Hoitajien mielipiteitä kaivataan

En osaa sanoa, mitä parannettavaa olisi. Nykyiset lääkärit ovat hyvin ymmärtäneet tiimityöskentelyn eivätkä nosta itseään jalustalle josta murisivat vain hoitajille. He arvostavat hoitajien ammattitaitoa ja ovat itse ammattitaitoisia. Tekevät yhteistyötä ja kuuntelevat hoitajien mielipiteitä. Meillä on ainakin ollut tosi ihania lääkäreitä ja on ollut ilo työskennellä heidän kanssaan. Toki kun oikein on stressaava kiirepäivä niin voi tulla niitä murinoitakin ja vihaisia katseita, mutta myös jälkeenpäin anteeksipyyntöjä. Sehän on vain luonnollista että kun joka puolelta pommitetaan niin ei jaksa olla kovin myönteinen joka kysymykseen ja asiaan... Ihan sama hoitajilla on, että kun on oikein kiirettä ei enää kauhean montaa asiaa jaksaisi ottaa siinä rytäkässä hoitaakseen. Vaikka pakkohan se molempien on ottaa, kun ne asiat on hoidettava!
Kymppi arvosanan antaisin lääkäreillemme.
Huom! jos olisi yrmeä ja ikävä lääkäri niin ei ehkä yhteistyö puolin eikä toisin sujuisi niin hyvin. Ihmisiä ollaan kaikki.

enemmän vuorovaikutusta ja käytöstapoja lääkäreille. Niissä havaittu vakavia puutteita

Suhteellisen pitkän uran tehneenä, erikoistunut ensin sisätauti-kirurgiseksi sairaanhoitajaksi ja sen jälkeen psykiatriseksi sairaanhoitajaksi, voisin todeta, että suuri muutos on tapahtunut. Ensimmäisen tutkintoni aikoihin, hierarkia oli aivan käsittämätön, sairaanhoitajat olivat lähinnä "pikkuapulaisia", kierroilla esim.sairaanhoitaja kirjasi lääkärinmääräyksen, ja nuo määräykset saattoivat tulla epämääräisellä muminalla. Näin jälkeenpäin ajatellen, minkä ihmeen takia lääkäri ei niitä itse kirjannut? Myös pt:s huoneisiin mentiin tietyssä hierarkisessa järjestyksessä, luonnollisesti lääkäri ensin, ja opiskelija piti sitten ovea auki. Ja tämä siis vielä -90-luvulla.

Erikoistuttuani psykiatriseen hoitoon siirryin sille puolelle, ja siellä hierarkia oli selkeästi vähäisempää. Mutta edelleen ns. vanhemmissa lääkäreissä oli niitä, jotka eivät olleet kovinkaan tottuneita tiimityöskentelyyn ts.ottamaan huomioon sairaanhoitajien mielipiteitä, jotka kuitenkin tiesivät pt:n tilanteen melkoisen tarkasti. Nyt takana psykiatristakin hoitotyötä jo lähes 14-vuotta, lukuisia lisäkoulutuksia, seuraan vapaaehtoisesti viimeisempiä tutkimuksia ja olen kiinnostunut työstäni. Olen kiertänyt akuuttipsykiatrian osastot, nyt poliklinikalla, jossa työ on hyvin itsenäistä, ja vaatii tietenkin sen vuoksi pitkää työkokemusta ja tieto-taitoa. Viimeiset vuodet työtovereinani on ollut loistavia lääkäreitä, yhdessä pt:n kanssa suunnitellaan hoitoa, sitä ennen hoitava lääkäri haluaa tietää minun näkemykseni asioista. Monista lääkäreistä on tullut ystäviä myös yksityiselämään.

Opiskelevalle lääkärille sanoisin, kokeneilta hoitajilta saa paljon tietoa, paljon apua ja paljon tukea. Aina ei vanhemmilta lääkärikollegoilta riitä aikaa riittävään perehdyttämiseen, mutta jos tulee tiimiin niin, että tulee sen osaksi, eikä asenteella "minä, minä ja minä tiedän", niin sairaanhoitajilta, ainakin minun työyhteisössäni löytyy aina aikaa ja halua auttaa asioissa, joita ei voi vielä tietää, jos on esim. kesätyöpaikassa, ja kysymys on kuitenkin erikoisalasta. Tärkeintä on, erikoisalasta riippumatta, työskennellä yhdessä, kunnioittaa toisiaan ja hyödyntää moniammatillista osaamista. Nuorilla, opiskelevilla lääkäreillä on selkeästi, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, avautunut tämä ymmärrys. Ja se on upeaa, koska se toimii nimenomaisesti myös pt:n parhaaksi, ja sen vuoksihan me kaikki toimimme ja tällä alalla olemme.

Summa summarum, omana kokemukseni voin siis todeta, asiat ovat menneet huomattavasti parempaan suuntaan, ja nuoret lääkärit ja lääkäriopiskelija ovat loistavia persoonia. Siis minun kohdalleni on osunut loistavia, tiimityötä osaavia, työtäni kunnioittavia ammattikunnan edustajia. Toki myös vanhemmissa lääkäreissä, karkeasti yleistäen alle 45-vuotiaat ovat jo erilaisen näkemyksen omaavia kuin ehkä vanhemmat kollegansa. Tätäkään en tietenkään voi yleistää, mutta näin on ollut minun henkilökohtainen kokemukseni.

Tämän kirjoittamani sanoin myös pojalleni, joka nyt pyrki lääketieteelliseen. Hyödynnä sairaanhoitajien ammattitaitoa koska heillä on sitä paljon. Niissä hoitoyhteisöissä joissa olen ollut, on ehkä kaksi kertaa ollut kesätyöntekijöinä nuoret opiskelevat lääkärit, ensimmäisessä kesätyöpaikassaan, ja asenne ei ole ollut ehkä ihan kohdillaan. Ja se näkyy työyhteisössä niin, että sairaanhoitajat osaavat myös kyllä sulkea suunsa, tekevät kyllä hyvin sen mitä pyydetään, mutta passiivisella vastalauseella kesätyöntekijän asenteeseen, eivät anna sitä apua, mitä kesätyöntekijä todellakin tarvitsisi. Saattaa kuulostaa hieman lapselliselta, mutta näin se on. Jos tulee työryhmään niinkuin yllä kirjoitin, niin saa kyllä todella lojaalin ammattiryhmittymän taakseen ja tukemaan työssä. Mutta kaikenkaikkiaan, kuten edellinen kirjoittaja jo kirjoitti, minulla on loistavat lääkärit työtovereinani. Raskasta ja vaativaa työtä teemme kaikki,ja se, että tuemme ja kuuntelemme toisiamme auttaa kyllä työssä jaksamiseen ja siihen, että hoidon laatu on mahdollisimman hyvää. Näin anonyymisti vielä, kiitos loistaville työkavereilleni!

Valmistuin sairaanhoitajaksi vuonna 2012.Minä olen kohdannut työssäni vain käsittämättömän mukavia lääkäreitä,jotka eivät ole millään tavalla käyttäytyneet hoitajia kohtaan ylimielisesti.Myös ammattitaidosta antaisin pelkkiä kehuja.Hoitoalalla ongelmana ovat enemmänkin olleet toiset sairaanhoitajat jotka "leikkivät" lääkäriä ja luulevat tietävänsä kaiken paremmin,mitä muut.Olen oikein ihmetellyt etä kylläpäs lääkärit ovat mukavia.Ei mitään pahaa sanottavaa.