Onko mitään juridista estettä tehdä testamenttia, missä annetaan testamentin saajalle oikeus muuttaa alkuperäistä testamenttia?
Tilanne.
Olemme tekemässä keskinäistä omistus- tai hallintaoikeustestamenttia puolisoni kanssa. Mitä ilmeisemmin rajaamme puolisoiden aviopuolisot perinnöstä. Jos kirjaamme testamenttiin ehdon, että jäljelle jääneellä on oikeus ja/tai lapsillamme on oikeus meidän molempien kuoltua muuttaa ko. ehtoa, niin onko siihen mitään estettä?
Onko muutenkaan mitään estettä, jättää perinnönsaajalle oikeutta muuttaa testamenti ehtoja?
Tilanne.
Olemme tekemässä keskinäistä omistus- tai hallintaoikeustestamenttia puolisoni kanssa. Mitä ilmeisemmin rajaamme puolisoiden aviopuolisot perinnöstä. Jos kirjaamme testamenttiin ehdon, että jäljelle jääneellä on oikeus ja/tai lapsillamme on oikeus meidän molempien kuoltua muuttaa ko. ehtoa, niin onko siihen mitään estettä?
Onko muutenkaan mitään estettä, jättää perinnönsaajalle oikeutta muuttaa testamenti ehtoja?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Jokainen ihminen tekee testamentin omasta vain omaisuudestaan. Keskinäisessä testamentissa on käytännössä vain kahden henkilön testamentit kirjoitettu samalle paperille. Ne voisivat siis aivan hyvin olla myös omina erillisinä asiakirjoinaan.
Leski voi muuttaa testamenttia omalta osaltaan, mutta ei kuolleen puolison osalta. Myöskään testamentinsaaja (jota kutsut perinnönsaajaksi) ei voi muuttaa testamenttia.
Keskinäisessä suhteessaan testamentinsaaja voi puolisonsa kanssa sopia, että kyseistä avio-oikeuden poissulkevaa määräystä ei noudateta. Harva kuitenkaan haluaa esimerkiksi avioerotilanteessa nimenomaan luovuttaa perinnöksi saamaansa omaisuutta entiselle puolisolleen. Jos osapuolet kuitenkin näin tekevät, joutuu se, joka näin ollen saa osituksessa liikaa omaisuutta, maksamaan lahjaveroa liikaa saamastaan osuudesta.
Huomioitko vastauksessasi sen, että minä testamentin tekijänä nimenomaisesti haluan, että testamenttini saaja voi muuttaa testamenttia tietyiltä osin kuoltuani. Onko tuollainen ehto mitätön?
Testamentti on henkilökohtainen oikeustoimi, jota koskee delegointikielto. Siitä on tosin joitakin poikkeuksia, mutta en ala niitä eritellä tässä, eikä niistä ole apuakaan kysymykseesi.
Jos haluat, että lapsesi saa itse päättää, onko hänen omaisuutensa avio-oikeuden alaista, niin yksinkertaisimmin se on toteutettavissa lapsen itsensä tekemällä avioehtosopimusella. Tämä toki edellyttää puolisolta yhteistyöhalukkuutta. :)
Mutta kerrohan, miksi siis haluat, että lapsi voisi halutessaan päättää, että omaisuus onkin avio-oikeuden alaista? Sillähän on merkitystä vain avioliiton päättyessä eli kun lapsesi eroaa tai kun hän kuolee.
Maailma ehtii muuttua vuosikymmenissä ja en haluaisi sitoa lasteni käsiä, mutta en myöskään pakottaa heitä tekemään avioehtoa, jotta voisivat turvata omaisuuden mahdollisessa avioerotilanteessa.
Jos lapseni ovat pitkään avioliitossa ja heillä on lapsia, niin mahdollisesti syntyy tilanne, jossa lapseni haluaisivat jättää puolet kaikesta omaisuudestaan puolisolleen ja vain toinen puoli jatkaa seuraavalle sukupolvelle. Ymmärrän niin, että jos peritty omaisuus ei ole avioehdon alaista, niin siirto onnistuu ainoastaan testamentilla, jolloin tulee maksettavaksi perintövero. Mikäli avio-oikeusehto voitaisiin poistaa perillisten toimesta, niin perintöveroa ei tarvitse maksaa.
Muitakin erikoisia tilanteita syntyy jos liian pitkälle yrittää suunnitella.
>>syntyy tilanne, jossa lapseni haluaisivat jättää puolet kaikesta omaisuudestaan puolisolleen ja vain toinen puoli jatkaa seuraavalle sukupolvelle. Ymmärrän niin, että jos peritty omaisuus ei ole avioehdon alaista, niin siirto onnistuu ainoastaan testamentilla, jolloin tulee maksettavaksi perintövero. Mikäli avio-oikeusehto voitaisiin poistaa perillisten toimesta, niin perintöveroa ei tarvitse maksaa.
Testamentilla saattaa tosiaan olla mahdollista märäätä avio-oikeuden poissuljennasta vain testamentinsaajan avioeron varalta, mutta oikeustapauksia siitä ei taida olla.
"Muutoin köyhempi leski omaisuuden osituksessa saa puolisovainajan perillisilta tasinkoa (vain) niin paljon, että kumpaisenkin osapuolen nettovarallisuus on yhtä suuri."
Olen ollut siinä käsityksessä, että tasinkoa maksetaan vain avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta. Jos näin ei ole, niin eikö synny tilanne, jossa kartanot eivät kestä suvussa?
Tarkoitus olisi tehdä testamentti, mikä jättää ensin leskelle ja hänen kuoltuaan lapsille kaikissa tilanteissa lopullisen päätäntävallan, mutta sulkee lasten puolisoiden "päätäntävallan" pois. Kiinteistöjen ollessa kyseessä, ei testamenttia voi jättää huomiotta tai ainakin siinä piilee riski.
Tasinkoa maksetaan tosiaan vain avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta. Tosin enpä tiedä noista suurista omaisuuksista, "kartanoista", saattaahan sille köyhemmälle olla kertynyt liiton päättymiseen mennessä paljon enemmän kuin puolisolleen.
Jos vainajalla oli rintaperillisiä, ei hän voi jättää "kaikkea päätäntävaltaa" leskelleen, koska rintaperillisillä on niin halutessaan oikeus vaatia lakiosansa (kukin lakiosaan oikeutettu päättää kohdaltaan).
Osituksen jälkeen siis jopa puolet vainajan jäämistöstä voi mennä rintaperillisille, loppu sitten vaikka leskelle, jonka hänenkään ei tarvitse kaikkea rintaperillisilleen jättää.
Täytyy huomata, etteivät ne talot ja tavarat iäti suvuissaan pysy, saati enene. Kaikkeen ei voi varautua, voi käydä niinkin, että lapsenlapset tai näiden jälkeläiset hyötyisivät jopa enemmän, jos testamentin tekijät eivät olisi avio-oikeuksia poissulkeneet, vävy tai miniä kun saattaa olla parempi huoltaja ja lapsen edunvalvoja kuin se oma rakas hulttiolapsi.
>>Olen ollut siinä käsityksessä, että tasinkoa maksetaan vain avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta. Jos näin ei ole, niin eikö synny tilanne, jossa kartanot eivät kestä suvussa?
Testamenttia on pidetty henkilökohtaisena toimena, joten muuttaminen jälkikäteen ei onnistu.
Perillisten puolisoiden avio-oikeuden palauttaminen perillisen itsensä toimesta onkin mielenkiintoisempi kysymys. En nyt keksi, miksi mainittu toimenpide ei käytännössä onnistuisi, koska se kohdistuu omaisuuteen, jonka perillinen itse voisi myös testamentata. Tuskin perillinen itse testamenttia moittii.
"Jos näin ei ole, niin eikö synny tilanne, jossa kartanot eivät kestä suvussa?"
Avio-oikeuden poissulkeva määräys testamenttiin tehdään monesti juuri sen takia, ettei Pyhä Perintömaa (tm) päädy miniöille tai vävyille vaan kartanot menevät aina alemmille sukupolville.
"Tarkoitus olisi tehdä testamentti, mikä jättää ensin leskelle ja hänen kuoltuaan lapsille kaikissa tilanteissa lopullisen päätäntävallan, mutta sulkee lasten puolisoiden "päätäntävallan" pois."
Ei lasten puolisoilla ole mitään "päätäntävaltaa" kartanoon, ei edes osituksessa jos avio-oikeus on poissuljettu. Kaavailemallesi ehdolle ei ole juuri järkevää käyttötarkoitusta, koska osituksessa se ei inter partes sopien estä menettelemästä toisinkin. Ainoa hyöty mikä tulee mieleen, on Lakinaisen huomio lahjaverosta osituksessa, siinä lähes teoreettisessa tilanteessa että lapsesi haluaisi maksaa tasinkoa vapaaehtoisesti liian paljon, mutta kuten Nix nax huomautti, verottaja ei osituksia kovin tarkasti laske tai edes huomaa tätä. Sait jo useita hyviä vastauksia yllä.
"Onko muutenkaan mitään estettä, jättää perinnönsaajalle oikeutta muuttaa testamenti ehtoja? "
On iso este. Delegointikielto. Se taas, mitä voi delegoida ja mitä ei, ei ole ollenkaan yksinkertainen kysymys. Laissa ei ole säädetty siitä, minkälainen testamenttausvallan delegointi katsotaan sallituksi ja mikä kielletyksi. Kyseessä on yksi testamenttioikeuden ikuisuusongelmia, joka periytyy (heh!) meille jo Rooman valtakunnan ajalta ja johon ei ole juuri yksikäsitteisiä vastauksia vieläkään. Yleisohjeena delegointia tulisi käyttää ainoastaan vähämerkityksellisten yksityiskohtien täydentäjänä, ei ratkaisemaan tärkeitä asioita kuten jäämistön jakoa eri henkilöille.
Kaavailemastasi ehdosta ei tietääkseni ole oikeuskirjallisuutta eikä oikeuskäytäntöä. Itse katsoisin että se on kielletty, mutta oikeasti asiaa ei kukaan tiedä. Tälläiset tilanteet olisi katsottava KKO:ssa tapaus kerrallaan, joten oikeusvarmuuden kannalta en missään nimessä suosittele harkitsemasi ehdon kirjoittamista testamenttiin. Sinun tietosi perintöoikeudesta eivät riitä delegointiin liittyvien ehtojen suunnittelemiseen, asia on vaikea ammattilaisillekin.
Hyvän esimerkin delegointikiellon vaikeaselkoisuudesta antaa kysymys, voiko testamentissa sen toimeksipanijaksi määrätylle delegoida valtuuden määrätä toinen toimeksipanija itsensä seuraajaksi. Aarnio-Kangas Suomen Jäämistöoikeus II 2008 lausuu s. 368: "Testamentissa voidaan antaa tietylle henkilölle valta valita perittävän kuoltua testamentin toimeenpanija. Tällainen päätäntävallan siirto on sallittu oikeuskäytännössäkin." Mutta samojen kirjoittajien Jäämistöoikeus I 2009 s. 595: ”Testamentin ensisijaiseksi toimeenpanijaksi nimetylle henkilölle ei voida siirtää valtaa nimetä sijalleen toinen henkilö, jos hän ei voi itse ryhtyä tehtävään." Tietääkseni oikeustila ei ole muuttunut välissä, joten KKO ehkä joskus ratkaisee tämän alan perusteoksen sisäisen ristiriidan.
"Ainoa hyöty mikä tulee mieleen, on Lakinaisen huomio lahjaverosta osituksessa, siinä lähes teoreettisessa tilanteessa että lapsesi haluaisi maksaa tasinkoa vapaaehtoisesti liian paljon, mutta kuten Nix nax huomautti, verottaja ei osituksia kovin tarkasti laske tai edes huomaa tätä."
Entä tilanne, jossa lapseni
a) päättäisi 30 avioliittovuoden jälkeen mahdollistaa puolisolleen tasingon maksamisen myös kuolemansa jälkeen, jolloin testamentilla rajattu avio-oikeuden alainen omaisuus ei siirtyisi suoraan lapsille tai vaihtoehtoisesti
b) haluaisi pitää avio-oikeuden poissulkevan ehdon voimassa?
Millä mahdollistat päätäntävallan molemmissa tapauksissa lapsellesi?
Ilmeisesti kellään ei ole tietoa testamentin sanamuodosta, jolla mahdollistettaisiin sekä a) että b) vaihtoehdot samaan aikaan. Päätäntävalta siis jäisi lapselle.
a) "Testamentissa voidaan antaa tietylle henkilölle valta valita perittävän kuoltua testamentin toimeenpanija. Tällainen päätäntävallan siirto on sallittu oikeuskäytännössäkin."
b) ”Testamentin ensisijaiseksi toimeenpanijaksi nimetylle henkilölle ei voida siirtää valtaa nimetä sijalleen toinen henkilö, jos hän ei voi itse ryhtyä tehtävään."
Eikös a ja b ole kaksi eri asiaa.
Kohdassa a) testamenttaajan tahto nimenomaisesti on, että henkilö X nimeää toimeenpanijan.
Kohdassa b) testamenttaajan tahto on, että nimenomaisesti henkilö X on toimeenpanija ja ei kukaan muu.
Tahtotilasi ei voi toteutua Suomen oikeusjärjestelmässä.
Joko määräät avio-oikeuden poissuljennasta tai jätät päätäntävallan lapsellesi ja hänen puolisolleen (avioehtosopimus).
Ainoa mitä voit kokeilla, on se, että määräät avio-oikeuden poissuljennasta vain avioeron varalta. Sekään ei täysin toteuta tahtotilaasi, mutta on vähän sinne päin.
Aviovarallisuusjärjestelmä nyt vain on tämä, ja siihen sinun on tyydyttävä.
"Kohdassa b) testamenttaajan tahto on, että nimenomaisesti henkilö X on toimeenpanija ja ei kukaan muu. "
Ei noin, vaan kohdassa b) testamenttaajan tahto on, että ensisijaisesti X on toimeenpanija ja lisäksi hänellä on valta nimittää tähän toimeen itsensä seuraajaksi joku toinen. Valtuutus tulee siis testaattorilta itseltään nimenomaisena tahdonilmauksena testamentissa (testaattori itse "siirtää valtaa" X:lle), ja tämä olisi Aarnio-Kankaan mielestä kiellettyä.
Jos testamentissa lukee: "tämän testamentin toimeksipanija on X" niin silloin se tarkoittaa juuri X:ää eikä ketään muuta, eli siirtovaltaa ei voi presumoida ellei (Aarnio-Kankaan mielestä pätemätöntä) valtuutusta ole (ellei sitten poikkeuksellisesti ole näyttöä, että todellinen viimeinen tahto ei vastaa testamenttiasiakirjan tekstiä)
"...tasingon maksamisen myös kuolemansa jälkeen"
Miksi sotkea avio-oikeusjärjestelmää, jos on kerta kuolemanvarainen toimenpide kyseessä? Toimisiko ehdollinen toissijaismääräys paremmin:
"Testamenttaan tilan Ökykartano lapselleni A ja hänen kuolemansa jälkeen se on menevä hänen rintaperillisilleen perimystä koskevan lain mukaisin jako-osuuksin. Jos A haluaa, hän voi tehdä tästä omaisuudesta tai sen osasta testamentin puolisolleen L, mikäli [keksi ehto tähän], tämän testamentin estämättä. [vakiofraasi avio-oikeuden poistoon]"
Tälläinen toissijaismääräyksen muuttamisen salliminen tarpeeksi yksilöidysti on sallittua. Katso esim. KKO:2007:21, KKO:n perusteluiden 15. kohta.
Jos halutaan säilyttää lapsella täysi testamenttausvapaus koskien tuota perintönä tullutta omaisuutta, on toissijaismääräys syytä jättää kokonaan pois. Ja lapsen lapsethan perivät omaisuuden joka tapauksessa, jos toissijaismääräystä ei ole.
Tässä vaihtoehdossa leskelle tulee kuitenkin maksettavaksi perintöverot, joita tasingosta ei tulisi.
Voisi olla hyvä miettiä sitäkin vaihtoehtoa, että lapsi tekisi omaisuudesta lesken hyväksi käyttöoikeustestamentin. Näin lapsen lapset saisivat omaisuuteen omistusoikeuden, mutta leski saisi käyttää tai vaikka vuokrata tuon perintönä tulleen "Ökykartanon" tms.
Oikea perintösuunnittelu vaatisi tietysti, että tiedetään, millaisesta omaisuudesta on ylipäätään kyse.
Tämä siis nimenomaan halutaan välttää
"Tässä vaihtoehdossa leskelle tulee kuitenkin maksettavaksi perintöverot, joita tasingosta ei tulisi."
Omaisuuden lajilla ei ole merkitystä, koska lähdemme siitä että lapsemme saavat vapaasti päättää peritystä omaisuudesta, mutta "päätöstä" ei voi tehdä lastemme aviopuoliso esim. avioerotilanteessa. Tuo pitää pystyä varmistamaan myös sinä tilanteessa, että lapsellamme ei ole avioehtoa.
On aika eri asia, jos kyseessä on
a) kesämökki, jonka käyttöoikeuden lapsesi voi määrätä testamentilla puolisolleen, vaikka se olisikin avio-oikeudesta vapaata omaisuutta
tai
b) rahaa.
Unohda tuo suunnitelmasi, sillä sitä ei ole mahdollista toteuttaa. Puolisosi voi varsin hyvin turvata potentiaalisen leskensä aseman muillakin keinoin.
Entäpä "käänteinen avioehto" testamenttin ... muotoilu jotenkin seuraavasti:
”Samalla määräämme, että perillisemme aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta perillisen tämän testamentin nojalla saatuun varallisuuteen eikä sen sijaan tulleeseen varallisuuteen eikä myöskään kyseisen varallisuuden tuottoon. Tämä kohta ei ole voimassa, mikäli perillisellämme on avioehtosopimus, jossa peritty varallisuus ja/tai sen tuotto ja/tai sijaan tullut varallisuus on määritetty kokonaan tai joltakin osin avio-oikeuden alaiseksi omaisuudeksi.”
Kesämökki tai rahaa?
En ymmärrä eroa. En halua elää lasteni elämää heidän puolestaan, vaan jättää vapaat kädet. Kuka tietää haluaako / pystyykö puoliso edes käyttämään mökkiä ja mistä sitä tietää missä maassa edes asuvat. Kesämökki on vaihdettaviksi rahaksi ja päinvastoin.
En nyt vielä suostu uskomaan, että tähän ei ratkaisua löytyisi. Tässähän ei testamentin voimaantulon jälkeen omistussuhteet muutu esim. kiinteistöissä, eikä ehdolla ole vaikutusta esim. perintöverotukseen.
En myöskään pysty keksimään kuka tuollasta "värää" avio-oikeuden palauttavaa ehtoa pystyisi moittimaan? Mahdollisesti lasteni rintaperilliset - totta, mutta kuka muu? Tuskin "väärä" ehto koko testamenttia mitättömäksi tekee?
Ei lastesi perillisten tarvitse edes moittia testamenttia. He vain eivät luovuta tasinkoa, jos avio-oikeus oli sinun testamentillasi poissuljettu. Toki ositus on sopimusasia ja jos sopua ei synny, jako menee pesänjakajan hoidettavaksi.
Puolisosihan voi jättää leskelleen veroitta erittäin suuren määrän rahaa henkivakuutuksen kautta ja määrätä hallintaoikeuden juuri tuohon mainitsemaani mökkiin tai vaikkapa sijoitusasuntoon. Eiväthän lapsen kädet ole mitenkään sidotut hänen oman perintösuunnittelunsa osalta, tuon avio-oikeuden vain.
Näin lapsesi saa halutessaan puolisonsa aseman turvattua oikein hyvin, eikä mitään eksoottisempia oikeusjärjestelmällemme tuntemattomia vaihtoehtoja tarvitse miettiä.
Ja ainahan on kuitenkin sekin mahdollisuus, että lapsesi puoliso onkin varakkaampi, eikä tuo tasinko tulisi kuitenkaan maksetuksi eli lapsen pitäisi joka tapauksessa käyttää muita keinoja omaisuuden siirtoon.
Näemme tuon asian eritavalla.
Olen itse saanut kohtuullisen perinnön aikanaan, mikä koostuu useita omaisuuseristä ja joihin osaan liittyy tiettyjä "juttuja". Jos vanhempieni testamentissa olisi ollut avio-oikeuden poissulkeva ehto, niin noilla mainitsemillasi hallintaoikeus ja henkivakuutusasioilla en pääsisi haluamaani lopputulokseen, enkä myöskään vanhempieni (kuvittelemaani) tahtotilaan.
Nyt kun avio-oikeutta ei ole poissuljettu, niin puolisoni saa tasinkona lähemmäs puolet ja perii loput omistusoikeuksin. Pystyy myös testamenttaamaan omaisuutta vapaasti. Todennäköisesti kuitenkin päätyy pidättämään vain hallintaoikeuden kaikkeen minulta perittyyn omaisuuteen. Jos taas itse olen se jäljelle jäänyt, niin sitten teen miltä siinä ajankohdasssa näyttää ja miten maailma on mallillaan.