Ajattelin nyt viimeinkin kirjoittaa tänne ja purkaa ajatuksiani.
Olen 28-vuotias työssäkäyvä nainen.
Olen suunnattoman yksinäinen. Minulla on 2 kaveria, joista toinen on pienen lapsen yksinhuoltaja, ja nyt odottaa toista lasta, joten on melkoisen kiireinen eikä juurikaan ehditä hänen kanssaan näkemään. Toinen tekee töitä lähes 7pv/vk, joten hänenkin kanssaan yhteinen aika on todella vähäistä. Minun elämässäni ei juuri muuta sisältöä ole kuin työ. Vapaa-ajalla olen yksin kotona.
Olen todella yksinäinen, ja ahdistustani puran perjantaisin juomalla yksin kotona itseni sellaiseen kuntoon, että muistikuvat ovat olemattomat.
Humalapäissäni minulla on paha tapa päivittää facebookiin mitä ihmeellisempiä päivityksiä, mikä lisää seuraavan päivän ahdistusta ja häpeää. Tämä morkkisahdistus kestää usein 3-5 päivää, seuraavana päivänä en nouse sängystä ollenkaan, en syö mitään, makaan vain. Töihin meno ahdistaa, koska facebook-kavereistani löytyy myös työkavereitani.
Usein humalassa otan puhelimella yhteyttä ihmisiin, joiden kanssa en halua edes olla tekemisissä. Haen siis huomiota.
Luonteeltani olen ujo. Ainoastaan näiden ystävieni seurassa olen oma itseni, puhelias ja hauska. Esimerkiksi työpaikallani en puhu juuri muuta kuin vastaan kysymyksiin. En tiedä miksi minusta on tällainen tullut. Ihmisten on vaikea lähestyä minua, koska olen tällainen. Kaipaan kovasti ihmisiä lähelleni.
Tänään on taas ollut päivä, jolloin en ole sängystä päässyt ylös. Ahdistaa. En haluaisi olla yksin.
Olen 28-vuotias työssäkäyvä nainen.
Olen suunnattoman yksinäinen. Minulla on 2 kaveria, joista toinen on pienen lapsen yksinhuoltaja, ja nyt odottaa toista lasta, joten on melkoisen kiireinen eikä juurikaan ehditä hänen kanssaan näkemään. Toinen tekee töitä lähes 7pv/vk, joten hänenkin kanssaan yhteinen aika on todella vähäistä. Minun elämässäni ei juuri muuta sisältöä ole kuin työ. Vapaa-ajalla olen yksin kotona.
Olen todella yksinäinen, ja ahdistustani puran perjantaisin juomalla yksin kotona itseni sellaiseen kuntoon, että muistikuvat ovat olemattomat.
Humalapäissäni minulla on paha tapa päivittää facebookiin mitä ihmeellisempiä päivityksiä, mikä lisää seuraavan päivän ahdistusta ja häpeää. Tämä morkkisahdistus kestää usein 3-5 päivää, seuraavana päivänä en nouse sängystä ollenkaan, en syö mitään, makaan vain. Töihin meno ahdistaa, koska facebook-kavereistani löytyy myös työkavereitani.
Usein humalassa otan puhelimella yhteyttä ihmisiin, joiden kanssa en halua edes olla tekemisissä. Haen siis huomiota.
Luonteeltani olen ujo. Ainoastaan näiden ystävieni seurassa olen oma itseni, puhelias ja hauska. Esimerkiksi työpaikallani en puhu juuri muuta kuin vastaan kysymyksiin. En tiedä miksi minusta on tällainen tullut. Ihmisten on vaikea lähestyä minua, koska olen tällainen. Kaipaan kovasti ihmisiä lähelleni.
Tänään on taas ollut päivä, jolloin en ole sängystä päässyt ylös. Ahdistaa. En haluaisi olla yksin.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Olen 33-vuotias mies ja aika alkoi huvittamaan tekstiä lukiessa, kuinka kuulostaa tutulta. Tosin facebook-päivitykset opin pikkuhiljaa jättämään väliin, kun niistä tuli niin kovia morkkiksia.
Pitäis itsekin tajuta pysyä pois tietokoneelta ja puhelimen läheltä kun alkaa yksin pämppäämään. Olis seuraavat päivät huomattavasti helpompia ilman sitä morkkisahdistusta. Tää viikonloppu meni taas sängyssä maaten, ahdistaa niin paljon ettei kiinnosta mitään tehdä. Kohta alkaa kesäloma ja tykkäisin niin paljon käydä terasseilla ja festareilla, mut eipä sitä yksin tule mihinkään lähdettyä. Huoh.
Hei, tsemppiä sinulle. Et ole ainoa yksinäinen, minäkään en osaa nauttia sinkkuelämästä tai yksinolosta. Ehkä voisit etsiä netistä seuraa?
Olen kokeillut sitäkin kerran. Muuten hyvä, mutta ahdistaa ajatus lähteä tapaamaan vierasta ihmistä. Mitä siinä osaa puhua? Sinkkuelämää takana jo muutama vuosi, alkaisi jo riittämään mulle. Mutta ei kai kukaan kotoa tule mua hakemaan.... voi voi kun on vaikeeta.
siinä voi käydä näin:
-ensin vkl alkoholia, muutama päivä morkkista
-sitten joskus viikolla alkoholia
-sitten töistä pois joitain päivä
-paino nousee, ulkonäkö huononee
-epämääräisiä vaivoja ja työtehot vähenee
-alkoholia viikolla lisää
-lääkärissä käyntejä
-alkoholi tuo masennusta, siihen lääkkeitä
-töistä poissaolot lisääntyy
-kaikki ystävyyssuhteet katkeaa
-työnantaja alkaa hermostumaan
-pitkiä sairaslomia ja lopulta pois töistä
-sairaseläke, alle 50v.
Allekirjoitan.
Muutenkin aloittaja vaikuttaa sellaiselta tapukselta, ettei kannata "sekaantua", menee vaan oma elämä sekaisin. Mielenterveysongelmia ja alkoholisminpoikanen, sosiaaliset kyvyt surkastuneet ym. Ammattiauttaja on oikea osoite.
Ei noin haperopäinen tapaus kestäisi sitä, että sen uuden tuttavuuden kanssa siten meneekin sukset ristiin jollain tapaa. Kertoo sekin jotain, että kyseinen yksilö hajoaa noin pahasti yksinäisyyteensä, vaikka lukemattomat muut kestävät sen hyvin.
Jotenkin tulee väkisin mieleen, kun lukee tuollaisia "kiertäkää kaukaa"-tyylisten ihmisten kirjoituksia, että kirjoittajat voisivat hetken pohtia omaa mielenterveyttään. Joku syyhän näilläkin on miksi tällaisella keskustelusivulla pyörivät...
Ne ei ole ehkä omassa elämässään kohdanneet suuria vaikeuksia tai niihin ajautuneita ihmisiä. Myötätunto on jäänyt kehittymättä. Sitten kun niitä joka tapauksessa tulee, niin noi tyypit ajautuu monesti käyttämään esimerkiksi väkivaltaa ongelmanratkaisukeinona ja jotkut päätyvät jopa iltalehteen. Sitten tänne keskustelupalstalle kirjoitetaan, että sellaset tyypit kannattaa vaan kiertää kaukaa.
Surullista mutta totta...
Yksin on pakko olla. Minä en jaksa edes ryypätä kun yksin ryyppääminen ei ole edes hauskaa.
Eihän se hauskaa olekaan. Itselläni siitä on tullut jonkinlainen tapa "rentoutua" ja selvitä viikon stressistä. Pitäisi keksiä jokin toinen keino kun seuraavat päivät on sitten ihan kamalia. Ei vaan ole muutakaan tekemistä.
Kuulostaa tutulta paitsi että olen lopettanut alkoholin käytön ja myös facebookin.
Miksi on niin vaikea löytää ryyppykaveria?
On kyllä niin tuttua hommaa itsellekin että oksatkin pois. Esimerkiksi, että töihin meno ahdistaa aina seuraavana päivänä tai että soittaa yksinäisyydessään jopa sellaisille ihmisille joiden kanssa ei oikeasti hommat luista, tai että haluaa vain miellyttää toista vaikkei se oikeasti itsestä tunnu oikealta...
Kannattaa kysyä itseltäsi: Onko se ala missä työtäsi mitä teet oikeasti sinun alasi? Mikä työ olisi sellainen joka antaisi intoa elämääsi? Mikä olisi kutsumusammattisi?
Itse ajattelen, että oma seura on se paras seura. Muut ovat vain viihdyttämässä minua. :) Vaatii aikaa ja tuuria että löytää oikeita tyyppejä IRL joilta oppia kunnon elämänasenteen. Tarvitset motivaatiota jostain, olisiko aika muutokselle? Vähän hengähdystaukoa työstä, ja/tai jonkin uuden asian kokeilemista?
Mistä ap on kotoisin? Minä kuule mielelläni lähen sun kanssas vaikka syöttämään sorsia, taikka torille katteleen ku lokit syö muiden eväitä... Oon myös 28-vuotias, miespuolinen. Naureskellaan huonoille jutuille ja unohdetaan morkkikset aina hetkeksi kerrallaan. Ja aina kun tulee uusi morkkis niin yhteyttä ottamalla toteutetaan tää sama kierto uudestaan... :)
Kyllä kaikki tietävät, mikä sinulla on mielessä. Nakkimakkarasi on jo poksahtamaisillaan.
Huvittavinta tässä on se, että näyttää muilla olevan paremmin tiedossa mun omat ajatukset kuin itelläni.. Ei käynyt mielessäkään moinen, mutta kiitos kun sait tuon mielikuvan päähäni...
Vaikuttaa siltä, että miespuolisen on turha hakea ystäviä netin välityksellä, johtuen tuosta ennakkoluulosta meitä kilttejä, ujohkoja kohtaan.. Noh, jospa tää asetelma joskus käy teitä kaikkitietäviä vastaan ja silloin mun kohdalla on ainakin jo myöhäistä koittaa hakea sitä "ystävää", kerran ei aikaisemminkaan kelvannut..
Tämä ei ollut tarkoitettu ap:lle :)
Ujo hänmän, jopas vaikutatkin mukavalta ihmiseltä :) Kyllä vaan aika uskomatonta väkeä täälläkin pyörii, mutta kai kaikilla on joku syy olla täällä yksinäisten sivulla.... Itä-suomessa asun ainakin vielä toistaiseksi.
Itse asustelen Pohjois-Pohjanmaalla.. Täältä on vaikeaa yksinäisen saada kavereita, varsinkaan kun en kulje kapakoissa (ei niissä mitään vikaa ole, en vaan viihdy niissä itsekseni). Ehkäpä joskus tulevaisuudessa vielä ujoväki herää ja lähtee liikkeelle niin saadaan niitä miittinkejä aikaseks. :)
Maailma ja ihmiset ovat muuttuneet valtavasti viimeisen 25-vuoden aikana. Jopa työpaikkojen ilmapiiri oli tuolloin aivan erilainen. Nuori sai valtavasti tukea vanhemmilta työkavereiltaa, vierailtiin toistensa luona ja kutsuttiin työkavereita kylään ja juhliin kotiin.
Mitään tälläistä ei enää nykyisissä työyhteisöissä ole.
Kateutta,kaunaa, mustamaalamista ja pahan puhumista riittää.Aivan tahallista ilkeyttä valtavasti, minkä ainoa tarkoitus on vahingoittaa, tehdä toisesta tavallaan sijaiskärsijä omalle pahalle ololle.
Toitotetaan jo töihin tullessa kuina keljutti lähteä, facebookiin päivitetään kännykällä koko ajan kuinka kenkkumaisen kaverin kanssa joutuu olemaan töissä.
Nämä henkilöt käytöksellään ja asenteillaan pilaavat ilmapiirin.
Liekö tuo aikamme narsismia vai mitä. MINÄ, minä asenne heijastuu joka paikkaan.
Naapurit , edes omakotitalo alueella, aivan lähinaapuritkaan eivät edes tervehdi saati halua tutustua. Ei todellakaan ole helppoa olla nuori tälläisessä yhteiskunnassa mikä Suomi on nykyisin.
Onneksi itse jo yli viisikymppinen, lapset tehty ajallaan sekä ei tarvitse juuri ketään vaivata. Kun vielä kymmenen vuotta sinnittelen työelämässä, se on siinä.
Luinpa juuri jonkun muka "urakonsulttien" juttuja ja pakko ihmetellä, että millä muka nämä niiin täydellistä kiiltokuvaelämää netissä elävät ihmiset edes ehtivät harrastaa niitä lukuisia ja eksoottisia harrastuksiaan, kun kerran todelllisuudessa melkein kaikki näprää ainoastaan kännyköitään. Vinkki sinne, kokeile joskus olla ilman älypuhelinta vaikka muutama kuukausi ( minä en koskaan ole ostanut ensimmäistäkään, kun en ole nettinäpräilijä ta itseni nettiin kuvaaja tai muista kuvien ottaja).
Älkää nyt kuitenkaan kunnollisia siinä herjatko, jotka EIVÄT päivitä Facebookiin työkavereistaan tyhmiä juttuja ja jotka eivät ole Facebookissa jakamassa omien ja muiden asioita ja jotka käyttäytyvät netissä hienotunteisesti... Ja mitä tulee "naapureiden tervehtimiseen", niin en minäkään tervehtisi ihmisiä, joiden edes nimiä en tiedä, oli vaikka naapuri kyseessä, mutta en toki ole niin töykeä, että jos joku tuntematon tervehtii ensin minua ystävällisesti, että jättäisin tervehtimättä, ja puhun _tavallisista_ sosiaalisista säännöistä.
Identiteettimustamaalaamista mä täällä näen...
En ihan nyt tiedä kenelle kirjoitit, mutta tämän ketjun aloittaja, eli minä, en sanonut kirjoittavani työkavereiSTAni tyhmiä juttuja facebookiin.
Mä olen kohta 35v, perheellinen työtön pummi. Kavereita/ystäviä ei juurikaan ole, enkä niitä oikeastaan kaipaakaan. Joskus mietin että millaista mull olis jos olisin valinnu toisen tien enkä olisi hankkinut parisuhdetta ja lapsia. Mä varmaan dokaisin torstaista sunnuntaihin tai miten nyt vaan sattuis huvittamaan..... Eikä se mua haittais, mä olisin kyl ihan mielelläni ns. syrjäytynyt. En mä näe/koe siinä mitään kamalaa. Kuitenkin olen ihan pohjimmiltani yksin viihtyvä "erakko". Nykyisessä perhe-elämässäni mul ei oo juuri yhtään omaa rauhaa..... Mutta olen polkuni valinnut ja aion sitä pitkin kulkea koska rakastan perhettäni enkä voisi elää ilman lapsiani.
Alkoholia ei ahdistuneen kannata juoda. Jos vain ei ole riippuvuutta syntynyt niin ei kannata läträtä yhtään enempää sillä se on aina riskin paikka. Varsinkin jos lääkitsee ahdistusta ja masennusta sillä. Kierre on valmis. Tosin aloittaja ei juo päivittäin mutta jos satunnaisestakin juomisesta tulee noin paha morkkis niin mitä se juominen hyödyttää. Minkä takia silloin juo? Ilmeisesti pienen nousun takia sekä saadakseen rohkeutta ottaa kontaktia muihin (ujous)
Alkoholin tuoma rohkeus on aika feikkiä kun miettii. Pitäisi löytää se rohkeus ja voima itsestään selvinpäin. Eikä se ole mikään helppo tehtävä jos on luonteeltaan ujo mutta mahdollista se on.
Alkoholista saa vaan keinotekoisia tunteita ja unenomaisia muistoja edellisistä päivistä. Rahat menee, terveys menee, ulkonäkö menee, masennus ja ahdistus pahenee ja itsetunto latistuu. Tämän takia jo kannattaisi vähentää/lopettaa. Mitkä ovat sitten alkoholin hyvät puolet? En keksi muuta kuin sen pienen nousuhumalan tunteen ja sen tuoman rohkeuden. Ei se oo sen arvoista.
Ei mene "kaikilla rahat" "juomisen" vuoksi. Raha, raha, raha. Elättäkää itse itsenne ja perheenne. Kunnolliset elää rahojensa mukaan. Jos on varaa juoda, voi juoda, jos ei ole, sitten ei juo. Yksinkertaista. Ja kyllä minä ainakin juon mieluummin alkoholia ahdistukseeni, kuin että käyttäisin psyykenlääkkeitä turhaan, kun ei mulla pääkopassa vikaa ole. Koskaan en nimittäin mitään velvollisuuksiani ole juomisen vuoksi laiminlyönyt. Jos mulla ei ole menoja, saatan joskus juoda, mutta en juo tilanteissa, joissa minun pitäisi tehdä vaikutus ihmisiin tai jos olisin työtehtävässä.
Ja pystyn seurassa juomaan eritttäin sosiaalisesti, eli en ole juoppo, tosin jos on tosi huonoa seuraa, sitten on pakko vetää kännit, kun ei tyhmien juttuja kestä. Samaten hyvässä seurassa on mukava juoda alkoholia. Ja uskotko, että koskaan minä en tänne Suomi24.fi:n kirjoita selvinpäin. Nimittäin aina kun avaan nämä palstat, alan selvinpäin ajatella niin paljon maailman pahuutta, että ei tänne hullukaan selvinpäin kirjoittaisi. Mielenkiintoista jopa omasta mielestäni on kuitenkin se, että jopa kuuden bissen jälkeen kirjoitan eettisemmin, kuin nettiherjaajat, jotka herjaavat täällä ihmisiä selvinpäin.
Minä ainakin jos kirjoittelen tänne Suomi24:n, en todellakaan halua tutustua keneenkään,vaan keskustella tuntemattomien kanssa, jotka ovat minulle merkityksettömiä, joskin kyllä teiltä tuntemattomiltakin vois olettaa edes lakien ja etiikan perustaista nettikirjoittelua, eikä suoraa ihmistne herjaamista.
Joo raha ei todellakaan ole se pääpointti mutta miksi pitäisi juoda ollenkaan jos on hyvä olla? Oli sitten rahaa tai ei. Se että on hyvä palkka ja varaa juoda ei tee juomisesta hyväksyttävämpää.Kaikki ihmiset jotka juovat paljon ovat jollain elämän alueella onnettomia,
Olet ahdistunut mutta silti pääkopassa ei ole vikaa..jaa-a... Voin sanoa että alkoholi LISÄÄ masennusta/ahdistusta ja paniikkikohtauksia eli se ei ole sopiva lääke ahdistukseen missään tapauksessa. Vaikka ymmärrän lääkevastaisuuden mutta että alkoholi lääkkeiden tilalla? Kuulostaa pahalta.
Et ole laiminlyönyt menojasi mutta mitä jos alkoholin käyttö vuosien saatossa lipeääkin? Siitä tulee helposti lääke ahdistukseen ja toisaalta keino viettää vapaa-aikaa. Lopulta keksit tekosyitä juomiseen. Sanoit itsekin jo että tyhmien kanssa on pakko vetää kännit.
No äläpä kirjoittele minun viesteihini, nimimerkki "Been there". Olen puhunut siitä, että on pakottamista lukemaan herjaavia viestejä, se että täällä ei ylläpito siisti palstoja. Jos tulen yksinäisyys - aiheen palstalle, oletukseni on, että täällä keskustellaan yksinäisyydestä normaalisti. Ja minä ainakaan en mikään alkoholisti ole, aloituksen laatinut herjaajahan tuolla puhui,että muka päivittelee kännissä " mitä ihmeellisimpiä juttuja" Facebookiin "työkavereillensa" muka joka perjantai umpikännissä, ja minä en ole Facebookin, enkä minkään nettiyhteisön jäsen. Varmasti sitten kyllä hakeutuisinkin alkoholismihoitoon, jos olisin niin tyhmä, että olisin jonkun Facebooiin jäsen, missä kavereina olisi "työkavereita" ja jos sitten kännissä kirjoittelisin. Täällä en ole avautunut yhtään mistään, en kirjoita nimellä, eikä täällä kirjoita kukaan muukaan nimellä.
Ja kun tämä ei ole alkoholismi- aiheen palsta, miksi täällä herjataan alkoholistiksi? Minä en ole alkoholismi-aiheen palstoilla kirjoitellut, enkä avautunut alkoholin käytöstäni internetissä. "Avautuminen" netissä olisi sitä, että nimellä selittelisi sairauksiaan tai arkitekemisiään tuntemattomille ihmisille, eikä kukaan normaaliälyinen tee niin internetissä. Ja törkeää, että täällä tolla tavalla tahallaan ymmärretään väärin kirjoitettu. En minä ole sairauksiani nettifoorumeilla esitellyt ja jos olisit lukenut viestini oikein, etkä tahallisesti väärin, niin ihan todella psyykkisesti terveelle pari oluttakin on parempi rentoutumiskeino, kuin ainakaan psyykenlääkkeet - jos siis pystyy olemaan myös juomatta silloin, kun on velvollisuuksia hoidettavana.
Ja herjaamistahan toi on. Ei kukaan oikeasti yksinäinen tulisi yksinäisyys-keskustelupalstan nettipalstalle ja heti aloituksessa kertoisi tarkkaa ikäänsä ja mukamas sekoiluitaan Facebookissa. Kaikki kyllä sen verran paljon hyvästä maineestaan välittää, että työnatajille tai työkavereille ei vapaa-ajan tekemisiään kukaan INTERNETISSÄ selittele. Itse ainakin jos olisin minkään, esim. Facebookin tms. jäsen, niin en varmasti ottaisi edes juttujani seuraamaan mitään työkavereiksi tiedettyjä. Ammatilliselle brändaamiselle on fiksutkin palstat, Facebook on ihan pellepaikka.
Olen käynyt tällä palstalla siksi,että voisin tarvittaessa antaa vaikka kannustusta ja kirjoittaa lohduttavia kommentteja yksinäisille - ei vaan näy täällä sellaisia tekstejä, enkä mitään sympatiaa koe teitä kohtaan, jotka nimettömässä netissä leimailette nimettömästi ihmisiä psyykeltään sairaiksi.
Juttujen perusteella nimi tällekin palstalle pitäisi kyllä olla " Nettikiusaamisesta nauttivat idiootit", eikä yksiäöisyys, jos vähän kärjistän...
Ja minun alkoholinkäyttöni ei teille tuntemattomat kuulu. Siitä teidän ei tarvitse olla "huolissanne". Sen sijaan kannattaisi olla huolissaan omasta mielenterveydestään jokaisen, joka mytomaanisesti ja pakkomielteisesti kirjoittelee vihatarinoita ihmisistä netissä keskustelemiseen tarkoitetuilla palstoilla, oikeasti.
Been there, totta joka sana! :)
Miks kaikki vaan ryyppää. Ei ryyppääminen ole enää hauskaa. Joskus nuorena sitä tulikin käytyä baareissa kun oli kavereita mut kun ei enää 10 vuoteen ole ollut kavereita niin on se ryyppääminenkin jäänyt aika vähiin.
Toki ryyppääminen on sosiaalinen tapahtuma ja silloin monet hakee vertaistukea toisista jotka ryyppää. Ryyppäämällä saa myös kumppanin jos nyt ulkonäkö on siedettävä ja etenkin naiset ottaa mielummin ryyppäävän kumppanin kuin tälläisen nössön tylsän miehen joka on vain kotona kaiket ajat.
No ryypätkää nyt sitten jos se kerran tuo hyvän olon mutta älkää sammuko.
Mistäpäin ap oot? Itse oon Turusta. Olis kiva tavata sut jos oot jostain täältäpäin...
Mulla on kans tosi tylsää, erosin ja jäin yksin vieraalle paikkakunnalle josta en tunne ketään. Samalla kaatui velat niskaan ja nyt ulosotto vie joka palkastani 600e. Eli ei ole edes varaa käydä missään. Suhteen loputtua tapasin miehen ja tulin vielä yllätysraskaaksi.. nyt odotan vauvaa kaulaani myöten veloissa ypöyksin ilman kenenkään turvaa. Vakityöpaikka on ja sen aikaa kun lapsi syntyy käyn töissä ja yritän muuttaa täältä pois sinne missä olisi edes jonkinlainen tukiverkosto. Tuntuu kuin lusisin linnassa ja itken itseni usein uneen. Rehellisiä vinkkejä otetaan vastaan, mitä tekisitte minun tilanteessani.. apua kaipaan mutta haluaisin yrittää järjestää ne ilman vanhempiani sillä he vain lisäävät taakkaa jos saavat tietää.
Mulla on kans tosi tylsää, erosin ja jäin yksin vieraalle paikkakunnalle josta en tunne ketään. Samalla kaatui velat niskaan ja nyt ulosotto vie joka palkastani 600e. Eli ei ole edes varaa käydä missään. Suhteen loputtua tapasin miehen ja tulin vielä yllätysraskaaksi.. nyt odotan vauvaa kaulaani myöten veloissa ypöyksin ilman kenenkään turvaa. Vakityöpaikka on ja sen aikaa kun lapsi syntyy käyn töissä ja yritän muuttaa täältä pois sinne missä olisi edes jonkinlainen tukiverkosto. Tuntuu kuin lusisin linnassa ja itken itseni usein uneen. Rehellisiä vinkkejä otetaan vastaan, mitä tekisitte minun tilanteessani.. apua kaipaan mutta haluaisin yrittää järjestää ne ilman vanhempiani sillä he vain lisäävät taakkaa jos saavat tietää.
Eli nyt pitää äkkiä saada joku kokematon, vähän surkea ja ylitunnollinen mies huijattua nalkkiin?
Vai tulit "help" yllätysraskaaksi? Muista vauvan syntymän jälkeen EHKÄISY. Mene velkaneuvontaan. Niin, äläkä ainakaan hae alkoholista lohduttajaa ja toivottavasti et myöskään tupakoi. Mene sosiaalitoimistoon puhumaan tilanteestasi, tai vaikka perheneuvolaan. Saisit tukea ja apua.
Moi,....sulla ei oo mitään hätää kun sulla on työpaikka. Opettelet arvostamaan itseäsi ja lastasi ja petaat hänelle hyvän elämän. Sitä et tule ikinä katumaan. Raha-asioista aina kyllä selviää. Nauti raskaudestasi ja äitiydestäsi vaikka neuvo tähän hätään hullulta tuntuiskin.Tee kodistas koti vaikka asuisit missä kaukana tukiverkostoistasi.
Ja etsit seuraa sieltä uudelta paikkakunnalta avoimin mielin...:)
Vai niinkö?
Kyllä.
Ensinnäkin, minäkin masennun ja ahdistun alkoholin käytön jälkeen. Älä siis juo? Se tekee huonoa mielialalle, kropalle, naamalle, terveydelle. Keksisitkö jotain muuta rentouttavaa pe-iltana? Tee vaikka hyvää terveellistä ruokaa ja herkuttele silloin tällöin, katso leffoja ja tv-sarjoja? Myös hyvä ravinto on tärkeää mielenterveydelle ja hyvälle mielelle. Sitten myös liikunta, itselläni liikunta korottaa mielialaa enkä voisi kuvitella eläväni ilman treenaamista. Mikset hanki jotain liikuntaharrastusta? Esim.salille ryhmäliikuntatunneille on mielestäni helppo mennä muiden sekaan (eikä muutkaan siellä ole missään huippukunnossa). Treenatessa tulee hyvä olo ja parempi ulkonäkökin. Jos et joisi niin et laittaisi myöskään niitä hölmöjä statuspäivityksiä ja potisi morkkista. Aloita myös jokin harrastus tai järjestötoiminta, jossa tapaa uusia ihmisiä. Mistä pidät, mikä sinua kiinnostaa? Ala vaikka opiskelemaan työn ohessa? Opettele myöskin sosiaalisia taitoja ja kehittämään itseäsi, netistä löytyy paljon tähän aiheeseen liittyviä blogeja ja ohjeita.
Auttavatko vinkkini yhtään? Voisin vielä lisätä, ettei tuo pidemmän päälle ole tervettä joten ei ole paha mennä juttelemaan psykologillekaan. Älä kuitenkaan jää masennuslääkkeiden pauloihin vaan ottaisit vastaan ennen kaikkea jutteluapua. Eli:
1. Syö terveellisesti.
2. Harrasta liikuntaa.
3. Ota tavaksi muutkin terveelliset elämäntavat kuten jätä alkoholi ja tupakka, nuku säännöllisesti.
4. Palkitse itsesi mieleisellä tavalla kuten vaikka silloin tällöin herkuttelemalla (perjantain alkoholin korvike voisi olla vaikka karkkipussi?) tai katso elokuva. Mitä tykkäät tehdä? Kaikki ovat periaatteessa yksin ja kaikkien on välillä tehtävä asioita yksin.
5. Mene psykologille juttelemaan.
6. Aloita jotain uutta elämässä, esim. opiskelu työn ohessa.
7. Kehitä itseäsi sosiaalisissa taidoissa ja yritä jutella enemmän ihmisille, voit yllättyä. Älä masennu jos ei aina onnistu, ei onnistu moni muukaan.
Mikset tee näitä asioita? Ota omasta elämästäsi ja onnestasi vastuuta? Onko sinulla kenties muitakin sairauksia?
Hullu herjaaja!
Miksi te herjaajat käytätte koko ajan sanaa "herkutella"? Oksennan tollasesta sivistymättömyydestä ja ihmisvihasta. Jokainen palsta tässä Suomi24:ssa: herkutteleminen sitä ja herkutteleminen tota.
Ja ulkonäöstä s*tana teillä ei ole julkisessa internetissä oikeus haukkua ihmisiä, jota eivät ole nettinarsisteja!!
Eettinen kirjoittelija sai näköjään 6 kaljaansa imaistua.
Eettisestä julkiseen internetiin nettikijoittamisesta te ette tiedä mitään... Sopiihan sitä varmaan minua sivullista nettipalstalla herjailla, jos on, kuten sinä olet sitä mieltä, että keskustelunaloituksen teksti muka on asiallinen. Minä olen eri mieltä. En ikinä menisi antamaan mitään muka "hyvää tarkoittavia neuvoja" nimettömiin tollaisiin julkisiin teksteihin, joista selkeästi näkee, että joku yrittää mustamaalata jotakuta julkisen palstan avulla. Tietysti voi olla, että älykkyytenne ei ole kovin korkea, jos kuvittelette, että KUKAAN tulisi netin nimettömälle keskustelupalstalle tunnistettavasti jopa tarkan ikänsä kertoen, kertomaan keskustelun aloittaen muka mokailuistaan sosiaalisessa mediassa. Jos joku kertoiskin, ei takuulla sillä tavalla, että kaikki mahdollisen hrjatun tuntevat tunnistavat aloituksen tekstistä, ta ainakin arvuuttelevat, että kenestä vois olla kyse.
Ja älkää Suomi24- hyypiöt ikinä kuvitelko, että minä olisin niin tyhmä, etten tietäisi, että kaikki mitä tänne kirjoittaa, jää nettiin ikuisiksi ajoiksi. En ole koskaan kirjoittanut en omallani enkä kenenkään toisen identiteetillä.
Ja mitäs kirjoitteluetiiikkaa täällä muka on, kun kerran täältä nimettömästä netin keskusteluympäristöstä jotkut pystyy häiriköimisen mielessä siirtämään viestejä jopa muualle internetiin? Jokainen pystyy kirjoittamaan niin ystävällisesti, kuin millaisia tekstejä näkee. Jos minä kirjoitan loukkaavasti, johtuu se siitä, että lukemani tekstit ovat todella törkeitä.
Muutenkaan en ymmärrä, että minkä takia muka psykologisia tai psyakiatrisia ohjeita jotkut antaa Suomi24-palstoilla. Tiedoksi Suomi24.fi- foorumin ylläpidolle sellainen asia, että "yksinäisyyttäkin" on hyvin monenlaista, kuten on yksiinäisiä ihmisiäkin, ja nykytieteen merkityksessä yksinäisyys ei ole mielisairaus. Tosin se voi jollakin olla sitä, jos yksinäisyyden tunne on se, joka ajaa pilkkaamaan ihmisiä mielivaltaisesti netissä, mutta kun en ole psykologi enkä psykiatri, en osaa lähteä ohjeita tuollaiseen internetkäytökseen antamaan.
Varmaan asiallisilla aihetta koskevilla palstoilla ihmiset kertoisivat tunteistaan. Täällä on todella tunteettomia tekstejä kirjoittavia kirjoittajia...
Kiitos :) oikeestaan melkein kaikkia noita oon miettinytkin, on vaan jotenkin vaikeeta aloittaa mitään... ehkä mä joskus onnistun skarppaamaan :)
Tsemppiä, kyllä se siitä.
mies yksinäinen, käyn töissä ja illat yksin koiran kanssa olen, olin vasta pari kk sitten 22v tytön kanssa, mutta ajatusmaailma oli niin lapsellinen ikäeron takia ja ainoa tyttö kotonaan veljien kanssa, minä leon, hän tupla, ei passannut!
Koira hälläkin siinä suhteessa ok, mut muu ei!
Kaksonen kun on niin eläväinen ja elää yksin kahden edestä....vai?
Leijonalle pitäis löytyä ns. tuliluonne, vaikka itse olen rauhaa rakastava ja en halua riitaa enkä ns. sotaa koskaan kenenkään kanssa ja eläinihminen olen todella!
Ja liikun koirani kanssa, kalastan ym. ulkoilua...kesäisin ja talvisin....
ääh lienenpä yksin lopun elämäni....
en edes juo, viimeksi yli 8v sitten siiderin otin, ainoa paheeni on tupakointi...kokkaan ja leivonkin jopa joskus ja ruokaa pitsoja osaan tehdä mieleisiäni... joo, antipa olla...
Sinä "leon, hän tupla, ei passannut", korjaan sun tekstiin, että olet mulkku nettirikolllinen, etkä seurustele yhtään kenenkään kanssa. Kukaan ei katselisi nettihuijareita...
Mitäs pihtailit siellä kaupassa kaljaostoksilla? Kaljat loppu auttamattomasti kesken ja vitutus on taas sen mukainen..
just se kalja aiheuttaa ahdistusta
Huhhuh mitä tekstiä! Taidan lopettaa tämän ketjun seuraamisen tähän....
Kiitos kaikille ASIALLISILLE vastauksista. Kaipa tämä tästä joskus jotenkin helpottaa...
yksinäisin. Ensimmäiseksi neuvon sinua lopettamaan viikonloppukännäilyt! Tiedän, että palstan alkoholisoituneet älähtävät tästä, mutta kyse on nyt siitä, mikä on parasta sinulle. Juominen niin, että muisti menee, ei sitä tosiaan ole. Ujous ei ole pahasta, vaikka niin ajattelet. Se on monen miehen mielestä oikeastaan viehättävää. Tuomitset itse itsesi. En ihmettele, ettei sinulla ole ystäviä noin paljon juovana, ja morkkiskrapulassa makaavana. Todennäköisesti muut paitsi juopot pelkäävät sinua. Juovaa seuraa löydät ravintoloista ja kyläkuppiloista, mutta haluatko sellaista elämää oikeasti? Ellet, niin vähennä juomistasi. Kokeile pystytkö. Mene kävelylle, uimahalliin/maauimalaan tai vaikka elokuviin tai kirjastoon. Niihin kaikkiin voi mennä yksinkin. Kun totut liikkumaan yksin ilman pelkoa, alat kiinnostamaan muitakin.
"En ihmettele, ettei sinulla ole ystäviä noin paljon juovana"???? Jos vedän lärvit yhtenä päivänä viikossa ihan vaan vitutukseen, stressiin, yksinäisyyteen ja ahdistukseen? Ei se tietenkään hyvä ole, sitä en ole väittänytkään, mutta mun yksinäisyys ei johdu siitä että olen "paljon juova"! Voi hyvä jumala että pitikin tänne kirjottaa! Noihin muihin vittuiluihin en jaksa vaivautua edes mitään kommentoimaan, tää oli jo jotenkin naurettava.