Onko enää olemassa miestä joka haluaisi olla hyvä aviomies ja isä? Onko normaalia että ollaan poikamiehiä vaimosta huolimatta? Voiko perheen nostaa narikkaan silloin ku astuu korkin päälle? Onko perheen olemassaolo helppo unohtaa? Vai yleistänkö siksi että minulle on sattunut valikoitumaan tälläinen kelvoton versio? Harmi kun alkoi juomaan ja kulkemaan vasta kun oli jo myöhäistä perua
Menneen talven lumia
Onko sittenkään???
7349
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sillon ku minä otin vaimoni niin hän oli kiinnostava.
Nykyään hänen minäkuvansa ammennetaan jostain mammat ja äitylit-palstalta ja samalla kiinnostuminen on muuttunut tylsistymiseksi.
Nyt kun vastaus on "lukittu"(yhteiset talot,autot,lapset) on sponttaani seksi kadonnut ja tilalle tullut tasa-arvovouhotus. Elämän pitää olla niin saatanan tylsää että kaikki pitää suunnitella kuukauksiksi etukäteen ja kaikki tuntuu pyörivän vaimon suvun ympärillä.
Kyllä sitä ihminen vähemmästäkin alkaa ryypätä ja käydä vieraissa, alkuun tuntui väärältä mutta nykyään ei. Jos joku kävisi naimassa vaimoani niin luulisin ettei häiritsisi millään tavalla, ehkä se vaimon paskainen omatunto tekisi hommasta taas jollain tasolla mielenkiintoista.
Erittäin hyvä kirjoitus tuo jälkimmäinen. Kerrankin suht asiallinen kirjoitus, miltä miehestä tuntuu.
Vaikka nainen olenkin, en jaksa jeesustella. Jeesustelijoita ovat suurin osa naimisissa olevista naisista. Miehessä on aina vika.
Katsokaapa peiliin, naiset ja älkää pitäkö sitä miestä itsestäänselvyytenä.
Ja muistakaa, että pidätte yhtä kaikessa, suku saa jäädä toiseksi.
Osaan olla vittumainen jos haluan ja joskus olen ihan turhaankin. Tavallaan kaadan oman "paskani" miehen niskaan suotta. Niin on toisinpäinkin. Tässä suhteessa olen kunnioittanut ja pitänyt miehen viimeistä sanaa lakina. Hoidan lapset ja kotityöt omien töideni ohessa ja miehelle on Aina lämmin ruoka odottamassa kun töistä tulee. Makkarinpuolella ei tarvi koskaan jäädä ilman ja se onkin yksi loistavimmista jutuista meillä. Silti mies meinaa ett on oikeus mennä ja tulla miten tykkää.
Kysymys kuuluu: Onko sinulla sama oikeus tulla ja mennä kuin miehelläsi?
Meillä mies on painellut iltakaudet kavereittensa kanssa, perheestään välittämättä. Nyt lapset ovat niin isoja, että ovat melkein jo omillaan ja vieläkin mies vaatii, että istun kotona neljänseinän sisällä, ilman ystäviä, kavereita ja harrastuksia.
Nyt olen muutamana iltana ollut jumpassa ja teatterissa. Siitäkös meillä on meteli syntynyt. Eli miehet eivät hyväksy vaimoltaan samoja asioita kuin itseltään.
Vastaus kysyy ja Jari-pekka65: ei, minua ei ikimaailmassa koske samat säännöt! Töissäkäyminenkin on välillä aiheuttanut hankaluuksia. Riippuen paikasta jossa olen milloinkin ollut. Miehen mielestä minun paikkani on kotona lasten kanssa. Jos pari kertaa vuodessa käyn omilla iltamenoillani niin niistä tulee vittuilua kuukausi tai pari. Hänen menoistaan ei saisi edes kysellä! Aina kun olen ollut raskaana ja on ollut pieni vauva, on helpompaa. Hänellä on ilmeisesti ajatus että toimin niinkuin kone ja en tarvitse omaa tilaa.
Selvinpäin ollessaan on mitä kultaisin ja huomaavaisin. Huolehtii lapsista ja minusta. Teemme paljon kaikki yhdessä ja meillä on mukavaa. Kun hän on mielestään tarpeeksi ollut meidän kanssa on aika ottaa vapaata ja silloin en kuule hänestä mitään! Selityksenä aina se että on tarvinnut omaa aikaa. (minä menen kauppaankin lasten kanssa) Tiedän alkoholin olevan se ongelman ydin. Rakastettavasta miehestäni tulee täysin päinvastainen kun käyttää alkoholia. Sillä ei myöskään tunnu olevan mitään määrää. Jälkeenpäin ne pitäisi aina kaikki unohtaa. Ja jos huomenna otan puheeksi niin silloin on jo kyse vanhojen kaivelusta.
Olen siis samaa mieltä, hyvin harvat miehet hyväksyy vaimoiltaan samanlaista käytöstä kuin itseltään. Ja alkoholi ei sovi kenellekään! Sillä saa rikottua onnellisimmankin perheen. Meillä isoimmat riidat on kiinni kännisekoiluista. Siitä aiheutuu jos jonkinlaist erimielisyyttä kun menee liiallisuuksiin. Ainoa mistä ei ole vielä tarvinnut riidellä on vieraissa käyminen. Sitä en ole epäillyt, mutta mahtaako tuokin olla tyhmyyttä. Luulisin silti tunnistavani merkit jos sellaisia olisi. Ei käytä tietokonetta eikä näperrä puhelinta, ei ole outoja kuitteja ja turvaistuimet on hänen autossaan aina kiinni (on niin hankalat laittaa etten ainakaan itse edestakaisin jaksaisi asentaa) noin esimerkiksi. Onhan noita silti naisia jotka ihan tietoisesti on perheellisten miesten perään
Eli sulla on hyvä mies. Koita olla iisisti silloin kun hän on maistissa. Jos mahdollista, älä muistuttele vanhoista jne. Tee sä vaan omalta puoleltasi kaikki oikein. Mee vaikka johonkin kaverin tykö kylään, jos se on mahdollista, kun mies ottaa.
Se voi olla miehelle positiivinen shokki, kun vaimo ei enää muistuttele asioista, juomisesta ym. Kummasti se voi kolkuttaa omaatuntoa. Ole sinä niin kuin vaimon ja äidin kuuluu olla. Ehkä mies huomaa, mitä on tekemässä. Riitaan tarvitaan aina kaksi. Koita sinä malttaa mielesi, vaikka se on vaikeeta.
Kannattaa yrittää kaikki konstit ihan lastenkin takia.
Alkoholi ei tosiaan sovi kenellekkään, siinä olet oikeessa.
En epäile sitä yhtään, etteikö suurin osa miehistä halua olla hyviä perheenisiä ja aviomiehiä. Ongelma oin juuri tuo korkin päälle astuminen. Sitten kun ollaan juotu pari kaljaa, niin sitä ollaan eri miehiä ja eri mies ottaa sitten monta kaljaa ja voi sitten tehdä mitä tahansa. Estot ja vastuuntunto katoaa. Ei juominen anna silti lupaa törttöillä.
Sama mies vain ei aina tee samaa virhettä selvin päin, mutta humalassa tekee.
Parempi olisi jättää juominen tyystinsä.