Tässä kun pihaani katselin, juohtui mieleen tuo yksi punainen viinimarjapensas. Sen minä varastin tyhjältä tontilta. Kävin kaivamassa sen pois. Pöllitty se on, mutta lohtunani on se, että kun tätä pihaamme aikanaan on tasoitettu, se pensas on mennyt siinä mukana.
Ei se siellä mettässä kuollut kuitenkaan. Se oli juurtunut uudestaan. Oli tosin hyvin kitukasvuinen. Kaikki muu meinasi peittää sen, meinasi peittää sen kasvun. Meinasi peittää järkijään sen kokonaan alleen. Tukahduttaa.
Minä tein sen pahan tempun, rikoshan se on. Mennä nyt hakemaan yhtä viinimarjapensasta, rikkoa lakia. Mutta niin minä tein.
Nyt se rakas pensas kasvaa iloisena ja onnellisena pihalla. Se on rehevöitynyt, kohta suurempi, kuin ne muut, jotka hain puutarhamyymälästä.
Ja tämäkin alkoi elää mun sydämessä. Mä tahdon sanoa tämän: kun kaivinkoneet ja traktorit työntää ja raivaa ns. tarpeetonta syrjään. Tiedä se, että joskus tulee se, joka noukkii sinutkin ja istuttaa.
Mihinkä on kristitty kutsuttu? Mitä teki suuri lammasten paimen?
Jaa, jaa. Vieläköhän sitä voimaa annetaan? Olipahan tyhmä kysymys. Tunteet, ne tulee ja menee. Jumalan Sana, Rttu, on totta. Sydän sanoo usein sitä ja tätä. Jumala kun sanoo jotain, se on aina totta. Tänään Hän sanoo:
PSALMI 103
Daavidin virsi. Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa
on, hänen pyhää nimeänsä.
Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt,
hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi,
joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella,
joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.
Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille.
Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa.
Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.
Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.
Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.
Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.
Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.
Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.
Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla.
Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille,
niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä.
Herra on pystyttänyt istuimensa taivaisiin, ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkia.
Kiittäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä täytätte, kun kuulette hänen sanansa äänen.
Kiittäkää Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa teette.
Kiittäkää Herraa, kaikki hänen tekonsa, hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Kiitä, minun sieluni, Herraa.
Ei se siellä mettässä kuollut kuitenkaan. Se oli juurtunut uudestaan. Oli tosin hyvin kitukasvuinen. Kaikki muu meinasi peittää sen, meinasi peittää sen kasvun. Meinasi peittää järkijään sen kokonaan alleen. Tukahduttaa.
Minä tein sen pahan tempun, rikoshan se on. Mennä nyt hakemaan yhtä viinimarjapensasta, rikkoa lakia. Mutta niin minä tein.
Nyt se rakas pensas kasvaa iloisena ja onnellisena pihalla. Se on rehevöitynyt, kohta suurempi, kuin ne muut, jotka hain puutarhamyymälästä.
Ja tämäkin alkoi elää mun sydämessä. Mä tahdon sanoa tämän: kun kaivinkoneet ja traktorit työntää ja raivaa ns. tarpeetonta syrjään. Tiedä se, että joskus tulee se, joka noukkii sinutkin ja istuttaa.
Mihinkä on kristitty kutsuttu? Mitä teki suuri lammasten paimen?
Jaa, jaa. Vieläköhän sitä voimaa annetaan? Olipahan tyhmä kysymys. Tunteet, ne tulee ja menee. Jumalan Sana, Rttu, on totta. Sydän sanoo usein sitä ja tätä. Jumala kun sanoo jotain, se on aina totta. Tänään Hän sanoo:
PSALMI 103
Daavidin virsi. Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa
on, hänen pyhää nimeänsä.
Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt,
hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi,
joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella,
joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.
Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille.
Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa.
Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.
Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.
Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.
Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.
Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.
Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.
Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla.
Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille,
niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä.
Herra on pystyttänyt istuimensa taivaisiin, ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkia.
Kiittäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä täytätte, kun kuulette hänen sanansa äänen.
Kiittäkää Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa teette.
Kiittäkää Herraa, kaikki hänen tekonsa, hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Kiitä, minun sieluni, Herraa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä minunkin vl-äitini oli tarkka noissa. Saunavastat piti tehdä omista koivupuista. Tien varren ja TVL:n koivut oli valtion omaisuutta.
Kyllä kyllä. Armoton on omantunnon ääni. Ja lopultakin se on armo , joka kasvattaa ja tekee meistä ihmisiä, pehmittää panssaria niin,että voimme ymmärtää kanssakulkijoita.
Tee nyt vaan sopu Luojas kanssa ja anna anteeksi ittelles. Ja pidät huolen siitä puskasta. Sano vaikka että tämmöne mää olen