kiinnostua ihmisestä millä on alkoholi ongelma, ei pahan laatuinen. Osittain myös lääkinnällistä/muuta elämää ja ainoa asia mikä saa hetkittäin onnelliseksi on alkoholi ja siksi ei halua välttämättä lopettaakkaan sitä
Voisitko
kalukubbi
15152
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Voisin etenkin jos ihminen itse osaa puhua siitä tuolla tavalla järkevästi ja realistisesti. Ymmärtää oman suhteensa siihen ja osaa sanoa miten sen kokee.
Valitettavasti en. Olen jo sen kokenut ja täytyy sanoa ettei omalle kohdalleni tule enää ikinä sellaista ihmistä.
Ellei onnellisuus löydy joltain muulta elämän alueelta on mahikset mun kanssa totaalisesti nolla.
Yritä löytää onnellisuutesi muista asioista, oikeasti, ihan itsesi takia. Toivon että pystyt.
Ei pidäkkään. Mulla se on muodostunut tässä vuosien varrella monista pienistä eri tekijöistä. Mua muutenkin yritetty muuttaa, enkä tiedä miksi. Eikä kiinnosta olla sellainen, että jotain on jo koettu ja siksi toista pitää yrittää muuttaa haluamakseen kun en sitä toiseltakaan ole vaatinut. Enkä muutu väkipakolla tai muilla kieroilla konsteilla. Sitten kun niin ei tapahdu niin siitä seuraa taas jotain muuta mikä ei edistä millään tasolla yhtään mitään.
Ehkä tämä on kohtaloni, ehkä ei, toisaalta ehkäpä vain yksi jakso elämässäni.
koska itsekin koen samoin suhteeni alkoholiin.
Ei ole mun teekuppini, mutta jokainen tietää pariskuntia, joissa toisella tai molemmilla on tuota ongelmaa. Toisin sanoen, etköhän sinäkin parisi löydä.
Löydän löydän eikä mulla nyt ole tarve löytää. Mulla on myös paljon selvittämättömiä asioita yhden henkilön kanssa eikä ne taida enää liittyä kaipaukseen ja toisaalta mietin häntä koko ajan. Älkää kertoko vaan kenellekkään, ettehän. Menen vielä ja otan selvää.
Just kun ajattelin, että nyt on pakko juoruta, ite voi vielä päättää kenestä, oioi mikä tilanne, parasta mitä olen ikinä kokenut.
Olisin voinut tehdä jo useamman matkan vaikka niillä rahoilla, mutta olen käyttänyt ne omalla tavallani eikä siihen ole kellään kotkottaminen. Elän niin sanotusti hetkessä, mitä usein pidetään hyvänä ominaisuutena ja toisaalta myönnän sen, että kauaskatseisempi ajattelu voi olla toki järkevää. Mulla kun vain on tienviitat päin vittu* enkä löydä syytä säästä, onhan niitä ihmisiä joka lähtöön, niitäkin ketkä säästää hautaan asti, siinäkin tapauksessa, vaikkei perillisiä edes olisi. Eikä mua välttämättä kiinnosta lähteä yksin matkalle ja siinäkin varmaan konjakki hömpsy maistuisi.
On aamu bisse, päivä bisse ja yömyssy.
On grilli bisse, bailu bisse, tai muutenvaan bisse.
Matka bisse, sauna bisse ja kankkus bisse.
Toisin sanoen, onko huonoa hetkeä nautinnolle. Jos nyt ei muutakaan.
Ottakaamme sille, kuppi ja kulaus. Kippis.
rahaongekaiset, peliriippuvaiset, juopot, ylivelkaiset yms. Teillä on tulevaisuus
yhtään yritä jos et tiedä.
Hei,kannattaisi selvittää ne asiat kaipaamasi henkilön kanssa,ehkä se onnellisuus löytyy sieltä ja et tarvitse sitä olutta(ainakaan paljon).Itselläni oli suhde mieheen,jolle maistui mielestäni liikaa,sitä en tiedä,kaatuiko suhde siksi,mutta paljon jäi selvittämättä asioita.
Ihmisestä itsestään voin kiinnostua, mutta kyllä mua alkoholi-ongelma häiritsisi ja pahasti. Alkoholiongelma on aina ongelma, vaikkei sitten "pahanlaatuinen" - mielestäni semmoista ei olekaan kuin hyvänlaatuinen alkoholiongelma.
Liian läheltä olen seurannut erästäkin alkoholiongelmaista... Juominen haittasi pahasti perhe-elämää, aina lupasi muutosta, eikä sitä koskaan kunnolla tullut. Muutoshalun täytyy lähteä itsestä, ei sitä läheiset saa aikaan. Lopulta vaimonsa haki eroa kun ei muuta vaihtoehtoa keksinyt. Sekin tarina päättyi kurjasti :(.
Ymmärrän. Siksi ei olekkaan perhettä. Raskaana ja rappiolla, se tv reality. Aikamoista, en tosin ole tututustunut.
Aloitus oli varsinaisesti gallub tyyppinen aloitus. Kyllä mulle maistuu, sitä kieltämään. Se on tosin myös kovin monesta muusta seikasta kiinni eikä nauttiminen ole aina se pahin ongelma tai se varsinainen ongelman ydin mitä tarkka silmäisimmät saattoi jo aloituksesta huomata. Kyllä päämärä on silti kohtuus.
Eka lauseeni oli se gallup-vastaus. Pakko oli vaan jatkaa.
Nyt huomaan sulla seli-seli-selitystä... Ei asiat muutu, niin kauan kuin et itse sitä tosissasi halua, etkä myönnä, että sulla on oikeasti ongelma. Jos on alkoholisti (sori kun käytän sanaa), niin ei ole semmoista kuin kohtuus. On vain joko tai.
Miksi jaksan päkätää, vaikka se on hyödytöntä - siksi, että monet kerrat nieleskelin itkua ystäväni elää seuratessani.
Paha mennä sanoo onko se ongelma kuinka paljon joku juo, mutta ongelmaksi se kai muuttuu jos:
Juotko känkkäränkkä viinaa?
Haittaako se työntekoa?
Tunnen ihmisiä jotka kättävät alkoholia päivittäin "kohtuudella", eikä siit ole heile eikä läheisilleen mitään ongelmia.
Joten....