Olen 13v tyttö
Minua on kiusattu niin pahasti, että olen alkanut harkita itseni tappamista. Joskus koulupäivän jälkeen jo kotimatkalla on mahdotonta pidätellä kyyneliä. Kun pääsen kotiin menen ulos rauhoittumaan. Pihallamme kasvaa korkeita puita jonka alla on hiekkaa. Menen sinne itkemään. Joskus otan maasta kiviä ja alan viiltämään kättäni. Vanhempani ovat eronneet, mutta molemmat huomaavat kuinka vaikeaa minulla on. Tänä kesänä menen lapsi psykologin juttusille. Kiusaajani halveksivat minua jatkuvasti. He laittavat ilkeitä viestejä ja haukkuvat minua. He puhuvat selkäni takana minusta pahaa. Nyt kun menen yläasteelle minun ei tarvitse nähdä heitä enään, mutta he ovat jättäneet minuun arpia jotka he repivät auki uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Kukaan perheestäni ei tiedä kuinka suuri tuskani on he tietävät vain sen, että minulla on vaikeaa. Lintsasin paljon koulusta koska en halunnut kuunnella sitä jatkuvaa pilkkaa. En halunnut nähdä niitä katseita jotka luotiin minuun. Usein halusin vain jäädä ikuisuudeksi sänkyyni enkä koskaan näyttäisi rumaa naamaani talon ulkopuolella. Osa kiusaajistani on tyttöjä, mutta heidän sanansa ei satu yhtä paljon kun poikien. Kun poika tulee sanomaan tytölle päin naamaa, että olet ruma. Sitä kipua en voi selittää. Sisälläni raastaa sellainen tuskan liekki ettei kukaan voi koskaan ymmärtää. Olen viimeaikoina ollut huolissani pystynkö hallitsemaan vihaani. Kun ajattelen sitä mitä minulle on vuosien aikana sanottu ja tehty se saa sisälläni erilaisen liekin palamaan. Vihan liekin ja pelkään että joskus se kasvaa niin suureksi, että,en sitä pysty hallitsemaan ja satutan jotakuta. Vaikka kiusaajiani halveksun ja vihaan en halua satuttaa heitä tavalla mitä olen ajatellut. Joskus on suorastaan pelottavaa tajuta, että olen juuri ajatellut hajottaa jonkun pään hakkaamalla sitä seinään. Olen keksinyt päässäni mitä hirveimpiä tapoja satuttaa kiusaajiani. En tietenkään niitä koskaan toteuta, mutta pelkään, että saatan satuttaa heitä.
Tiedättekö kun kaikilla on se paras ystävä jolle kertoo kaiken. Jonka kanssa hulluilee ja pelleilee. Se kaveri joka tukee sinua kaikessa. Minulla ei ole sellaista. Minulla ei edes ole kavereita. Toisaalta tykkään olla yksin, mutta en saa minkäänlaista tukea tai apua. Joskus huomaan, että alan puhumaan seinille. Ei sillä, että olisin hullu vaan yksinkertaisesti tarvitsen jonkun jolle voin kertoa tämän kaiken. Seinät ei puhu. Ne ei juorua ihmisille mitä olen sanonut. En ole hullu sen kyllä tiedän. Seinille puhuminen oli ehkä vähän vahva ilmaisu, mutta kuitenkin.
Halusin vain jakaa tämän jollekin koska pidän sisälläni paljon asioita ja kirjoittaminen helpotti hieman.
Minua on kiusattu niin pahasti, että olen alkanut harkita itseni tappamista. Joskus koulupäivän jälkeen jo kotimatkalla on mahdotonta pidätellä kyyneliä. Kun pääsen kotiin menen ulos rauhoittumaan. Pihallamme kasvaa korkeita puita jonka alla on hiekkaa. Menen sinne itkemään. Joskus otan maasta kiviä ja alan viiltämään kättäni. Vanhempani ovat eronneet, mutta molemmat huomaavat kuinka vaikeaa minulla on. Tänä kesänä menen lapsi psykologin juttusille. Kiusaajani halveksivat minua jatkuvasti. He laittavat ilkeitä viestejä ja haukkuvat minua. He puhuvat selkäni takana minusta pahaa. Nyt kun menen yläasteelle minun ei tarvitse nähdä heitä enään, mutta he ovat jättäneet minuun arpia jotka he repivät auki uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Kukaan perheestäni ei tiedä kuinka suuri tuskani on he tietävät vain sen, että minulla on vaikeaa. Lintsasin paljon koulusta koska en halunnut kuunnella sitä jatkuvaa pilkkaa. En halunnut nähdä niitä katseita jotka luotiin minuun. Usein halusin vain jäädä ikuisuudeksi sänkyyni enkä koskaan näyttäisi rumaa naamaani talon ulkopuolella. Osa kiusaajistani on tyttöjä, mutta heidän sanansa ei satu yhtä paljon kun poikien. Kun poika tulee sanomaan tytölle päin naamaa, että olet ruma. Sitä kipua en voi selittää. Sisälläni raastaa sellainen tuskan liekki ettei kukaan voi koskaan ymmärtää. Olen viimeaikoina ollut huolissani pystynkö hallitsemaan vihaani. Kun ajattelen sitä mitä minulle on vuosien aikana sanottu ja tehty se saa sisälläni erilaisen liekin palamaan. Vihan liekin ja pelkään että joskus se kasvaa niin suureksi, että,en sitä pysty hallitsemaan ja satutan jotakuta. Vaikka kiusaajiani halveksun ja vihaan en halua satuttaa heitä tavalla mitä olen ajatellut. Joskus on suorastaan pelottavaa tajuta, että olen juuri ajatellut hajottaa jonkun pään hakkaamalla sitä seinään. Olen keksinyt päässäni mitä hirveimpiä tapoja satuttaa kiusaajiani. En tietenkään niitä koskaan toteuta, mutta pelkään, että saatan satuttaa heitä.
Tiedättekö kun kaikilla on se paras ystävä jolle kertoo kaiken. Jonka kanssa hulluilee ja pelleilee. Se kaveri joka tukee sinua kaikessa. Minulla ei ole sellaista. Minulla ei edes ole kavereita. Toisaalta tykkään olla yksin, mutta en saa minkäänlaista tukea tai apua. Joskus huomaan, että alan puhumaan seinille. Ei sillä, että olisin hullu vaan yksinkertaisesti tarvitsen jonkun jolle voin kertoa tämän kaiken. Seinät ei puhu. Ne ei juorua ihmisille mitä olen sanonut. En ole hullu sen kyllä tiedän. Seinille puhuminen oli ehkä vähän vahva ilmaisu, mutta kuitenkin.
Halusin vain jakaa tämän jollekin koska pidän sisälläni paljon asioita ja kirjoittaminen helpotti hieman.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Aivan kauheaa! Älä pidä tietoa sisälläsi, kerro opettajille ja vanhemmille. Niin minäkin selvisin siitä.. Älä, toistan; älä ikinä viiltele itseäsi, se voi osua verisuoneen tai muuta sellaista. Tappaminen on turhaa, sillä et kuitenkaa sitä kiusatun tunnetta pois mielestäsi.
Voin antaa sulle yhden vinkin - Kirjoita, kuten sanoitkin niin "kirjoittaminen helpotti hieman". Kirjoita vaikka johonkin vihkoon tunteistasi ja pidä ns päiväkirjaa, laita se paikkaan josta muut eivät löydä sitä. Minulla tämä auttoi kun ei ollut ystäviä, oli jotakin mihin purkaa kaikki suru ja viha.
Mutta hei, toisaalta ylä-asteella ainakin minä sain kavereita ja elämäni parani jonkin verran. Kirjoitan edelleen välillä.
Tuo on kamalaa ): itse kirjoitan tunteistanipäiväkirjaan ja lukitsen sen, niin ettei kukaan löydä avaimia. Missä päin asut?
Uusimaa
Kik? I Can help u
En ole koskaan ymmärtänyt poikia, jotka kehtaavat tulla sanomaan tytölle päin naamaa että tämä on ruma (vaikka tämä ei yleensä edes pidä paikkaansa). Ja olen siis itsekin poika. Mutta toivottavasti et oikeasti tee itsellesi mitään. Ja vaikkei siitä usein puhutakaan, voin kertoa että tuollaiset kostoajatukset ovat täysin normaaleja kiusatuille ja muillekin väkivallan kohteeksi joutuneille. Ajatukset eivät ole rikos. Oletko ajatellut, että koettaisit etsiä kavereita jostakin? Tai no, nythän sinä siis menet yläasteelle, eri paikkaan kuin kiusaajasi (näin ymmärsin) voisit hyvinkin saada sieltä ystäviä. Tsemppiä joka tapauksessa :)
Mä haluaisin olla se sun paraskaveri. Mäkin olen joutunut kokemaan hirveitä asioita ja nyt on jokunen kaveri. olis kiva puhuu, vaikka jossain kikissä..mun kik on iu26 joka tapauksessa...
VOI EI....toi on niinkuin mun kirjottamaa....mä siirryn myös yläasteelle ja mun kaikki kiusaajat tulee sinne kanssa...mulla ei oo siellä yhtään ystävää! Mut ehdotan että yrität saada kavereita yläasteella! Voisit vaikka katsoa jonkun ikäisesi joka on yksin jja mennä juttelemaan. Ystäviä ei itsestään saada sun pitää tehä asialle itekin jotain!
Mihin yläasteelle muuten menet?
Jos haluatte niin kik on Jewec mutta en just nyt jaksaisi mitään pedofiilejä joten asiallista kiitos.