oli 80- luvulla hauskempaa. Kypäristä ei siellä ollut kukaan koskaan kuullutkaan. Make neuvoi minua nöösipoikaa vuokrauksen saloihin. Walkkarilta sitten ekan vuokrasin ja ohjeita noudatin. Nimekseni laitoin Donald Duckin ja hotellikseni ilmoitin Shit- hotellin. Make oli viisannut että näin oli hyvä koska mitään ajo- eikä muutakaan kortia kysytty, mopo rinnastettiin fillariin. Jos olisi oman hotellin ilmoittanut niin olisivat jo seuraavana yönä tulleet mopon pöllimään. Takuuraha riitti vakuudeksi. Ei tarvinnut silloin edes poliisia pelätä jollei nyt kolaria ajanut. Jengi siellä päristeli kaikenlaisien aineiden huuruissa. Sorruin toki siihen itsekin. Mutku thaiheinä on niin hiiskatin hyvää jos vain kukkaista saamaan onnistui. Liikenne oli hieman rauhallisempaa joten kävin kerran jopa maaseuturetkellä ja ajoin Jompparille. Siellä ei ollut muita kuin pikku hökkeleitä aaltopeltikatoilla varustettuna. Oli oikein eksoottinen paikka.
Rantakadun risteykseen olivat rakentamassa sitä korkeaa hotellia joka antoi viitteitä tulevasta.
Pattiksella nykyisen laiturin paikalla oli nimeämäni Pikku- biitsi jota rantasiivun pitäjäkääppäripappa vaimoineen piti. Mamma keitti tulista aamusoppaa sillä aikaa kun pappa kävi sivuvaunu- Nortonillaan heinää pöndeltä hakemassa. Sivuvaunu oli itse kyhätty viritelmä teräsputkista jolla myös kaikki toriasiat hoiti. Koira hyppäsi aina kyytiin kun prätkä käyntiin pärähti. Oppaanani oli kerran nuori likka joka oli varsinainen heinäpää. Veti sitä uskomattomat määrät. Halusi sitten lähteä ajelulle elvistelemään ja minua tuttutytöille esittelemään. Minä tarakalle ja menoksi. Ja jumalauta sitä kyytiä! Kaasukahvasta ei tuntenut muuta kun on- ja offin. Kaikki ahtaat pikkukujat koluttiin ja tuttubaareihin pysähdyttiin paukuille.
Törmäsi bambuiseen kanakoppiin mistä nyt ei muuta vahinkoa tullut mutta saimme peräämme kanarouvien tuliset moitteet. Kuskia oli pakko vaihtaa ja pääsimme ehjänä takaisin rannalle. Siellä vetelimme lisää petroolia mitä kotimaiseksi viskiksi kutsuvat. Pappakin oli saapunut heinämatkaltaan heinähattujen maasta. Auvoisasti siitä sitten ihana Pattiksen aamupäivä päivä kirkastui.
Pahana asiana muistan sen kun mopo piti hylätä aina jonnekin kun oma ajokunto oli suoraan sanottuna kehno. Sitten oli seuraavana ammuna kauhia duuni että sen sitten jostain löysi.
Rantakadun risteykseen olivat rakentamassa sitä korkeaa hotellia joka antoi viitteitä tulevasta.
Pattiksella nykyisen laiturin paikalla oli nimeämäni Pikku- biitsi jota rantasiivun pitäjäkääppäripappa vaimoineen piti. Mamma keitti tulista aamusoppaa sillä aikaa kun pappa kävi sivuvaunu- Nortonillaan heinää pöndeltä hakemassa. Sivuvaunu oli itse kyhätty viritelmä teräsputkista jolla myös kaikki toriasiat hoiti. Koira hyppäsi aina kyytiin kun prätkä käyntiin pärähti. Oppaanani oli kerran nuori likka joka oli varsinainen heinäpää. Veti sitä uskomattomat määrät. Halusi sitten lähteä ajelulle elvistelemään ja minua tuttutytöille esittelemään. Minä tarakalle ja menoksi. Ja jumalauta sitä kyytiä! Kaasukahvasta ei tuntenut muuta kun on- ja offin. Kaikki ahtaat pikkukujat koluttiin ja tuttubaareihin pysähdyttiin paukuille.
Törmäsi bambuiseen kanakoppiin mistä nyt ei muuta vahinkoa tullut mutta saimme peräämme kanarouvien tuliset moitteet. Kuskia oli pakko vaihtaa ja pääsimme ehjänä takaisin rannalle. Siellä vetelimme lisää petroolia mitä kotimaiseksi viskiksi kutsuvat. Pappakin oli saapunut heinämatkaltaan heinähattujen maasta. Auvoisasti siitä sitten ihana Pattiksen aamupäivä päivä kirkastui.
Pahana asiana muistan sen kun mopo piti hylätä aina jonnekin kun oma ajokunto oli suoraan sanottuna kehno. Sitten oli seuraavana ammuna kauhia duuni että sen sitten jostain löysi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hieno tarina 28!
Joku tutkija teki juuri tutkimuksen siitä että suomalaisilla on ainutlaatuinen tapa kertoilla kännitoilailuista. Se on minusta hieno tapa ja tykkään toilailla kännissä (tosin sitä ei silloin tarkoita toilailuksi) ja kertoa kännitoilailuista itsekin.
Siinä kiteytyy suomalainen rohkea itseironia ja hurtti huumori. Lahtelaisena Sleepy Sleepers musiikin ja Pahkasika- lehden kanssa kasvaneena tuo korostuu meikäläisessäkin entisestään.
En muista kerroinko jo aiemmin palstalla myös moponhukkaus tarinan kun menin jonkun mimmin mukana paikallisten karaokebaariin. Baariin jäi kitara ja sen koteloon lompakko ja mopo jäi baarin pihalle. Aamulla kun heräsin omalta kämpältä niin ei ollut hajuakaan missä päin kaupunkia se baari oli.
Kännykkä sentään oli tallella. Soittelin kavereille ja joku epäili että kyseinen baari olisi eteläpattayalla. Otin mopotaksin alle (oli sen verran irtobahteja taskussa) ja lähdettiin kruisailemaan eteläpattayalle ilman tulosta. Pyysin kuskia jättämään minut kävelemään. Jatkoin etsintää jalan ja laskuhumala alkoi iskeä eikä siihen auttanut noin 38 asteen lämpö ja suoraan kuulaan polttava aurinko.
Puolisen tuntia dallailtuani alkoi masennus jo iskemään että ei v... se mopo on pöllitty ja nyt hävisi skitta ja lompakko samaan hikeen...
Ostin vesipullon tien poskesta ja menin istumaan jonkun lafkan betoniportaille sitä juomaan varjoon.
Takaani kuului kun joku nosti putiikin metallisen suojasermin ylös ja hihkaisi "good molning sööl, you come to take youl moto and guital?"
Istuin siis sattumalta juuri sen samaisen karaokebaarin portailla jossa olin yöllä ollut. Lompakkokin sisältöineen ojennettiin käteeni. Yksi loiventava siinä ja pieni haikea balladi jonka jälkeen condoni altaalle köllimään.
KÄNNITOILAILLUT, OSA 3; Olipas mukavaa luettavaa pattismieheltä jonka tekstistä henki aika ja avaruus. Suomeksi kokemus, paikallistuntemus sekä hellän hieno avarakatseisuus yhdistettynä hienovaraiseen ironiaan. Tämä meni nyt aivan kirjailija- arvosteluiksi joita olen myös tehnyt. Mutta todellakin mukavaa ja kevyttä tarinointia vastapainoksi viime aikoina palstalla riehuneeseen aivokääpiöön.
Katsoin historiastani että olen tässä vuosien kuluessa kirjoittanut yli 700 tarinaa tai kommenttia joten toistoilta en voine välttyä. Mutta ei tarvitse luntata koska höpinäni ovat aina tosia ja omakohtaisesti koettuja. Yhden tarinan voi kertoa usealla eri tavalla.
Ai joo, mopoistahan ketju lähti; pikku tarina tähän:
Pikkubiitsillä kavereiden kanssa pidettiin isoakivaa mikä ei ollut vähäistä, ranta oli hiljainen ja sopi möyhkäröinteihin mainiosti. Kääppäriukko oli riemurinnoin mukana koska annoimme sille blosseja välillä vaikka akka kielsi. Palmun takana piilossa ukko haikuja veteli, hirviä savu sieltä kyllä tuli. Pikku- akka siihen vaelsi ja tarjoutui tekemään jalkahieronnan ja pedikyyrin. No mikäs ettei. Poikien kanssa pas`kaa jauhettiin, viinaa juotiin ja olo oli aivankin auvoisa. Hierojamummukin hymyili leveästi kun huomasi että meillä oli kivaa. Hieronta alkoi tuntumaan aika hyvältä kun reisiin asti pääsi että alkoi melkein, meinasi alkaa eikun alkoi melkein jöpöttämään. Eihän mummu ollut kuin 35 vee joten aloin ehdottelemaan intiimihierontaa hotellihuoneessani ja hintaa kysyin. Mumeli sanoi että 3 sataa koko hoito; sis jo saamani. Minähän riemastuin ja diili tehtiin. Asuin City- Wiev hotskassa Walkkarilla. Mamma koreineen mopon tarakalle ja menoksi.
Olipas aivan uskomaton nainen. Niin hienovaraista ja hellää käsittelyä en muista koskaan saaneeni. Tietysti nauttimani tajunnanlaajentajat korostivat kokemusta. Nakupelleinä siinä pyörimme ja hyörimme auringon laskuvalon tulviessa sisään partsin ikkunoista. Mumelin poistuttua makasin selälläni pienen hien ja laiskasti räpsähtelevän tuulettimen somasta yhteistoiminnasta. Onnentunteeni oli rajaton. Kuinka ihanaa olikaan olla Pattayalla...
Kiitos lämminhenkisestä tarinasta joita Pattayaan mahtuu koska kaupunki ei koskaan nuku!
Sankarit ovat samanlaisia kaikkialla maailmassa. Omalle kohdalle sattui kerran tyttö baarissa jonka tunsin ennestään.
Baarin omistaja brittimies vinkkasi tytön alas tanssimasta että hänelle on poka nyt. Tyttö kauhistui kun näki mikä se poka on. Poka oli noin 30 vuotias pesunkestävä karvainen ählämi kiilusilmineen joka karjahteli aggressiivisesti "Come hear" huutojaan ja huitoi kuin tenniksen pelaaja.
Pyysin baarin omistajan paikalle, tuikkasin hänen kouraansa 500bahtia ja sanoin että tyttö oli jo varattu. Samantien hän komensi tytön kainalooni ja kertoi ählämille että sori tämä tyttö ei ole kaupan ja voitte poistua jos paikan muut tytöt ei miellytä.
Tyttö, noin 24v oli niin mielissään "pelastumisestaan" että liimaantui kylkeeni kuin takiainen, suukotteli ja puhua palpatti koko hela natten. Uitiin vuokrataloni altaalla koko yö, otettiin pikku drinkkejä yms ja aamulla yhdessä beachille.
Olin väsynyt mutta onnellinen.
Asuuks se mustanaamio siellä jossain lähistöllä.
Ihmettelen vaan ku välillä sen pää pilkistää pusikosta kun ajan pihaan.
Oot tainnu kattooo just Indiana jonesia.
28X on säälittävä jakomäen pelle!