Mikä tämä tauti oikein on, olen kyllä lukenut siitä internetistä mutta kaiken käsityksen mukaan se ei ole syöpä? Miesystäväni syö tällä hetkellä sytostaatteja (tähän tautiin) ja käy venesektioissa. Kuitenkaan esim. leukemiaa ei ole hänen mukaansa todettu. Olisin tosi kiitollinen kaikesta tiedosta, oli se sitten hyvää tai pahaa.
Kertokaa Polysetimia Verasta
huolestunut5
2339
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miesystäväsi varmasikin on sinulle se paras infon lähde tässä asiassa. Sytoja käytetään moniin sairauksiin.
Terveyskirjastosta
"Polysytemia vera
Polysytemia vera merkitsee suomeksi "todellista monisoluisuutta". Sairaudessa luuydin tuottaa liikaa punasoluja ja yleensä myös muita verisoluja, jolloin punasolujen lisäksi veressä on verihiutaleita ja valkosoluja normaalia enemmän. Hemoglobiiniarvo on yleensä huomattavasti suurentunut. Sairaus on varsin harvinainen, Suomessa siihen sairastuu vuosittain sadasta tuhannesta kaksi henkeä. Pääosa potilaista on 40–70-vuotiaita.
Suurimmalla osalla polysytemiasta kärsivillä löytyy geemimuunnos (mutaatio) eräässä geenissä, joka osallistuu verisolujen tuotannon säätelyyn. Polysytemiassa luuytimessä syntyy sairas verisolujen esiasteiden klooni, joka valtaa alaa ja tuottaa liikaa soluja. Sairaus etenee ajan mittaan, mutta yleensä hitaasti. Hoidon alussa veren hemoglobiiniarvoa pienennetään ottamalla verta samaan tapaan kuin verenluovutuksessa mutta tavallista tiheämmin, alussa viikoittain. Toimenpidettä kutsutaan venesektioksi. Verenotto toistetaan useita kertoja, kunnes hemoglobiiniarvo on normaali. Luuytimen solujen tuottoa voidaan hillitä tarvittaessa lääkkeillä: solunsalpaajilla, radioaktiivisella fosforilla tai interferonilla. Polysytemiassa veritulppien vaara on suurentunut, minkä vuoksi niiden ehkäisemiseksi käytetään asetyylisalisyylihappoa ("sydänaspiriinia")."
Tuon jo varmaan luitkin?
14:sta vuoden kokemus. Vaimollani, 66v.
Vielä Hb:n ollessa lukemassa 160 (naisella korkea) ei tk-lääkäri havahtunut ongelmaan.
4 aivohalvausta joista viimeinen oli täydellinen ja tapahtui samana iltana kun vaimoni oli päässyt sairaalahoidosta pois.
Alun venesektiot eivät tehonneet veratyypin määritykseen meni puoli vuotta jona aikana nuo halvaukset tapahtuivat. Oli kuulemma jotain harvinaisempaa tyyppiä.
Alkuun hoidettiin kotona pistoksilla jotka aiheuttivat seuraavana päivänä kuumeilua, 38,5 ja sietämättömiä nivelkipuja.
Vajaan vuoden jälkeen vaihdettiin kapselimuotoisiin sytoihin joka, tukilääkityksen, marevan, vatsansuoja, disperin, kanssa on pitänyt tilanteen vakaana.
Labrakokeet 4 - 6:n viikon välein ja tarvittaessa lääkityksen säätöä.
Vakiintunut ruokavalio on tärkeä! Ei kaaleja eikä runsaasti rautaa sisältäviä elintarvikkeita. Eikä muutenkaan suuria muutoksia.
Esimerkiksi, jos päivittäinen tuoresalaatti jää muutamaksikin viikoksi pois niin veri menee liian ohueksi entisellä lääkityksellä.
Piikkihoidon aikana vaimoani, silloin 52v, kehoitettiin hakemaan eläkettä joka sitten tulikin pikaisesti.
Noita säännöllisiä kokeita lukuun ottamatta olemme eläneet täysin normaalia elämää nämä piikkivuoden jälkeiset ajat.
Vaimoni Hb on rajoissa 100 - 120 joten ylämäkijuoksuun hänestä ei ole mutta sairaus ja hoito ei ole mitenkään havaittavissa hänen olemuksessaan.
Jo ennen vaimoni sairastumista olimme päättäneet lopettaa töissä käymisen.
Nyt olemme eläneet likimain haitatonta elämää yhdessä nämä 13-vuotta.
Harrastamme, vaimo tekee arkiaamuisin kaverinsa kanssa rauhallisia 1 - 1,5h:n lenkkejä, makustelemme 14 - 18 viikkoa/vuosi.
Vietämme aktiivisten eläkeläisten elämää.
Kilkuttelin tämän rohkaisumielessä.