Terve,
Mitä teille uskoville tuo mieleen Nightwishin erittäin kaunis hengellinen kappale "Kuolema tekee taiteilijan"?
Onko teille sopivaa musiikkia?
Mitä teille uskoville tuo mieleen Nightwishin erittäin kaunis hengellinen kappale "Kuolema tekee taiteilijan"?
Onko teille sopivaa musiikkia?
Vastaukset 14
Vanhimmat
sen vain, että tuskin tämä Turusen Tarja mikään erikoinen laulaja on - verrattuna huippunimiin, sanotaanko vaikka Mattilaan, Isokoskeen, Paasikiveen tai vaikka Rusaseen (uskomattoman kaunis ääni - kuuntelen juuri nyt erästä hänen levytystään).
Sen verran mitä olen hömppälehdistä (IL, IS) lukenut ja nähnyt, niin huvittavan näköistä synkistelyä ko. yhtyeen ulkoinen olemus.
usko, että olet mies. Minäpä epäilen, että nikkisi on harvinaisen hyvä feikki ja tosiasiassa olet nainen ja naureskelet meille tyhmille, kun me otamme juttusi todesta.
Tarja Turusesta sen verran, että on ilo korville
kuunnella häntä ja koko bändiä, mutta en minä heidän tuotantoaan metallina pidä, kyllä bändi soi
laajemmissa atmosfääreissä.
Tuota noin, kun nyt kerran ooppera on hyväksyttyjen listalla, niin mikä on suhtautumisesi new age -musiikkiin? Mainitaan vaikka "klassinen" elektronisia ja kuoroelementtejä yhdistelevä Vangelis (Heaven & Hell -albumiin kannattaa tutustua), Mike Oldfieldin avaruusteemoja käsittelevä instrumentaaliteos "The Songs Of Distant Earth" ja (avaruusaiheessa pysyäkseni) Kevin Brahnevin rentouttava, meditatiivinen "Galaxies" -tunnelmointi.
Niin jotta mikä on vl:lien yhteinen omantunnon suhtautuminen tällaiseen moderniin, mutta tunnelmalliseen ja rauhalliseen musiikkiin?
mistä tämä kommenttisi kumpuaa? Onko naismaista kuunnella naislaulajia? Tietenkin kuuntelen myös hyviä klassisia mieslaulajia, nuo olivat vain esimerkkejä. Sinähän se mustavalkoinen ja yksisilmäinen hemmo olet (mitä mieskuvaasi tulee). Minua huvittaa suuresti vihjailusi, enkä varsinaisesti paljon anna painoa tuonkaltaisille ala-arvoisuuksille (ad hominem on aina huono argumentti keskustelussa!). Puhtaasti kuriositeettina kiinnostaa mielipiteesi, jotka todella ovat kaukana "liberaalista maailmankuvasta", tai miten mainostatkaan itseäsi.
etten ole koskaan kuullut. Jospa etsisin käsiini ämpee kolmosia, ja annan sitten arvosanani ;)
Niin kauan kuin mainitsemasi teokset kuulostavat klassiselta, niin voivat hyvinkin olla kuuntelemisen arvoisia. Nehän eivät käsittääkseni mitään "renkutusta" ole.
Jos noita esimerkkejä lähdetään analysoimaan:
1. Vangelis - Heaven & Hell
Alkaa Bacchanale-osiolla, jossa yhdistyy mieskuoro ja fuusiojazz. Levyn moderneinta antia, saattaa aiheuttaa harmaita hiuksia. Silti hyvin kaukana "maailmallisesta" musiikista; tällaista et radiossa kuule.
Tästä eteenpäin levy on klassista musiikkia, jossa kuoroa lukuunottamatta kaikki on tehty syntetisaattoreilla ja rummuilla. 3rd Movement -osio tuli myöhemmin tunnetuksi Carl Saganin kipparoiman Cosmos-tiedesarjan tunnarina. Myös 12 o´clock -osa on hyvin kaunis, kuoro ja soolonaislaulaja ovat pääosassa tässä rauhallisessa osiossa.
Albumilla on yksi laulettu kappale, Jon Andersonin tulkitsema hidastempoinen balladi "So long ago, so clear", joka kärsii lähinnä laulajastaan (Yes-yhtyeen solistin sijaan tämä tarvitsisi oopperatenorin).
"Varma valinta" Vangelikselta on Mythodea-albumi: klassista oopperaa, ja kaksi sopraanoa (Kathleen Battle ja Jessye Norman) osaavat asiansa.
2. Mike Oldfield - The Songs Of Distant Earth
Mainitsemistani albumeista vähiten klassinen; sisältää paljon ns. konemusiikkia, rumpurytmejä ja kitaralla soitettuja teemoja. Ei kannata tuomita silti; ennen tätä albumia en perustanut syntetisaattori(kone)musiikista, mutta Oldfieldin tapa yhdistellä eri laulusampleja musiikkin on vertaansa vailla. Jo ensimmäinen raita, inrto "In The Beginning" aiheuttaa kylmiä väreitä, kun kauniin musiikin päälle kuuluu astronautti Bill Andersin ääni lukemassa Raamatun ensi säkeitä Apollo 8 -lennolla Kuun kiertoradalta...
Myönnän, ettei albumi välttämättä ole klassisen musiikin ystäville kaikkein soveliain, mutta ehdottomasti oma suosikkini.
3. Kevin Brahnev - Galaxies
Hyvää iltamusiikkia vaikka tietokoneella surffailun taustalle. Rauhallista new agea, jossa "rytmejä" ei ole nimeksikään, melodiat eivät kärsi liiasta kompleksisuudesta ja tunnelma luodaan äänimaailmalla, jonka tarkoitus on luoda vaikutelma avaruuden kylmyydestä ja tyhjyydestä (tässä onnistuen vaihtelevasti; osa raidoista on nerokkaan upeita ja osa täydellistä hissikamaa).
Tässäpä vähän musiikkiarvosteluja vl-väelle: kuunnelkaa omalla vastuulla! Vaikka syntinen olenkin, niin sen voin sanoa, ettei yksikään näistä albumeista ole minua syntiin ajanut (eihän näiden tahdissa voi edes tanssia!)
minä kyllä tarkoitin tapaasi kirjoittaa, koska se pitää sisällään joitakin feminiimisiä piirteitä, huom. tämä on ainoastaan minun mielipiteeni, mistä on turha loukkaantua.
En hermostunutkaan pahemmin, vaikka teksti saattoi sellaisen vaikutelman antaa. Mitähän nämä feminiiniset piirteet ovat, jos voit vielä tarkentaa... Voin vakuuttaa, etten käytä kirjakieltä puhuessa - enkä pahemmin sivistyssanojakaan, ei minulla ole tarvetta brassailla niillä. Joskus lipsahtaa, mutta täysin tarkoituksenmukaisuudettomasti.
Ehkä arvaankin: on tässä kirjoitustyylissäni mukana turhaa sanoilla leikkimistä ja pyörittelyä plus vähän erikoisia sanavalintoja. Se vain on minun tyylini, joka on muotoutunut lukemis- ja kirjoitusharrastusten myötä tällaiseksi. Olen minä siitä hyvinkin tietoinen.
kuvauksesi perusteella lähinnä tuo Mythodea, etenkin kun siinä (nähtävästi) esiintyy kaksi todella hyvää laulajaa. En nyt osaa sanoa "synnillisyydestä" yhtään mitään. Kukin miettiköön itsekseen, onko se musiikki, jota kuuntelee, hyväksi uskonelämälle.
Olen muuten joskus kuullut Nightwishia, ihan sattumalta. Minusta se oli jotenkin ahdistavaa, ei tullut hyvä olo, niin kuin klassisen musiikin kuuntelusta tulee. Paitsi pitäähän sekin monenlaista sisällään. Itse kuuntelen lähinnä romantiikan ajan ja 1900-luvun alkupuolen musiikkia (Stravinsky!).
Mythodea ei ole omia suosikkejani Vangelikselta, sillä siinä ei ole sellaisia ikimuistoisia teemoja kuten hänen muissa sävellyksissään (etenkin elokuvien Chariots of Fire, 1492 ja Blade Runner musiikki). Lisäksi sovitukset ovat suorastaan liian mahtipontisia.
Itse en ole mikään Nightwish-fani. Pidän siitä Walking In The Air -kappaleesta (joka ei ole heidän omansa, vaan Lumiukko-animaatiosta napattu), mutta muuten en juurikaan perusta tästä Kiteen kokoonpanosta. Tosin sen voin sanoa, että se päihittää muut Suomi-pop/rockin edustajat mennen tullen.
Onko Kubrickin elokuva 2001: Avaruusseikkailu (tai Arthur C. Clarken kyseinen kirja) tuttu? Tätä teosta ei voi ainakaan synnillisenä pitää: antoihan itse paavi tunnustusta elokuvalle siitä, että se pystyi yhdistämään hengellisiä teemoja tieteistarinaan (tiedän kyllä, mitä vanhoillislestadiolaiset ajattelevat paavista ja katolisuudesta, mutta silti). Niin, tästä elokuvasta siis. Otin sen esille, koska mielestäni kyseisen filmin soundtrack sisältää klassisen musiikin suurimpia mestariteoksia... Kuten Straussin "Also Sprach Zarathustra", joka nousi suuren yleisön tietoisuuteen vasta tämän elokuvan myötä. Suosittelen elokuvaa (tai kirjaa, miten vain, mutta leffassa kaikkein nautinnollisimpia ovat juuri nuo kohtaukset, joissa klassista musiikkia on käytetty visuaalisen "ilotulituksen" rinnalla).
turhaa touhua, mutta se miksi epäilen sinua naiseksi on toteamuksesi "hömppä lehdet", mitä en ole koskaan miehen suusta kuullut ja aikaisemminkin olen kiinnittänyt huomiota tälläisiin pieniin nk. naisen suussa kotoisemmilta kuulostaviin lausahduksiin, mutta sehän on oikeastaan vain kielen rikkautta.
Niin kun Heaven and Hell albumista puhutaan. ei voi sivuuttaa Black Sabbathia.
Sehän on bändin lik legendaarisin levy vuodelta -80 kuunnelkaa se niin tiedätte mistä on kyse.
Joo, tuli raadiosta, ja ajattelin heti, et tätä voi sit meikäläsetkin kuunnella. Nightwish:in uus levy on muuten ihan Jees!
EVVK.