tuota kyllä selitellytkin mm. joillekin miehille, jotka olisivat halunneet edetä nopeammin.Hitaasti etenemiseen minulla on syynä myös se, että haluan ottaa miehestä selvää ennen kuin säntään mihinkään. Tavoitteena myös välttää nuo pelkkää seksiseuraa etsivät.
- ujo ätmi 26
Ujot naiset on kivoja ja söpöjä.
- miäs
Suomalaisessa kulttuurissa ujot ja epävarmat ovat suosittuja. Itsevarmoja ja sosiaalisia kadehditaan ja pidetään tyrkkyinä ja itsekeskeisinä. Päinvastoin siis kuin monessa kultturissa. Eli hyvät on mahdollisuutesi, jos vaan saat joskus suusi auki.
- dvdsb
No kun itsekin olen ujo mies niin ujot naiset kiinnostaisi mutta eihän siitä sitten mitään tule kun kahden ujon välillä on sellainen näkymätön muuri jonka yli välillä yritetään hypätä mutta aina kuitenkin pudotaan takas omalle puolelle.
- borkkana
Niihän se tuppaa menemään että harvemmin taitaa 2 ujoa vastakkaisen sukupuolen edustajaa tulla toimeen, yleensähän siinä täytyy aina toisen olla vähän vähemmän ujo ja vapauttaa se ujo kahleistaan. Moni ujohan kun innostuu itsekin puhumaan kun toinen ensin vähän lämmittelee ja se ei kahden ujon välillä oikein onnistu.
- itsevarma mies
Ei kiinnosta tuollainen vässykkä, joka ei edes uskalla pyytää minun puhelinnumeroa ja esittää klovnia minulle.
- ap..
Tuskinpa se numero tähän ketjuun ilmestyisi vaikka sitä pyytäisinkin. Eikä uskallus minulla suurimpana syynä ole puhelinnumerosi pyytämisessä. Et vaikuta muutenkaan kovin fiksulta kommentteinesi.
- ujostuttaja
En nyt muuten jaksa alkaa tästä aiheesta lässyttämään, kun on sataan kertaan käsitelty, mutta eilen kun muuten itsevarman oloinen nainen vaikutti minun häntä moikatessa aran iloisen ujolta, niin kyllähän se lämmitti mieltä. Jos ujous on juuri minun aiheuttamaani, niin on se iso turn on. Jos taas yleisesti joka paikassa ujo, niin ei se ole mikään plussa, mutta ei ehdoton estekään.
Itsevarma nainenkin voi olla ujo, kun kohdalle osuu sellainen tyyppi.
Kyllä on mullekin käynyt niin, etten saa sanaa suusta kun todella kiinnostava mies osuu kohdalle! Se on todella ristiriitainen fiilis, kun normaalisti pystyy itse tekemään aloitteita, puhumaan ihan ventovieraille, pitämään luentoja sadoille ihmisille... sitten tulee se yksi perhana ja sanat tarttuu kurkkuun.
Ja toinen tulkitsee sen tietty niin, etten ole kiinnostunut.
Siinähän oot sit...- salainen ase käyttöö
Ota rohkeasti pimppaloora esiin. Ei tarvita sanoja kun annat tekojen puhua puolestaan.
- Itsevarmuutta kiitos
Koulukiusattuna minun itsetunto laski sen verran että vieläkin olen vaivauntunut. En osaa pitää katsekontaktia kauaa vaikka kuinka yrittäisin. Minua pelottaa miesten lähentely ja varsinkin kännissänolevat että miten ne sitten humalasta päässeenä näkee minut. Hyvin kuvailtiin jo "kylmyys ja omaan kuoreen sulkeutuminen" kun joku vieras yrittää keskustella. Tutut ovat sanoneet että olen "bitch" kun kyseeseen tulee uusiin ihmisiin tutustuminen, oikeasti se on vain epävarmuutta.
Minulla on myös aina ollut tunne ettei minua porukkaan kaivata jos kavereiden kanssa liikutaan, ovat kivoja minulle säälistä tai koska on pakko.
Miten kukaan voisi ikinä edes tutustua minuun kun vältän sosiaaliset tapahtumat koska minua ahdistaa? Kuitenkin haaveilen dominoivasta miehestä, ehkä koska olen aina pärjännyt omillani ja olisi ihanaa jos välillä joku vain käskisi mitä tehdä.
Kyllä sitä vaan laittaa ittensä hankalaan paikkaan.. - tuco.
Eiköpähän se naimalla lähe enimmät ujostelut.. Vaikea kuvitella, että jos on nussittu päältä alta ja takaa ja vielä suihinotot päälle, että ujostuttas.
- Superujo
Entä kun on niin ujo/häpeää itseään niin paljon, että ei pysty suorittamaan näitä?
- tuco.
Superujo kirjoitti:
Entä kun on niin ujo/häpeää itseään niin paljon, että ei pysty suorittamaan näitä?
Voidakseni vastata minun pitäisi kuulla enemmän. Minkä tyyppisestä ongelmasta on kyse ja oletko mies vai nainen.
- sjgfsjdjfsjdfjsdjj
kerrankin asiallinen kirjoitus tällä palstalla
- ffffffffffffffff0
ujot tytöt ovat kuvottavaa seuraa niillä on kuivan leivän persoonanaalisuus
sama kuin puhuisi seinälle, vitun autistiset liimapillunörtit hyi - Nainenyli 50v
Minulla vaihtelee tuo ujous, riippuen toisesta ihmisestä. Olen välillä erittäin sosiaalinen, sananvalmis yms. mutta sitten saatan esim. alkuun ruoka/kahvipöydässä jännittää ja esim. eka treffeillä, vaikka olisin kuinka pitkään esim.kirjoitellut ja tutustunut mieheen.Paikallaan olo toisen vastapäätä etenkin siis. Olin samperin ujo nuorena parinkympin tienoilla, mutta minulla ei ollutkaan vielä oma identiteetti löytynyt ja vanhempien tiukka kasvatus sai aikaan sen, etten kokenu saavani ajatella itse. Minua käytettiin hyväksi ja olin liian kiltti. ..kunnes sain oman lapsen(vahinko) olin ratketa onnesta ja rupesin juttelemaan vauvalle asioistani. Jossain vaiheessa menin palvelualalle ja se lisäsi itseluottamusta ja jopa näyttelijäkurssille(haave) ja vaikka olin siellä n. 1/2 v alle, niin ne improvisointi jutut sai minussa aikaan, että uskalsin heittäytyä. Nykyään olen siis rohkea ja itsevarma ajatuksissani ja periaatteissani, mutta silti kaksin miehen kanssa iskee välillä ujous. Mutta se menee ohi, kun saa olla vaan oma itsensä. Eli kumppani hyväksyy sellaisena kuin olet. Itse kyllä haluan kumppanin olevan puhelias ja sananvalmis, koska piristyn, mutta ujo mieskin on söpö.
- ap..
Voin samaistua tuohon ruoka-, kahvipöytä jännitykseen. Siinä ei tavallaan ole mitään oheistoimintoa johon paeta, eikä siitä voi oikein häippästäkään kesken kaiken. Se kuitenkin avaa ehkä keskustelun helpommin syvällisemmille raiteille tai sitten vaan piinaalliselle hiljaisuudelle :D kuitenkin tuommosia rauhallisempia ehkä vähän piinaaviakin hetkiä tarvitaan. Niissä voi olla just helpompi avautua kun ei oo häiriötekijöitä ja keskeytyksiä tai tuoda sitä romantiikkaa ja läheisyyttä kehiin.
Ja tuokin on ihan äärimmäisen tärkeä, että on tunne, että toisen seurassa voi olla täysin oma itsensä ja hyväksytty just sellasena ku on. ap.. kirjoitti:
Voin samaistua tuohon ruoka-, kahvipöytä jännitykseen. Siinä ei tavallaan ole mitään oheistoimintoa johon paeta, eikä siitä voi oikein häippästäkään kesken kaiken. Se kuitenkin avaa ehkä keskustelun helpommin syvällisemmille raiteille tai sitten vaan piinaalliselle hiljaisuudelle :D kuitenkin tuommosia rauhallisempia ehkä vähän piinaaviakin hetkiä tarvitaan. Niissä voi olla just helpompi avautua kun ei oo häiriötekijöitä ja keskeytyksiä tai tuoda sitä romantiikkaa ja läheisyyttä kehiin.
Ja tuokin on ihan äärimmäisen tärkeä, että on tunne, että toisen seurassa voi olla täysin oma itsensä ja hyväksytty just sellasena ku on.Kysyisin aloittajalta sitä, että miten suhtaudut sellaisiin nuoriin miehiin, joilla ei ole isoa kaveripiiriä ja laajaa sosiaalista verkostoa? Voisitko kiinnostua mitenkään sellaisista miehistä?
Entä voisitko kiinnostua mitenkään sellaisesta nuoresta miehestä, joka käy tai joutuu käymään kavereiden puutteen vuoksi yksin baareissa?
Luin tässä näitä sun kirjoituksiasi ja itse oon aivan samaa mieltä siinä, että se on just äärimmäisen tärkeä pointti, että sitä saa olla toisen seurassa täysin oma itsensä ja hyväksytty just sellaisena kun sitä on.
Ainakin itse oon tuntenut aina melkein joka paikassa oloni just sellaiseksi, että mua ei olla koskaan hyväksytty aivan täysin ja aina on ihmisillä monia syitä ajatella kaikkea negatiivista.
Haluaisin varsinkin tutustua mielelläni just sellaisiin naisiin, jotka eivät välittäisi niin paljoa/ollenkaan siitä miehen kaverimäärästä, sosiaalisesta suosiosta ja muista pinnallisista jutuista. Mutta kun eipä sitä varsinkaan nuorten keskuudessa oikein pysty tällaisiin naisiin tutustumaan, kun kaikille on aina vaan niin ensiarvoisen tärkeää miehessä just se kavereiden määrä, sosiaalinen suosio, faceboo-kavereiden määrä ja ym. pinnalliset asiat.- ap..
DarkFear kirjoitti:
Kysyisin aloittajalta sitä, että miten suhtaudut sellaisiin nuoriin miehiin, joilla ei ole isoa kaveripiiriä ja laajaa sosiaalista verkostoa? Voisitko kiinnostua mitenkään sellaisista miehistä?
Entä voisitko kiinnostua mitenkään sellaisesta nuoresta miehestä, joka käy tai joutuu käymään kavereiden puutteen vuoksi yksin baareissa?
Luin tässä näitä sun kirjoituksiasi ja itse oon aivan samaa mieltä siinä, että se on just äärimmäisen tärkeä pointti, että sitä saa olla toisen seurassa täysin oma itsensä ja hyväksytty just sellaisena kun sitä on.
Ainakin itse oon tuntenut aina melkein joka paikassa oloni just sellaiseksi, että mua ei olla koskaan hyväksytty aivan täysin ja aina on ihmisillä monia syitä ajatella kaikkea negatiivista.
Haluaisin varsinkin tutustua mielelläni just sellaisiin naisiin, jotka eivät välittäisi niin paljoa/ollenkaan siitä miehen kaverimäärästä, sosiaalisesta suosiosta ja muista pinnallisista jutuista. Mutta kun eipä sitä varsinkaan nuorten keskuudessa oikein pysty tällaisiin naisiin tutustumaan, kun kaikille on aina vaan niin ensiarvoisen tärkeää miehessä just se kavereiden määrä, sosiaalinen suosio, faceboo-kavereiden määrä ja ym. pinnalliset asiat.Voisin kyllä tutustua mieheen, jolla ei ole isoa kaveripiiriä tai laajaa sosiaalista verkostoa. Itselläkin on facebook kaverien määrä aika vähäinen, ja täytyy myöntää, että olen välillä miettinyt mitähän muut ajattelevat kaverimäärästäni ja kuinka saisin haalittua enemmän porukkaa. En kuitenkaan jaksa enää välittää. Kukaan ei oo kaverimäärääni koskaan mitenkään negatiivisesti kommentoinut, en usko, että muita edes hirveästi kiinnostaa. Kyllähän tuota facebook kaverilistaa olisi mahdollista laajentaa esim. työkavereilla, monilla sukulaisilla, kavereiden/ sukulaisten puolisoilla, vanhoilla koulututuilla. En kuitenkaan koe sitä tarpeelliseksi. Ihmiset käyttävätkin facebookia niin eri asioihin. Toiset keräävät listalle vain lähimmän kaverit ja sukulaiset. Toiset saattavat käyttää sitä esim. suurien massojen tiedottamiseen tai tapaamisten sopimiseen esim. jonkun harrastusporukan kesken.
Itsellä ei tule baareissa käytyä, mutta en ajattele mitään sen ihmeempiä yksin liikkuvista miehistä. Minusta se on jopa ihailtavaa, että tekee asioita yksin välittämättä muiden mielipiteistä. Oon itsekin lukenut noita sinua käsitteleviä ketjuja. Ikävää, jos et ole tuntenut oloasi hyväksytyksi omana itsenäsi. Kannattaa kuitenkin avata silmät esim. tämänkin palstan positiivisille ja hyväksyville kommenteille, jota olet saanut. Paskamyrskykin on ympärilläsi tietysti valtava, mutta jätä ilkeämieliset kommentoinnit omaan arvoonsa. Menneisyydessä ja negatiivisuudessa vellominen eivät auta nykyhetkeä millään tavalla, päinvastoin. Tiedät itse millainen ihminen olet. Kaikki lähtee siitä, että opit itse arvostamaan ja hyväksymään itsesi täysin, keskeneräisenäkin. Toivon ja uskon, että sinulla on kyllä mahdollisuus saada elämäsi järjestykseen. Usko sinäkin. - varoitus
ap.. kirjoitti:
Voisin kyllä tutustua mieheen, jolla ei ole isoa kaveripiiriä tai laajaa sosiaalista verkostoa. Itselläkin on facebook kaverien määrä aika vähäinen, ja täytyy myöntää, että olen välillä miettinyt mitähän muut ajattelevat kaverimäärästäni ja kuinka saisin haalittua enemmän porukkaa. En kuitenkaan jaksa enää välittää. Kukaan ei oo kaverimäärääni koskaan mitenkään negatiivisesti kommentoinut, en usko, että muita edes hirveästi kiinnostaa. Kyllähän tuota facebook kaverilistaa olisi mahdollista laajentaa esim. työkavereilla, monilla sukulaisilla, kavereiden/ sukulaisten puolisoilla, vanhoilla koulututuilla. En kuitenkaan koe sitä tarpeelliseksi. Ihmiset käyttävätkin facebookia niin eri asioihin. Toiset keräävät listalle vain lähimmän kaverit ja sukulaiset. Toiset saattavat käyttää sitä esim. suurien massojen tiedottamiseen tai tapaamisten sopimiseen esim. jonkun harrastusporukan kesken.
Itsellä ei tule baareissa käytyä, mutta en ajattele mitään sen ihmeempiä yksin liikkuvista miehistä. Minusta se on jopa ihailtavaa, että tekee asioita yksin välittämättä muiden mielipiteistä. Oon itsekin lukenut noita sinua käsitteleviä ketjuja. Ikävää, jos et ole tuntenut oloasi hyväksytyksi omana itsenäsi. Kannattaa kuitenkin avata silmät esim. tämänkin palstan positiivisille ja hyväksyville kommenteille, jota olet saanut. Paskamyrskykin on ympärilläsi tietysti valtava, mutta jätä ilkeämieliset kommentoinnit omaan arvoonsa. Menneisyydessä ja negatiivisuudessa vellominen eivät auta nykyhetkeä millään tavalla, päinvastoin. Tiedät itse millainen ihminen olet. Kaikki lähtee siitä, että opit itse arvostamaan ja hyväksymään itsesi täysin, keskeneräisenäkin. Toivon ja uskon, että sinulla on kyllä mahdollisuus saada elämäsi järjestykseen. Usko sinäkin.Jos olet uusi palstalla niin kannattaa varoa Darkkiksen lähentelyjä. Kyseisellä henkilöllä on pahoja mielenterveysongelmia.
varoitus kirjoitti:
Jos olet uusi palstalla niin kannattaa varoa Darkkiksen lähentelyjä. Kyseisellä henkilöllä on pahoja mielenterveysongelmia.
Mulla kun ei ole minkäänlaisia mielenterveysongelmia. Sitä kun ei saisi koskaan edes asiallisesti kenenkään kanssa täällä keskustella, kun heti on kaikki ne mun viholliset väliin tulemassa tätäkin keskustelua pilaamaan.
- Jaspers!
Minkälainen nainen ylipäänsä vetää puoleensa?
Hyvännäköinen naapurintyttö, joka on myös saavuttanut valaistumisen. - kova1
Haluan ihana ujo nainen
- Uleåbörjare
Pieni ujoilu on naisessa vain söpöä :) !
Pahimmasta ujostelusta voi tosiaan oppia eroon. Olet silloinkin edelleen pohjimmltasi ujo, mutta pystyt pääosin hallitsemaan sitä.
Toinen juttu joka tosiaan puree meihin miekkosiin, on iloisuus ja hymyily. Valoisat ihmiset vetävät aina puoleensa.
Kannattaa siis ehdottomasti kehittää positiiivisia puolia itsessään.
Tärkeää on myös hyväksyä ensin itse itsensä, eikä esittää jotain muuta. Kun olet hyväksynyt itsesi, löydät hyväksyntää myös ulkopuoleltasikin. Hyväksyntää ei siis missään tapauksessa saa hakea muuttumalla toiseksi henkilöksi.
Meidän tulisi ihmisinä kasvaa sellaisiksi joita parhaimillamme pystymme olemaan (the best versions of ourselves).
Vaikutat fiksulta naiselta. Onnea sinulle! - se on vaikeaa
naista lähestyessä(tai esim.viereissä pöydässä) kun huomaan ujouden en tyrmää vaan päinvastoin.enkä älä pälättämään jos vastailu on vaikeata.annan tilaa ettei tule oleminen vaikeaksi...jos heitän jotain niin sellaisia parin sanan heittoja ympäristön tilanteen mukaan.sellaisia joihin ei tarvitse edes vastata.. silloin tällöin jotain heittää ettei aivan tuppisuina olla ja että toinen huomaa kohdistavani "juttelun" hänelle.ja silloin hän toivottavasti huomaa ettei tossakaan ole mitään pelättävää,omituinen höpöttäjä vain.. :) tiedän itse millaista on olla aralla fiiliksellä kapakassa tai ihan missä vain,nyt 50v. että kokemusta on.
- se on vaikeaa,osa 2
niin että ujot ihmiset ovat joidenkin mielestä kiinnostavia ihan positiivisessä mielessä.itsekin oikein nautin tilanteesta kun/jos ujous on karissut ja saa jo sanankin suusta.alun ujous saattaa muuttua jopa eduksi.
- ap..
Kuulostaa hyvältä, tiedät miten toimia ujojen kanssa. Arvostan itse ihan sikana sellaisia puheliaampia ihmisiä, jotka osaavat ottaa ujommat huomioon ja omalla käytöksellään osaavat rohkaista, antaa tilaa ja saavat sen ujommankin avautumaan. Tuo oma kokemus myös taustalla varmasti auttaa samaistumaan ujompiinkin ihmisiin.
- se on vaan vaikeaa3
ap.. kirjoitti:
Kuulostaa hyvältä, tiedät miten toimia ujojen kanssa. Arvostan itse ihan sikana sellaisia puheliaampia ihmisiä, jotka osaavat ottaa ujommat huomioon ja omalla käytöksellään osaavat rohkaista, antaa tilaa ja saavat sen ujommankin avautumaan. Tuo oma kokemus myös taustalla varmasti auttaa samaistumaan ujompiinkin ihmisiin.
sama juttu että arvostan "puhujia" ettei ole niin hiljaista jne. melkeimpä kadehtii sanavalmiita fiksuja kauniita ihmisiä,ja miksipä ei.. en ole puhelias filmaattinen rohkea äijä vaan "normi-jinjan" et joskus aivan skitso ja joskus vähemmän ujo ja sit kausia et aika päläpälä.. eikä kukaan tuttu uskoisi et se olen mä kun tätä kirjoitan,ne kun pitävät et mua ei heilauta mikään,sama sinkku iät ajat tai just vain "mies jolle ei tapahdu mitään.." sen olen huomannut ujoista että ovat empaattisia ja ottavat muut huomioon,mutta se ei ole paha asia,paitsi mulla kun kaverin hätä menee omien ohi.. pidetään jopa tyhmänä kun jeesaa..? en kyllä tunnistakaan huijauksia kun en kelaakaan et "kaverit" sitä tekis.. jne plääplää et aito olen kun "piti tarkistaa palsta" mutta eihän se oikea(?) vieläkään.. se tulee vastaan jos on tullakseen,ja ei kiire kun (melkein) aina ollut sinkkuna,en ole nirso mut uskallan antautua suhteeseen vain kun itse sen tiedän että "tulipa tarpeeseen.."
- ap..
Kiitos, todella hyviä pointteja sinunkin vastauksessasi :) muutenkin tullut tosi positiivista ja rohkaisevaa palautetta teiltä tähän ketjuun ja yllättävän asiallisena pysynyt tää keskustelu muutamaa vakiohuutelijaa lukuunottamatta.
Ei tää ujous varsinkaan vielä nuorempana mitään herkkua aina ole ollut. Välillä on tullut myös vastaan ihmisiä, jotka eivät sitä ymmärrä tai jotka saattavat jyrätä sosiaalisissa tilanteissa alleen, puhuvat päälle, eivät kuuntele tai eivät huomaa antaa suunvuoroa. Tai laukovat jotain ajattelematonta kommenttia ujoudesta, joka on saattanut jäädä kauaksikin aikaa mieleen pyörimään. Vanhemmiten on myös huomannut, että esim. oma sisko tai äiti saattaa alkaa puheliaampana hölöttämään päälle tai vastaamaan tyyliin mun puolesta jonkun vaikka sukulaisen kysyessä mun kuulumisia. He tavallaan vaan ylläpitää sitä, että mun sosiaaliset taidot ei noissa tilanteissa kehity, ärsyttävää. Tuokin on varmaan jäänyt jostain lapsuudesta päälle, en usko että ne sitä tahallaan tekevät. Ja muuten mulla on kyllä todella hyvät välit äitiini ja siskooni, ja aina ovat hyväksyneet mut just tällasena ku oon. Eivät vaan aina hoksaa miten ujouden kanssa kannattais menetellä.
Iän myötä asia on kuitenkin helpottunut. Nykyään olen tavannut myös paljon ujoja rohkaisevia ja ymmärtäviäkin ihmisiä. Esim. työporukassani on hyvin suvaitsevainen ilmapiiri ja kirjava työporukka löytyy ujompaa ja temperamentisempaa ja eri-ikäistä ihmistä. On ollut hienoa huomata miten itsekin voi oppia näiltä aivan eriluontoisilta ihmisiltä, joilla on joitain ominaisuuksia, joita itse ihailen mutta en ole kovin vahvoilla niissä. Ja miten se oma itsevarmuuskin on kasvanut kun on oikeasti kuullut positiivista kommenttia omasta luonteestaan ja hoksannut sitä myöten itsekin siinä monia arvostettavia piirteitä. Kyllähän sitä vaan peilailee itseään muista ihmisistä ja heiltä tuleva palaute on tärkeää oman itsetunnon rakentumisessa.
Ja kyllä tuo kehittyminen jatkuu edelleen, pikkuhiljaa päivä päivältä:)- ap..
Tämä vastaus oli siis Uleåbörjarelle.
- Uleåbörjare
ap.. kirjoitti:
Tämä vastaus oli siis Uleåbörjarelle.
..tack, tack :) !
Ujoiluun liittyy usein myös turha kiltteily (=hyväksynnän hakemista), josta on myös syytä päästä eroon. Asiaa on käsitellyt mm. Stefan Einhorn: "Aidosti kiltti".
Itselläni on siis nämä molemmat propleemit, mutta olen saanut tilanteen jo pitkälti korjattua.
Yks tärkee juttu on myös häpeästä luopuminen: ei milloinkaan, ei koskaan saa hävetä sitä mitä oikeasti on (peruspersoona fyysinen olemus)!
"Shame, never an option!" - ap..
Uleåbörjare kirjoitti:
..tack, tack :) !
Ujoiluun liittyy usein myös turha kiltteily (=hyväksynnän hakemista), josta on myös syytä päästä eroon. Asiaa on käsitellyt mm. Stefan Einhorn: "Aidosti kiltti".
Itselläni on siis nämä molemmat propleemit, mutta olen saanut tilanteen jo pitkälti korjattua.
Yks tärkee juttu on myös häpeästä luopuminen: ei milloinkaan, ei koskaan saa hävetä sitä mitä oikeasti on (peruspersoona fyysinen olemus)!
"Shame, never an option!"Tunnistan tuon kiltteilynkin kyllä. Vaikka en ookaan koskaan kenenkään antanu talloa ylitseni. Kuitenkin sellaista ollut, ettei uskalla olla täysin oma itsensä muiden seurassa, ei uskalla välttämättä sanoa omia mielipiteitään kovin kärkkäästi vaan mukautuu sen massan mielipiteisiin. Tämäkin on jonkinverran korjaantunut iän myötä, mutta tuohon opukseen tutustumisesta vois olla hyötyä. Pitääkin kaivaa se jostain esille.
Häpeä on kyllä välillä ihan tarpeellinenkin tunne, jos on oikeesti tehnyt jotain tosi loukkaavaa tai tilaisuuteen sopimatonta. Mutta usein sitä tuntee niin tarpeettomastikin. Sitä millaiseksi on sattunut syntymään ei koskaan pitäisi hävetä.
Miten muuten olet saanut nuo probleemat korjattua? Aloitko aktiivisesti tekemään asian eteen jotain?
- kkjnnbbbjjiiijjhbcfg
Itse kyllä pistän iloisuuden ominaisuuksista melkeinpä korkeimmalle, se ei kuitenkaan tarkoita että pitäisi olla aina äänessä.
Mutta eihän ujous ja iloisuus poislue toisiaan, ujous voi olla ihan söpöäkin kunhan se ei ole itsehäpeää.
Jos jotain esimerkkejä sopivan iloisista mutta ujoista pitäisi keksiä niin ensimmäiseksi tulee mieleen Felicia Day, jos joku tietää. Ehkä myytinmurtajien Kari myöskin.
Tuo itsensä kuvaaminen ja katsominen on varmastikin ihan hyvä keino. Joskus olen ajatellut kokeilla sitä itsekin koska en tykkää olla kuvassa. En niinkään ujouden takia mutra vtuttaa katsella ja kuunnella itseään.- ap..
Nuo iloisuus ja hymyileväisyys ovat varmaan sellaisia kivoja piirteitä naisissa, jotka aika moni muukin mies allekirjoittaa. Iloisella ujolla se iloisuus ei välttämättä näy heti niin selkeästi päällepäin (saattaa olla vaikka ujoa hymyilemistä aluksi) sen mahdollisen varautuneisuuden vuoksi, mutta tutustumisen edetessä tulee paremmin esiin.
En oo ikinä aatellu onko myytinmurtajien Kari ujo, mutta minunkin mielestäni hän on tosi mukavan oloinen ja aidosti iloisen oloinen. Ei oo mikään tekopirteä pimatsu, mitä useissa amerikkalaisissa ohjelmissa näkee.
Kyllähän tuo itsensä kuvaaminen ja varsinkin katsominen aikamoista piinaa välillä on, mutta Se on myös tosi opettavaista. Kannattaa kokeilla!
- [t]
Miehet kiinnostuvat kaikenlaisista naisista.
Ujoissa naisissa ei ole mitään vikaa.
Ongelmana saattaa olla ujouden tulkinta kylmyydeksi. - Valttericdf
Ei sillä ujoudella niinkään väliä ole. Jos nainen haluaa että lähestyn sitä niin pitää siltä joku signaali tulla, eli käytännössä hymy tai joku iloinen katse. Ei minua naisessa ujous tai huono itsevarmuus sinänsä häiritse, mutta jos naiselta ei tule mitään signaalia että olisin toivottu henkilö lähestymään niin hankala se on aloitetta tehdä jos nainen ei vaikuta lainkaan kiinnostuneelta.
Ujot naiset eivät muutenkaan ole yleensä koko kylän patjoja joten sekin kiehtoo niissä. - gbsgs
Mikäs tässä epävarmana atm-miehenä, tänään kerrankin sattui baariin ihastuksen kanssa joka peräti tuntui hakeutuvan lähelle kun lähti samaan aikaan toisesta pöydästä tiskille ja tää tampio ei mitään saanut aikaiseksi kuin jotain muutama ihan vammaista sanaa kunnes alkoi ahdistamaan ja karkasin siitä sitten taas takaisin kaverin seuraan pöytään eikä sen jälkeen enää naisen kanssa nähty. No, siinä meni sekin tilaisuus, nyt se nainen ainakin katsoo etten ole kiinnostunut vaikka tässä jo pidemmän aikaa on ollut ilmassa jonkinlaista väreilyä.
- sinkku.
On mennyt monta tilaisuutta hukkaan tutustua naisiin koska nainen on ujostellut. Itse en ujo ole mutta naiset ei vaan oikein saa sanaa suusta et vois tutustuu.
- Entinen sulhanen
Yritin seurustella aikoinaan ujon ja epävarman nuoren naisen kanssa, olimme jopa kihloissakin vuoden päivät, vaan eipä siitä mitään tullut. Tyttöystäväni oli kyllä jokseenkin puhelias, kun hän oli palveluammatissa, mutta toivottoman ujo ja epävarma, roskapussiakaan ei voinnut viedä ulos meikkaamatta viimeisen päälle.
Hänellä oli mm. kahvikuppineuroosi, että kahvikuppi alkoi tärisemään käsissä muualla kuin kotioloissa. Migreeni taikka jännityspäänsärky oli aina lopputulos, kun tapailimme taikka yritimme käydä jossain "ulkona", kävimme taidenäyttelyissä ja syömässä ravintolassa.
Pidimme toisistamme ja olimme kihlauksemme purettuamme jälkeen ystäviä hänen kuolemaansa saakka yli 20 vuotta. Hän olisi jopa halunnut, että avioidumme vielä ennen hänen (syöpään) kuolemistaan, vaan minä olin jo perheellinen ja onnellisesti aviossa.
Eli opettelua tosiaan vaatii tämä elämä ja suosittelen käymään ihan ammattilaisen juttusilla. Psykologin luokse varaamalla ajan ja ammattilainen osaa kertoa lisää ongelmiisi ratkaisuja. Tuo videolta itsensä katsominen on ihan hyvä alku. Osaatko tanssia kunnolla? Tanssikurssi antaa kummasti varmuutta ja sosiaalisia taitoja. - ap..
Entisen tyttöystäväsi tilanne kuulostaa aika paljon vakavammalta kuin oma tilanteeni. Ei minulle tuota ongelmia roskapussin ulosvienti enkä saa paniikkikohtauksia tai kahvikuppineurooseja oudossa seurassa. Pystyn myös juttelemaan asiasta parin ystävän kanssa. Tuota psykologin juttusilla käymistä en ole edes ajatellut. Olen kai ajatellut ettei mua etes päästettäis sinne kun ei mun "ongelmat" ole niin vakavia. Toisaalta nykyään tuo kynnys psykologille menoon on laskenut paljon, ja järkeväähän sinne olisi hakeutua jo silloin kun ongelmat eivät ole vielä niin vakavia. Ei tuosta nyt varmaan haittaakaan olisi, ja ulkopuolinen näkee kuitenkin sen tilanteen aina eri näkövinkkelistä. Läheiset joiden kanssa juttelee ovat tavalla tai toisella sotkeentuneet siihen kuvioon myös itse. Mutta pitää miettiä tuotakin vaihtoehtoa vielä.
En oo koskaan oikein suuremmin tanssinut missään. Käynyt paikoissa missä tanssitaan tai käynyt millään kursseilla.Uskoisin, että edellytykset oppimisille voisivat olla ihan hyvät. Olen kuitenkin musiikillisesti lahjakas enkä mitenkään pökkelöimmästä päästä ruumiinrakenteeltakaan. - hymyillään
itse nelikymppisenä ujona olen muutamat kerrat "potkinut seinää" juuri ujouden takia. mieleen tullut että kiinnostusta toiselta olisi löytynyt mutta minulta ujoudesta johtuva rohkeus.
reilu vuosi sitten tapasin miehen joka ei ymmärtänyt mitä ujous on mitä se tarkoittaa, persäälleen se juttu meni jo parin kuukauden jälkeen. hän on alalla jossa itsevarmuus on jo yksi ammatin vaade, ystäväpiiri on samaa linjaa. puhumattakaan ex vaimosta ja ex avokista eikä nykyinen vaimoke linjasta ole poikennut (ikäväkseni sen sain tuntea nahoissani) - sellainen mielikuva jäi kun olin tavannut / jouduin tapaamaan. jälkeenpäin kun asioita selvittelimme hän ei voinut kun ravistella päätään, ei ollut tavannut laistani aikaisemmin joten ei osannut "tulkita" merkkejä. ei tajunut että yksi ujouden tuoma rasite on se että ei puhu ja pälpätä varsinkaan vieraille oli se sitten asiaa tai "kaunis päivä tänään" pölinää. kun omat aikaisemmat suhteet olivat perustuneet siihen että toinen oli tajunut että kaltaisiani ihmisiä on en ymmärtänyt asiaa hänelle erikseen "mainostaa". tästä opin paljon - kiitos siitä, sillä..
viitisen kuukautta sitten tapasin miehen, totuuden mukaisesti törmäsin hänen persukseen, tosin auton. kun hyvityskahvit hänen autonsa pahoinpitelystä päättyi kysymykseen uudesta tapaamisesta, ajattelin että parempi ottaa aikasemmasta virheestä opiksi ja kertoa tämä luonteen "miinus", miten & missä tilanteissa se yleensä kaivautuu esiin. hän totesi että hänellä itsevarmuutta riittää meille molemmille :)
kun sitten ensinmäisen kerran tapasin hänen siskonsa, matkalla liikehdin levottomana ja taisi kädetkin täristä, mies totesi virnuillen että olisiko "sinisiä pillereitä" pitänyt hankkia että rauhottuisin. yritti ja onnistui omalla huumorillaan rentouttamaan kun noustiin autosta hän vielä otti kädestä kiinni, ei irroittanut, sanoi että ei se pure ja jos yrittää hän ei anna - siinä oli mun tilanteeseen tarvittavat rentouttavat pillerit. minulle iso juttu, toisille ehkä ei mikään kummoisempi.
myöhemmin hän tapasi minun perhettä ja ystäviä kun asiasta puhuttiin jälkeenpäin, hän totesi että onneksi tutustuminen toiselle tärkeisiin ihmisiin meni näin päin kun meillä meni sillä jos olisi toisin päin hän ei olisi tajunut mitä mun levoton liikehdintä tarkoittaa. sillä ystävien ja perheen kanssa minusta ei saa ujoa ollenkaan. mutta kenestä ihmisestä saa kun on sen turvallisen joukon ympäröimänä, ei varmaan kenestäkään.
sinulle aloittaja ja muille ujoille toivon että joku päivä löydätte sen miehen / naisen joka ymmärtää tuon harmillisen ujouden olemassa olon. toivon että juuri sillä oikealla hetkellä ujous katoaa ja kerkeät/te sen tarpeellisen toiselle kiinnostuksesta kertovan "vinkki hymyn" väläyttämään jotta toinen tilanteeseen tarttuu. sitten vielä kun tämä toinen välittää sinusta niin paljon että rohkaisee ujouden selättämisessä niin menoa on... itselleni kävi näin (ei ujous nyt kokonaan kadonnut, hetkittäin tulee esille). mikä ihaninta on ollut huomata että nyt kun "kehtaa" kadulla hymyillä ventovieraallekkin ihmiselle saa erittäin usein takaisin sponttaanin vasta hymyn.- ap..
Olipa rohkaiseva tarina meille muillekin ujoille, tuommoisen miehen kun itsekin löytäis :) pitää vissiin alkaa törmäillä autojen takapuskureihin..
- mies 35.
Naiset menee paniikiin tai ujostelee kun itsevarma mies pyytää treffeille. Minä olen kysynyt naisia treffeille usein mutta jotenkin ne pelästyy aina sitä tilannetta.
- Blackened 753
Ujoissa /hiljaisissa naisissa ei oo mitään vikaa. Tälläkin hetkellä olen ihastunut yhteen ujoon naiseen.
Ei siinä mitään, mutta tämä nainen on samassa työpaikassa, niin en viitti alkaa yrittää edes. - dvdfbdfb
Blackened 753 kirjoitti:
Ujoissa /hiljaisissa naisissa ei oo mitään vikaa. Tälläkin hetkellä olen ihastunut yhteen ujoon naiseen.
Ei siinä mitään, mutta tämä nainen on samassa työpaikassa, niin en viitti alkaa yrittää edes.Hehh, sama homma. Vai haaveilekkonää miun naisesta, perkl?!
Sehän siinä onkin vähän tuskallista kun ei työpaikalla oikein kehtaa alkaa mitään vaikka tämä ujonainen onkin itseään yrittänyt tuoda ujosti tyrkylle.
- Blackened 753
Heheh.
Joo mulla on taas, niin että ei se nainen mitenkään tyrkylle itteensä tuo, liekkö edes kiinnostunut minusta. Mutta itse ainakin olen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 18211366
- 575412
Taas ryssittiin oikein kunnolla
r….ä hyökkäsi Viroon sikaili taas ajattelematta yhtään mitään https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011347289.html462677- 402355
Vanha Suola janottaa Iivarilla
Vanha suola janottaa Siikalatvan kunnanjohtaja Pekka Iivaria. Mies kiertää Kemijärven kyläjuhlia ja kulttuuritapahtumia131831Valtimon Haapajärvellä paatti mäni nurin
Ikävä onnettomuus Haapajärvellä. Vene hörpppi vettä matkalla saaren. Veneessä ol 5 henkilöä, kolme uiskenteli rantaan,441775Tiedän kuka sinä noista olet
Lucky for you, olen rakastunut sinuun joten en reagoi negatiivisesti. Voit kertoa kavereillesi että kyl vaan, rakkautta411440Otavassa tapahtuu!
Rakennuspalo, yläkerta tulessa. Henkirikosta epäillään. Tiettyä henkilöautoa etsitään, minkä mahdollinen epäilty ottanut271413Tulemmeko hyvin
Toimeen ja juttuun keskenämme? Luulen, että sopisit hyvin siihen ☀️ympäristöön, paljon kaikkea erilaista.♥️mietin tätä s61366Känniläiset veneessä?
Siinä taas päästiin näyttämään miten tyhmiä känniläiset on. Heh heh "Kaikki osalliset ovat täysi-ikäisiä ja alkoholin v371349