Olen miettinyt tässä käyttää ATMega-mikrokontrolleria virtalähteen tekemiseksi. Sinänsä asia ei ole uusi, mutta ajattelin lisätä siihen hieman extraa: ATMega ohjaisi hakkuria, jolla tehdään karkea jännite. Tämän perässä jokin regulaattori, esim. 317, jolla tehdään hienosäätö. Eli olisi tarkoitus toteuttaa kaksivaiheinen jännitteensäätö. Tällä pitäisi saavuttaa joitakin etuja verrattuna suoraan regulaattorin käyttöön. Mittaisin siis regulaattorin ulostulojännitettä ja säätäisin tämän perusteella ennen regulaattoria olevan jännitteen järkevään minimiinsä, jolloin hukkatehon pitäisi minimoitua.
Samalla tietysti pystyisi tarkkailemaan virtaa lisäämällä kytkentään 0.1 ohmin vastuksen paluulinjaan - ja tarvittaessa rajoittamaan sitä.
Samalla tietysti pystyisi tarkkailemaan virtaa lisäämällä kytkentään 0.1 ohmin vastuksen paluulinjaan - ja tarvittaessa rajoittamaan sitä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Meinasit siis keksiä pyörän jälleen kerran?
Atmega on aivan liian hidas tuohon tarkoitukseen. Joku mikropiirivalmistaja esim. Maxim tai Playboy on jo tehnyt valmiin ICn tuohon.
Ei se uusi tapa ole !
Mutta atmelilla onnistuu esim. 32 kHz pwm:llä. Hakkurin kelan induktanssin täytyy olla riittävän suuri esim. 150uH tai suurempi.
Tekemään vaan.
Entä, jos käytettävissä on pienempiä (esim. 100 uH) ?
Laitetaanko 2 kpl 100 uH keloja rinnan vai sarjaan, jos halutaan 200 uH kelaa vastaava kytkentä?
Vastuksissahan sarjaankytkennässä lasketaan resistanssit yhteen, mutta
kondensaattoreissa rinnankytkennässä lasketaan kapasitanssit yhteen.
Miten tuo kelojen kanssa menee ?
Kelat lasketaan samalla tavalla, kuin vastukset, jos niiden välillä ei ole keskinäistä kytkentää (yhteistä magneettikenttää). Jos keskinäistä kytkentää on, mukaan on laskettava kytkentäkerroin ja magneettikentän keskinäinen vaihe.
Samanvaiheisuus suurentaa induktanssia, erivaiheisuus pienentää. Jos on keskinäiskytkentää ja samanvaiheisuus (magneettikentät vahvistavat toisiaan), induktanssi on suurempi, kuin osainduktanssien summa. Erivaiheisuus (magneettikentät kumoavat toisiaan) tekee induktanssista pienemmän.
Jos puhutaan ferriitisydämisistä kuristimista, niin riittävällä tarkkuudella induktanssien summa on lopullinen induktanssi. Toisen induktanssin voi varmuuden vuoksi laittaa poikittain.
Jos kytkentäkerroin olisi 1 ja magneettikentät samanvaiheisia, induktanssi olisi kierroslukujen neliö, eli kaksi samanlaista induktanssia tekisi nelinkertaisen induktanssin ja vastakkaisvaiheisina induktanssi olisi nolla.
No niin, en ajatellutkaan, että olisi uusi tapa - uusi tapa minulle ;)
Eilen se vaan välähti päässä. Tuosta Megan PWM:stä on hyviä kokemuksia, joten ajattelin sitä siksi käyttää. Varmaan muistakin prosareista em. hommeli löytyy, mutta tuon saan romulaatikosta ilmaiseksi, niin sitä siis käytän - kierrätys kannattaa taas.
Mitähän muuta tähän toteuttaisi samaan syssyyn. Tuo säädettävä virranrajoitin tulikin jo mainittua. Jos sen laittaisi vaikka piippaamaan ylityksestä. Nin ja negatiiviset jännitteet myös, niin pääsee leikkimään vähän opareillakin! Jännite ja virtanäytöt taitaa saada ihan valmiina komponentteinakin, niin niitä ei oikein kannata itse väsätä..
Jos hakkurin toteuttaa mikrokontrollerilla niin pitää varmistaa sen toiminta myös vikatilanteessa. Mikäli AVR:n ohjelma jumahtaa johonkin tilaan eikä enää tuota PWM:ää niin mitä tapahtuu virtalähteelle? Kärähtääkö ohjattava tehofetti/transistori tai kela jonka läpi virtaa lasketaan, hajoaako powerin perään laitettu elektroniikka?