Onko teillä paljon huonekasveja?
Muistan lapsuudessani pieniä mummonmökkejä joiden kaikki ikkunalaudat olivat täynnä kukkia.
Oli pelargonioita, verenpisaroita, mustanmerenruusua, unelmaa, murattia ja pienen kammarin ikkunan edessä komea myrtti, tai enkelinsiipi.
Vieläkö niitä kasvatataan / kasvatatte?
Pihoilla on mahdollisuus viljellä kukkia ja vihanneksia, parvekkeillakin monia yrttejä kukkien lisäksi.
Millaisia multapeukaloita täällä on?
Muistan lapsuudessani pieniä mummonmökkejä joiden kaikki ikkunalaudat olivat täynnä kukkia.
Oli pelargonioita, verenpisaroita, mustanmerenruusua, unelmaa, murattia ja pienen kammarin ikkunan edessä komea myrtti, tai enkelinsiipi.
Vieläkö niitä kasvatataan / kasvatatte?
Pihoilla on mahdollisuus viljellä kukkia ja vihanneksia, parvekkeillakin monia yrttejä kukkien lisäksi.
Millaisia multapeukaloita täällä on?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ennen oli puutaloja, puulämmitys, kasvit viihtyivät paremmin kuin kerrostalojen keskuslämmössä.
Täällä vastataan määrätyille, sehän on nähty, mutta luulisi näin kesällä kukkienkin kiinnostavan, vaikka ei joku vakinikki ole aloitusta tehnytkään.
Itse en pidä huonekukkia, syynä on allergiat, mutta ulos olen laittanut kukkia purkkeihin, roikkuvan komean amppelikukankin sisääntuloa.
Kun ei enää ole peltoa jossa yrttejä viljelisi, niin niitäkin ruukkuihin tuonne ulos. Harmi vain kun pitää syksyllä heittää pois.
Valitettava tosiasia tuo, ettei kaikille vastata. Samaa aiheta jos olisi vaikka sinisirkku aloittanut, jopa olisi kaikki miehetkin kilpaa ylistämässä, miten on hyvä viherpeukalo ja kaikki ruokansakkin hän kertoo, aina kiinnostaa kaikkia.
Eipä kannata valittaa että vain ne samat ja harvat tekee aloituksia. Tietysti kaikki moittimisketjut aina vetää , plussista ja miinuksista nipotukset. Sitten vielä kehutaan että olipa hyvä aloitus.
Ei anneta kielen kuivua kitalakeen, kirjoitetaan kun siltä tuntuu, ja kun ottaa päähän kirjoitetaan sekin tänne, ei masennuta ei me tarvita ylikannustusta, ollaan omia itsejämme.
Sirkut tai sarkahousut kun vain kukaan ei hyökkäile, ja jos hyökkää niin annetaan takasin sillai harvemmin ja napakammin.
Onhan se niin että kun kertoilee totuudenmukaisesti ei se moniakaan miellytä, pitää olla fileitä ruopkana, ei eineksiä, ja vaikka olemattomia hienoja kukkia eihän täällä ihmiset toispaikkakuntalaiset tiedä onko niitä vai ei, ehkä ei!
Normaalissa elämässäkin yritämme tehdä hienoja kakkuja, joskus tuleekin tavallista hirveämpi pannukakku, ei elämä siihen lopu noustaan taas, nokka pystyyn ja kohti uusia vastoinkäymisiä, niitä minulle ainakin tuppaa tulemaan aivan jonona.
Siis ,ei-kiinosta, tuu mukaan!
ei kiinnostava
Rekkaamattomiin kirjoituksiin ei vastata usein siksi, että ne saattavat olla työkseen koneella istuvan addiktin aloituksia.
Toisaalta ne erottuvat addiktin aloituksiksi että se tunkee "keskustelun avauksensa" aina paalupaikalle.
Jos kirjoituksessa olisi jotain, joka erottaa ne ammattimaisen mielipideautomaatin tekeleistä, niin kyllä niihin vastaisin silloin kun koneelle ehdin.
Eilinen päivä meni taloyhtiön pihassa hommissa, iso multapussi levitettiin ja myös kukkapenkin tapanen kyhättiin.
Omalle kohdalleni laitoin auringonkukkaa joku hajuhernettä ja silkkiunikoita, laatikkoihin roikkuvaa samettikukkaa, minulla oli sitä viime kesänä ja keräsin siemeniä ahkeria olivat kukkimaan ja siemeniä on pudonnut maahan ja sieltä jo itäneet, talvi ei ollut ainakaan viottanut niitä.
Yrteistä on joku juurakko alkanut kasvamaan mutta makua ei ainakaan vielä ole että voisi tunnistaa, näkö kuin sitruunamelissalla, aika näyttää tuleeko makua.
Nyt on tvssä ollut mielenkiintoista seurata miten ruukkuihin ja lasipurkkeihin istutetaan kasveja ja tehdään parvekkeillekin ryytiviljelmää.
Vanhoihin kattiloihinkin voi istuttaa väriloiston, kun vain sellainen huushollista löytyy
Riita, plussat ja miinukset, juutuupista linkitetty musiikki ja iänikuisten viestin nostaminen arkistoista, niissä on se jokin joka kirjoittajia innostaa.
Tulihan siinä jo yhdessä viestissä haukuttua muiden kirjoittajien aloituksetkin, vai kahdessakinko?
Kukkia laitetaan haudoille, kasvatetaan taimia, laitetaan inkiväärit ja avokadot juurtumaan, mutta niistä keskusteleminen on turhaa, ei-kiinnosta asiaa.
Älkää vain kuvitelko että otan osaa musikkilinkkeihinne, niitä osaan hakea itsekin. Lintukameroita seuraan ja kiva kun niitä seuraavia on monta, keskusteluihin en osallistu, luen toki niitäkin.
Näillä eväillä, harvemmin kukaan uskaltaa mitään mieltäpainavaa tänne keskustelunaiheena esittää, joten vanhat tutut voivat säilyttää omat aiheensa, pilkkujen ja pisteiden, muiden kirjoituvirheiden ja lapsusten huomautuksien parissa viihtyvät he jotka toisensa tuntevat ja toisillensa vastaavatkin.
Tuttujen aloituksissa aiheetkin kiinnostavat, onnekseni en ole tuttu, eikä ole velvollisuutta tutuille vastailla.
Kukkia rakastan, niitä käyn valokuvaamassa ja ihailemassa kun kaupungissa on niin vähän mahdollisuuksia itse kasvattaa. kukkarakas ei ota huonekasveja koska ne kuivuvat kun on paljon poissa kotoa.
Tutut palstalla, se se parasta antia täällä onkin. Pitänee sanoa 'minun mielestäni'. Ei kiinnosta yhtyä palstalaisia morkkaamaan. Tuttuus ja tunnistaminen nimimerkistä auttaa pitemmällä aikavälillä (nuo muotisanat) mielipiteiden ja ajatusten vaihtoon. Mielenkiintoisia ihmisiä täällä on.
Aloituksen kukkaosaan:
Kun ei ole enää omaa maata kuin kukkaruukuissa niin sisäkukkia hoitelen. Orkideat ovat mielikukkiani, koska aina joku niistä on kukassa. Kukinta-ajat ovat pitkiä.
Taloyhtiön pihojen kaunistukseen olen osallistunut. Hallituksessa ollessani hankimme kukkalaatikot ulko-ovien viereen ja istutimme alppiruusuja ja vuorimäntyjä. Nyt muutaman vuoden jälkeen todella ovat kaunistuksina ihastuttaneet.
Tuli mieleeni tuossa muutama vastaus ylempänä ,perheessä, taitaa valolamputkin olla varmuuden vuoksi ulkoseinällä.
Oli ensikohtaaminenkin varmaan hohtavaa?
Eihän täällä toispakkakuntalaisena tiedä,,,,,,,,,,,, jne. sanotaan tuolla yllä.
Ei se minusta kuulu toispaikkakuntalaisen velvollisuuksiinkaan tietää muiden kukista tai filepihveistä, kunhan omansa kukin hoitaa ja paistaa.
Maalaisena, kaupungissa asuvana, kukkia rakastavana ja kasvattavanakin, kun enää ei ole kasvihuonetta eikä suurta pihaa möyrittävänä, pitää tyytyä vaatimattomampaan ja nauttia puistoista ja muiden pihoista. Komeita pihoja näkee kun ajelee tuolla maaseudulla.
Muistan kuinka -50 luvulla vain komeitten isojen talojen pihoissa oli kukkia ja kukkivia pensaita. Pienen töllin pihaplänttiin kylvettiin porkkanaa, istutettiin sipuli ja pottumaa kuului itsestään selvänä asiaan, jos pienikin vapaa pala sellaista maata tontilla oli. Heinä niitettiin viikatteella eläinten apposiksi laitumelle.
On se onni, ettei ole pakko olla myötämielinen ja olla vain samaa mieltä yleensäkin keskusteluissa. Olen hyvin itsevarma ja uskallan sanoa mielipiteeni päin naamaakin, eikä täälläkään ole mitään tarvetta nuolla ketään kirjoittajja myötäilemällä ja kehumalla. Kehun kun on aihetta, onneksi sellaisiakin ihmeitä täälläkin näkee, että pitää oikein kehaista.
Tuttuus ei ole tärkeintä, kavereita en täältä hae ja fbkaverini eivät ole suomi24 palstojen tuttuja. Ainakin minun elämäni kukkii muissa yhteyksissä ja kaverit ovat oma lukunsa, niistä ei kerrota eikä kehuta ketä he ovat
Paskat veisaan toisten sanomisista, olen ja elän.
Ilkeästi fbnk arvostelee täällä kirjoittajia ja odottaa sitten kauniita vastauksia, samalla kauhalla mätän takasin, en tunne tapausta, ei ole väliäkään.
Kun itse suoltaa kaiken aikaa arvostelua, saa kelvata hänellekin oma soppa.
Et ole ihmeellisempi kuin yksikään meistä, mutta hyvin voi rinnastaa hp, pil, jne...
Voihan tilkku!
Ketä se fbnk haukkui? Ketä sinä?
Ettet vain taas olisi kiukuissasi lukenut muuta kuin kirjoitettua!!
Mistä teitä aina sikiää noita joille luetun ymmärtäminen on vaikeaa.
HUOM. tämä on sitten vastaus Sinulle Sinitilkku, ettei muiden rratvitse ottaa itseensä. sinun vihanpurkauksesi vuoksi.
Haukkuminen ja mielipiteen ilmaisu ovat kuin yö ja päivä, kun yhtään nikkiä ei ollut nimeltä eikä kauttarantainkaan mainittu!!!!!! tuossa fbnk kuten sen lyhensit viestissä.
Jos ei voi muuta olla, niin helppo olla hiljaa.
Eipä minun onneksi tarvii täällä aikaani kuluttaa, vieraiden joukossa, kun tutut ovat "eri maata" kuin Sinitilkku.
ps. Täälläkin on ihan henk. koht. tuttuja ja ihmettelen kuinka tuttuni vastailevat "oudoille" joita eivät irtonikin takana tunne, kuten minä.
HUom. Tutuiksi on tultu ihan muualla kuin 70 plussalla.
"Mistä teitä aina sikiää"
Brutaali ilmaus.
On se onni, ettei ole pakko olla myötämielinen ja olla vain samaa mieltä yleensäkin keskusteluissa. Olen hyvin itsevarma ja uskallan sanoa mielipiteeni päin naamaakin, eikä täälläkään ole mitään tarvetta nuolla ketään kirjoittajja myötäilemällä ja kehumalla.
Ja kun on joku joka ei ole sinun kanssa samaa mieltä jo on ilkeä?
Enkä ala kinaamaan, turha yrittää
Kaikki kukat saavat kukkia!
Minä tulen vain hyvälle tuulelle näitä tulikivenkatkuisia juttuja lukiessani. Kuinka ihmiset jaksavatkaan kaikki asiat vääntää päälailleen?
Mukavaa, kun joku uskaltaa kysellä kukkaharrastuksista. Huonekukat ovat minulta pikkuhiljaa kadonneet. On enää muutama kestävä lajike. Hoidan kai liikaa, kastelemalla tapan kukkani. Lehtikaktukset ovat kuolleet yksi toisensa perään. Nyt on joitakin pistokkaita alkamassa, joita olen pelastanut.
Ulkona on paljon kukkia, jotka kukkivat pienessä pihapläntissä. Niistä nautin, mutta toivottavasti tämä maininta ei saa kenellekään sappea kiehumaan.
Iloisia kesäisiä hetkiä toivottelen.
Luonnosta nauttiva
Luonto on paras kukkien kasvattaja ja katsojalle se tarjoaa paljon muutakin kuin kukkia.
Laitoin takapihalle ruukkuun angervon, mutta taitaa olla parempi kaataa ruukku kyljelleen sateen jälkeen. Ei uuret tykkää lillua vedessä, ja tuollaiset hetkelliset kaatosateet ovat ruukkuviljelylle myrkkyä, iso ruukku, pienet valumareiät.
Huvittavaa on tämä palstan "omavaltaistenvahtien" toiminta.
Nurattaa kuinka joku / jotkut jaksavatkin lukea ja kommentoida joka viestiin, ilman, että asiaa kirjoittaisivat, kunhan haukkuvat kirjoittajan haukkuneen ja korjaavat ne kesken lausetta olleet virheet, liekö ajatuskatkojen oikojia nuo ihmeet palstalla, tuntevatkin kaikki kirjoittajat kirjoituksen perusteella.
Joskus lueskelen huvikseni kun telkkarista tulee huonoa ohjelmaa ja radiosta pelkkää rokkia. Täältä löytyy kaikkea, laidasta laitaan ja naurattaa joskus, huomaa oman tyhmyytensä kun ei käikkea kässää, eikä ole oppinut lukemaan rivien välistä.
Ylös, ulos ja lenkille.
Hyvää helluntaita kukkia rakastaville ja hyvää heillekin jotka eivät rakasta.
Kannattaisi muistaa ettei ketään voi täälläkään asettaa muiden alapuolelle, yläpuolellakin on tilaa vapaana. Lennetään atmosfääreihin omien korkealentoisten ajatustemme voimalla kukin halunsa mukaan. Minä menen metsälenkille.
Takiainen on sellainen pihan riesa, että mielelläni kaivan sen pois. Lehdet kuin nuorella raparperillä. Kasvattaa nopeasti syvälle maahan ulottuvan juuren.
Perhoset tykkäävät sen violeteista kukista, jotka viittaavat ohdakkeen sukulaisuuteen. Mutta ne takiaspallot myöhäsyksyllä ovat aika riesa pihan perälläkin.
Poimuhierakka on eräs joutomaiden siemenkone. Pois ne kaivan. Nokkoset eivät lähde kuin hanskat käsissä repimällä. Kasvavat yli metrin mittaisiksi mm. herukkapensaiden juurilla.
Herukkapensaat kannattaa pitää, jos marjoille on käyttöä, samoin hedelmäpuut. Akattoman ok-talon kannattaa luopua kukkapenkeistä, ellei niillä ole hoitajaa.
Syksyllä penkit vaan tasaseks niin että keväällä voi kylvää heinäsiemenen. Niin loppuu rikkaruohojen valta.
Jos piha on iso, voihan päältäajettavan nurmileikkurin hankkia. Itseltä nuo huolet ovat jo ohi.
Kiperiä käänteitä sanoisin kuin että riitely, kyllä oikaistaan ja pitää oikaista jos menee kesken lauseen ihan metsään.
Omaa pihaa ei ole ja parvekkeella eikä asunnossa ole yhtään kasteltavaa kasvia.
Jos menemisiltä sopii niin olen kasvattanut parvekkeella basilikaa.
Yhden kerran olen saanut ne kevätkesällä "päivähoitoon" vaimon entiselle työkaverille.
Olen siis huolehtiva multapeukalo!
Kaikesta se saadaan riita aikaan kun kukista!
No, eipä haittaa.
Oma takapiha kasvaa heinää joka on tänään leikattava.
Ovikatoksen reunassa roikkuu komea amppeli, luulin sateen sen kastelleen, mutta kuivalta näytti kun kotiin palasin. Sai piristystä ja heräsi.
Rikkaruohoja on kaikkialla, syötäviä ja tuhottavia.
Olisi oma jutun aiheensa keskustella ja avartaa omaa tietomäärää syötävistä rikkaruohoista ja villeistä kasveista.
Tutuimpia on voikukka ja suolaheinä, monia uusiakin on nyt käyttökasveiksi todettu.
Jos vaikka joku innostuisi ihan aloituksen...
Kukkivaa päivää kaikille.
Näitä kasvi aiheita on ollut niin paljon, ei aina kaikki jaksa osallistua. Monta kukkien ja hyötykasvien kasvatuksesta innostunutta palstalla liikkuu, ainakin kahviprtissä usein jutun aiheena. Marjaliisa taitaa olla ihan super puutarhuri, ihan huimia juttuja kertoo mitä kaikkea hän kasvattaa.
Tee sinä itse aloitus syötävistä villeistä kasveista jos kiinnostaa, ihan mukava saada uusia aloittajia. Vai oletko joku vanha uudessa mekossa ?
Riitely tässä ketjussa on ihan naurettavaa, mutta kuvastaa palstan tilaa. Täällä tietyt vastaa aina tietyille, oli asia mikä tahansa. Ei oikein reilua peliä minusta.
takapiha
Täältä löydät varmasti uusia ideoita .http://www.elavaravinto.fi/
Olen hyvin kiinnostunut ruoasta, puutarhanhoidosta ja terveydestä,
mutta palstalla en halua kilpailla tiedoillani ja siksi pysyn nimettömänä.
Netistä löytyy monia hyviä puutarhapalstoja mukavine kirjoittajineen.
Ei se ole muitten mielestä kilpailua vaan tietojen ja kokemusten jakamista. Miten sen kukin ottaa, sinä näköjään kilpailuna, säälittävää.
Mukavasti moni täällä on luonnosta ja kasveista kertonut, taitaa vaan asenne olla joillakin päin hmmm
Kiitos säälistäsi. Viitaustasi asenteeseen en ymmärtänyt
Kauppapuutarhojen kesken on kilpailua uusista lajeista ja vähän muustakin.
Tietoja ja kuvia löydät netistä.
Niin ja resuksi pidetty villapaitakin alkaa kukkimaan. Samoin auton korin alahelmat. Runous kukkii, ehkä vaivaiskoivutkin. Niistä tulee mieleen poikasena suolla näkyvät vaivaiskoivut. Onkohan se sukua Lapin vaivaiskoivuille?
Vaivero on kasvi. Vaivaisukko kolikoita kerjäämässä vielä jossakin kirkon alueella.
Ei ole mitään mieltä yrittää kilpailla tiedoillansa.
Täällä on tämän ikäisissä varmasti monen alan asiantuntijaa ja taitavaa tekijää.
Netistä saa paljon tietoja, mutta se tietojen ja kokemusten vertailu on rajoittuneempaa kuin tällaisessa avoimessa keskustelussa voisi olla.
Olen itsekin kiinnostunut asiasta ja kerännyt ruokapöytääni kasveja ja kukkia luonnosta. Voikukan lehtien hyvät kivennäisaineet jäävät käyttämättä kun lehdissä on kitkeryys. Aikanaan opettelin keräämään sellsiet lehdet joiden lehtikuvio ei ollut terävä, vaan hiukan pehmeämpi kuin sahalaita niiden lehdissä normaalisti. Maistuivat hyvälle, kun vielä peitimme niitä pieninä, kasvun alussa, ja kitkeryys oli poissa.
Voikukan kukat ja poimulehti ovat kiva piriste salaatissa.
Meidän vihaamamme voikukka on sittenkin hyvä hyötykasvikin. Kukista valmistetaan jopa viiniä.
Ketunleipiä keräsin metsäpolun varrelta ja söin taas mielihyvää tuntien, luonnon suoloja kuin suolaheinässä.
Odotellaan jos joku innostuu keräämään alkuvirikkeen luonnon kasvien terveellisyydestä oman kokemuksensa mukaan, ettei vai kopioitaisi, vaan keskultetaisiin kokemuksistamme ja välittäisimme tietoamme. Täällä ne pysyvät arkistoissakin tallessa.
Kokkaushulluna olen kaikesta ruokaan liittyvästä aina innoissani.