Haluaisin muistuttaa äideille, että heidän sanansa saattavat olla niin painavat, että koko lapsen elämän suunta voi niistä kääntyä.
On aina harkittava mitä lapselleen sanoo ja millaisia sanoja käyttää. Ei pidä luvata sellaista, mitä ei voi täyttää, ja ei pidä kieltää sellaista minkä on jo aikaisemmin varmasti luvannut. Ei pidä uhata pahoilla seurauksilla, sairauksilla, epäonnistumisilla. Kannustus on aina parempi vaihtoehto.
Lapsi ei unohda.
Muistan erään tarinan tytöstä, joka sanoi mummulleen, että hän saa nyt sen ponin, kun täyttää 10 v. Mummu ihmetteli sitä vanhemmille, jotka sanoivat luvanneensa sen monta vuotta sitten, koska tyttö kerjäsi omaa ponia kaiken aikaa. Ruinaaminen loppui siihen. Lupauksen jälkeen lapsi ei maininnut ponia kertaakaan, eikä kukaan edes muistanut tätä lupausta. Mutta lapsi oli saanut lupauksen, onneksi mainitsi siitä mummulle ja onneksi vanhemmat olivat siksi vastuulliset, että huolehtivat asian.
Omalta kohdaltani muistan äitini ehdottomat sanat ulkonäöstäni. Olin varmaan 4-vuotias, kun hän sanoi, että minusta olisi varmaankin kasvanut nätti tyttö, mutta tuo hapan ilme ja kulmien kurtistelu on pilannut kasvoni lopullisesti. Nyt olet ja pysyt rumana, sanoi äitini. Hän oli muutenkin sitä mieltä, että lapset ylpistyvät kiitoksen sanoista ja tulevat turhamaisiksi, jos kuvittelevat olevansa nättejä tai sievissä vaatteissa.
Näin itseni aina peilistä rumana ja vastenmielisenä. Käsitys säilyi vuosikymmenet, kunnes olen nähnyt nuoruuteni valokuvia. Niissä olen ihan hyvän näköinen, solakka ja piirteet hyvät, silti näin itseni aina peilistä vastenmielisenä. En koskaan pystynyt saamaan hyviä ystäviä tai osallistumaan nuorten menoihin, koska luulin, ettei minun seurassani kukaan halua olla. Äiti iloitsi siitä, että pysyin kotona. Hänenhän ei tarvinnut huolehtia minun pärjäämisestäni, kun en edes yrittänyt. Hän halveksi niitä harvoja ystäviäni, joita minulla oli. Ilmeisesti hän jotenkin käsitti, että olemme kaikki luusereita, jotka roikkuvat toisissaan.
Ihme kyllä, yhden luuserin kanssa sain perustetuksi perheen. Sain tyttären, jonka kasvatin aivan toisin kuin mitä äitini suositteli ja neuvoi. Äiti oli manipuloinut minua aina, mutta tyttäreeni hän ei päässyt käsiksi.
Yritin aina muistaa, että äidin valta lapseen on monta kertaa ylittämätön. Se pitää muistaa, sillä valtaa pitää käyttää oikein. Se tuo tullessaan vastuun. Äidit saattavat muuttaa lapsensa tulevaisuuden omalla asenteellaan.
On aina harkittava mitä lapselleen sanoo ja millaisia sanoja käyttää. Ei pidä luvata sellaista, mitä ei voi täyttää, ja ei pidä kieltää sellaista minkä on jo aikaisemmin varmasti luvannut. Ei pidä uhata pahoilla seurauksilla, sairauksilla, epäonnistumisilla. Kannustus on aina parempi vaihtoehto.
Lapsi ei unohda.
Muistan erään tarinan tytöstä, joka sanoi mummulleen, että hän saa nyt sen ponin, kun täyttää 10 v. Mummu ihmetteli sitä vanhemmille, jotka sanoivat luvanneensa sen monta vuotta sitten, koska tyttö kerjäsi omaa ponia kaiken aikaa. Ruinaaminen loppui siihen. Lupauksen jälkeen lapsi ei maininnut ponia kertaakaan, eikä kukaan edes muistanut tätä lupausta. Mutta lapsi oli saanut lupauksen, onneksi mainitsi siitä mummulle ja onneksi vanhemmat olivat siksi vastuulliset, että huolehtivat asian.
Omalta kohdaltani muistan äitini ehdottomat sanat ulkonäöstäni. Olin varmaan 4-vuotias, kun hän sanoi, että minusta olisi varmaankin kasvanut nätti tyttö, mutta tuo hapan ilme ja kulmien kurtistelu on pilannut kasvoni lopullisesti. Nyt olet ja pysyt rumana, sanoi äitini. Hän oli muutenkin sitä mieltä, että lapset ylpistyvät kiitoksen sanoista ja tulevat turhamaisiksi, jos kuvittelevat olevansa nättejä tai sievissä vaatteissa.
Näin itseni aina peilistä rumana ja vastenmielisenä. Käsitys säilyi vuosikymmenet, kunnes olen nähnyt nuoruuteni valokuvia. Niissä olen ihan hyvän näköinen, solakka ja piirteet hyvät, silti näin itseni aina peilistä vastenmielisenä. En koskaan pystynyt saamaan hyviä ystäviä tai osallistumaan nuorten menoihin, koska luulin, ettei minun seurassani kukaan halua olla. Äiti iloitsi siitä, että pysyin kotona. Hänenhän ei tarvinnut huolehtia minun pärjäämisestäni, kun en edes yrittänyt. Hän halveksi niitä harvoja ystäviäni, joita minulla oli. Ilmeisesti hän jotenkin käsitti, että olemme kaikki luusereita, jotka roikkuvat toisissaan.
Ihme kyllä, yhden luuserin kanssa sain perustetuksi perheen. Sain tyttären, jonka kasvatin aivan toisin kuin mitä äitini suositteli ja neuvoi. Äiti oli manipuloinut minua aina, mutta tyttäreeni hän ei päässyt käsiksi.
Yritin aina muistaa, että äidin valta lapseen on monta kertaa ylittämätön. Se pitää muistaa, sillä valtaa pitää käyttää oikein. Se tuo tullessaan vastuun. Äidit saattavat muuttaa lapsensa tulevaisuuden omalla asenteellaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
juupa.. äidit ovat lapselle kaikista pahinta mitä olla saattaa. Ilman äitejä lapset olisivat onnellisempia.
Pois lapsilta äidit.
Tuosta kommentista juuri huomaa, että nuori ihminen ei ymmärrä mitä tuli tehtyä. Murrosiässä sitten rupeaa huomaamaan, että jokin on pielessä, silloin se on liian myöhäistä. Moni äiti tosiaan siinä vaiheessa olisi valmis lähtemään ja jättämään kaiken taakseen.
Vanhin sisareni on ollut nuori 50 vuotta sitten. Oli tärkeätä maaseudulla että tyttö pääsi naimisiin. Siskoa ei sattunut kukaan kosimaan eikä poikaystävääkään löytynyt heti 20:nä.. Äitimme oli kerran jostakin muusta asiasta harmistuneena tokaissut: Olet niin ruma ettet miestäkään saa. Sisko loukkaantui syvästi, lähti Yhdysvaltoihin 23 vuotiaana. Siellä löysi suomalaisen puolison ja sain mukavan perheen. Mutta on vieläkin katkera jo pitkään haudassa olleelle äidillemme ja on sitä mieltä että tuo loukkaava lause muutti koko hänen elämänsä suunnan ja käänsi hänet tavallaan isänmaataan vastaan.
Sisko on keskitasoa kauniinpi, hyvävartaloinen eikä hänessä todellakaan ole mitään rumaa. Eli Liian paksu, olen samaa mieltä kanssasi. Näin me äidit voimme olla julmia. Itse otin siitä opikseni ja oma tyttäreni on kasvanut hyvällä itsetunnolla varustetuksi naiseksi.
Ja isilläkö ei ole mitään valtaa? Koskeeko avaus todellakin vain toista vanhemmista? Luulen, että isän heitoilla ja mielipiteillä on tyttäreen isompi vaikutus, kuin äidillä.