Olen itse kohta aloittamassa työt. Olisi kiva kuulla muiden äitien kokemuksia siitä, millaiselta työn aloitus on tuntunut.
Oma lapseni on hoitoon mennessään 1½ v. Tuntuuko, että aikaa riittävästi lapsen kanssa olemiseen?Onko ikävä kotiäitiaikoja? Oletteko stressaantuneempia, kiireisiä tms.? Oletteko suosiolla jättäneet omat harrastukset pois?
Oma lapseni on hoitoon mennessään 1½ v. Tuntuuko, että aikaa riittävästi lapsen kanssa olemiseen?Onko ikävä kotiäitiaikoja? Oletteko stressaantuneempia, kiireisiä tms.? Oletteko suosiolla jättäneet omat harrastukset pois?
Vastaukset 2
Vanhimmat
hei,aloitin työt 2 kk sitten,
oli se henkisesti jännä prosessi ennen hoitoon viemisen ratkaisua jne.
- on jäänyt aikaa lapselle ja lapsi(2v)on kehittynyt huomattavasti enemmän,pirteämpi,saanut leikkikavereita,kehittynyt, siis pelkkää positiivista,eka viikol hän itki kun jäi sinne mut se loppui aina heti kun äiti tai isi laittoi oven kiinni, 2 viikon jälkeen hän uskalsi syödä pph:ssa ja siitä asti kaikki on sujunut hyvin,
onnea työelämään,alkupäivät ovat sinullrekin jänniä,
mutta kaikki menee paremmin kuin kuvitella voikaan,niin uskon!
Itse olin tosi kauan kotona lasten kanssa,ovat nyt 3- ja 6-vuotiaita.Työt aloitin kuukausi sitten.Vieläkin tuntuu välillä tosi rankalta,kun ei töiden jälkeen jaksaisi yhtikäs mitään.Mutta loppuviimeksi kaikki on ollut tosi positiivista ja lapset ovat viihtyneet hoidossa.Oma mielikin pysyy virkeänä,ku työ tuo vähän vaihtelua.Kotiäiti aikoja on kyllä välillä ikävä ja joskus tuntuu ettei näe lapsia riittävästi.Yhteistä aikaa on vähemmän,mutta ainakin meillä laadullisesti parempaa kuin ennen.Sille ehkä antaa enemmän arvoa!