Mulla oli noin kuusi vuotiaast yhdeksän vuotiaaks toistuva painajainen, joka ei ollut mitenkää järkevä, vilahduksia kuvista, ääniä ja hajuja jotka ei nekää mitenkää järkyttäviä. Enemmänkin se uni oli tunne. Ahdistus, pelko, kuolema. Uni jatku vaikka heräsin, mulle puhuttiin ja kävin vessassa ym. Joka yö. Kiljuin koko talon herelle ja itkin silmät päästä enkä koskaan osannut selittää sitä, enkä edelleenkään. Joku hissi siin unes meinas tippuu päälle, kivi vieriä päälle, olin sidottuna jollekkin seinälle ja joku oli aikomas syödä mut... Naurettavaa eikö? Kokekaapa ne tunteet... Mulla ei oo mitää muistikuvaa et pienen ois käyny mitää mikä aiheuttas tän. Tuli vaan miele nytten ku ollu tänää erittäin hermoja raastava päivä ja aivot käy ylikierroksil ni tuli pieni sekunnin kestävä tunne muisto siitä joka öisestä helvetistä. Onks kellää mitää tietoo mikä tää juttu on, mitä jos alan taas näkee näit unii? Oonhan jo kuitenki 15. Kiitti jos vaivaudut miettimään.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ylös, ulos ja lenkille. 1-2h/kerta, 3-4 kertaa/viikko, 3-4 kuukauden satsi. Jos vaiva jatkuu, tulkaa vastaanotolle uudestaan.
hophop.
Muistan oman ihanan painajaiseni liittyen ostoskeskusten parkkihallipelkooni.
Unta näin 6-9 vuotiaaksi asti, ja näin se meni.
Olin muiden lasten kanssa monikerroksisen liikkeistä täysin tyhjän ostoskeskuksen sisällä. Muut lapset leikkivät, minä vain katsoin sivusta. Sittän yhtäkkiä, takaani avautui autonmentävä reitti parkkihalliin. Lattia oli oudon sinivihreänkirjava, ja sellainen pehmustettu mitä lasten sisäleikkipaikoissa. Menin sinne alas, ja ovi sulkeutui takana. Lattia muuttui tavalliseksi betonilattiaksi, ja seinät olivat keltaiset. Jäin aina kauhean pakokauhun valtaan, ja pahemmaksi kävi jos uni jatkui kävellessäni eteenpäin siellä hallissa. Huhuillen muita vaeltelin ympäri hallia.
Siihen kohtaan muistoni aina pätkäisevät, uskon että unen lopussa oli aina jotain järkyttävää jonka alitajuntani haluaa mieleltäni peittää. Ei se varsinaisesti pelottavaa ole, vain helvetin ahdistavaa.
aivan, se on se tunne, ei tapahtumat.
En ole koskaan nähnyt toistuvaa unta, mutta kerron yhden, jota en ole nähnyt uudestaan. Olen aina pitänyt hevosista. Unessa olin suurella niityllä, jossa oli vihreää ruohoa ja ihana vuonohevonen, jota silittelin. Sitten piti lähteä kotiin. Keskellä reittiä tuli outo kivihökötys, jossa oli ympyrän muotoinen lattia kivistä. Kivipaaluja oli neljä. Olisiko ollut noin 2-metriä korkeita? Katsoin eteeni ja näin luurangon, jolla oli todella risaiset vaatteet, joita ei ollut melkein yhtään. Se vain tuijotti. Aloin kiljua. En tiedä, kiljuinko oikeasti, mutta se oli pelottavaa. Lapsena heräsin yöllä painajaiseen, enkä meinannut uskaltaa nukahtaa. Kerran, kun olin nähnyt jotain painajaista ja olin herännyt ja nukahtanut, alkoivat painajaiset taas.