Kun tuntee että paniikki tulossa

Jos olet sisällä avaa ikkuna tai mene ulos. Huoneessa on huono sisäilma.

Hengitä rauhallisesti sisään, laske samalla neljään.
Hengitä rauhallisesti ulos voimakkaasti, laske samalla neljään.
Toista tarpeeksi kauan.

No parasta voi olla, että etsit ihan itse sen parhaan keinon, niin se löytyy. Esimerkiksi musiikki, liikunta, kunnollinen ravinto, itsensä kehittäminen henkisesti, herruus vitutuksen yläpuolella auttaa. HYvät ihmissuhteet rauhoittaa, se voi olla joku läheinen ihminen, tai joku muu joka osaa rauhoittaa muutenkin ihmisiä.

Paniikkikohtauksen voi laukaista monenlaiset ärsykkeet. Esim. kahvi. Voi olla kannattavaa siedättää itseään asioille, jotka aiheuttavat paniikkihäiriön oireita.

Itse kerron kaverille jos sellaine on läsnä ja yleensä kaveri sitten antaa käden ja saan pitää kädestä niin tuntuu että pysyn tässä hetkessä.

Tai jos kaveria ei ole pyrin ajattelemaan että ei oo mitään hätää ja hengittelemään rauhassa tai sitten tarvittaessa soitan jollekkin kaverille :)

Tsemppiä ja voimia toivottavasti löydät oman keinosi !

Itse yritän pys'htyä ja annan sen tulla, kuulostella sitä ja huomata sen eri vaiheet. Kuulostaa hullulta, mutta ei se ehkä ole niin pelottava enää sitten. Mutta mulla on kyllä melkomoista ahdistusta ja siihen tarvis apua.

Opamox auttaa, luonnon konsteista joogan hengitysharjoituksella voi oppia hallitsemaan paniikkia. Vauvat hengittää pallealla joka meidän aikuistenkin tulis oppia uudelleen.

Itse olen nyt huomannut että paniikkini alkaa usein huimauksella, ja olenkin ajatellut että voiko paniikki syntyä siitä että kun niskani on jumissa, ja aiheuttaa huimaus kohtauksia ja reagoin niihin panikoimalla, eli ikään kuin luulen että huimaukseni on paniikin alkua ja alan pelkäämään ja sitten paniikkikohtaus iskee.

Itse en aio lääkkeisiin koskea. Läkkeet poistaa vaan oireet, mutta ei paranna oireiden aiheuttajaa.

Paniikkihäiriö on siitä ikävä et aina ei tiedä koska ja mistä se tulee. Ei asiantuntijatkaan oo päässeet asiasta selvyyteen. Voi lähteä siitäkin, jos niska on oikein jumissa. Käy hierojalla ja tekee venytysliikkeitä, niin siitä se selviää. Ite oon saanut paniikkia aisoihin joogalla jossa hengitys ja venytysharjoituksia. Ei mee kun 15-30 minuuttia päivästä. Opamox tabletti on aina varmuuden vuoksi mukana. Jos ei niitä säännöllisesti käytä, niin ei ne terveydelle haitaksi ole. Sama kuin alkoholin kanssa.

Mä en ainakaan paniikkikohtauksessa pysty tekemään yhtään mitään, keskityn vain näyttämään ulkoisesti normaalilta. Nuorempana etenkin punastelin paljon ja sekös oli natsien mielestä niin maan hauskaa, että aina piti huomautella, kun kävelin punaisena pois luokasta kokeiden jälkeen, mutta nykyisin olen ylpeä punastelustani, vaikka vähemmän punastelenkin, koska se kertoo tunne-elämän herkkyydestä ja empatiasta, että jos punastuu ja minä punastun myös, jos näen jossakin jonkun muun käyttäytyvän tyhmästi. Eilen esimerkiksi punastuin, kun joku keski-ikäinen akka pokalla käveli ruokakauppaan pelkkä uimahousujen alaosa alavartalonsa peittona, oli ihan selvinpäin ja vissiin luuli etä sellainen on sovelias asu julkisella paikalla ja pokalla toimitti siinä ostoksiaan; sama kun olis aluskalsareissa ollut. Eikä se henkilö punastellut, outoa kyllä.


Joku psykiatri- natsi yritti aikoinaan saada minua syömään pääkoppalääkkeitä, etten punastelisi ja samanlaiset hihhulit suosittelee terveille hermojen salpauksia leikkuaksilla kovaan hintaan normaaleihin tunne-ilmauksiin, mutta natsi-Saksan perintöhän psykiatria onkin, ja jos ei olisi, niin tuskin terveitä diagnosoitaisiin sairaiksi siinä määrin kuin bisnesmaakareiden into länsimaalaisessa lääketieteessä pääkoppapuolella onkin, vaikka varmaan ainoat sairaudet joita todella pitäisi lääkitä psyykelääkkeillä ovat jotkut vakavimmat sairaudet kuten skitsofrenia tai maanisdepresiivisyys, eikä esimerkiksi masennus ole sairaus, jos ihmisen persoona on sellainen, että pystyy elämässänsä pärjäämään ilmankin lääkkeitä, vaikka välillä ahdistaisikin.


Toivottavssti horhötieteen psykiatria- edustajat ovat kuolleet sukupuuttoon sadan vuoden kuluttua ja kokontieteenala poistatettu lääketieteen joukosta. Ne pilaa pahimmissa tapauksissa koko ihmiselämiä, omahyväisesti diagnosoimalla ihmisten persoonia viallisiksi. Minulla ainakin kun aikoinaan koulukiusaamisen vuoksi alaikäisenä ja keskenepäisenä herkkänä persoonana hakeuduinn psykologin ja psykiatrin pakeille, kesti paljon kauemmin päästä psykologien ja psykiatrien mulle aiheuttamista traumoista, kuin itse koulukiusaamiskokemuksesta. Ja kaiken maailman v*tun psykoterapeutit: niillä ei ole mitään empatian mielessä yhteiskunnallista missään määrin tärkeää tehtävää niin kauan, kun asiakkaan lompakon paksuus on niille ainoa tekijä, että miten kannustavia sanoja sanovat. Joku psykologin koulutuskin on täysi pellekoulutus nyky- suomalaisissa yliopistoissa: muutama ovari tilastotiedettä, pari kirjaa mielenterveydenhäiriöistä ja sitten ollaan niin valmiita määrittelemään, että kuka muu on sairas, mutta ite tietysti ei, kun ollaan "asiantuntijoita".


Jos mä jotakin vihaan, niin asiantuntijavaltaa terveydenhuollon sektorila, jonka merkityssisällössä tehdään yksityistä bisnestä sairaiden kustannuksella ja sairaiden hätää kärsvien rahoilla. Joutais Siperiaan muutenkin kaikki, jotka pääkoppatieteen alalla harjoittaa "bisnestä". Normaalissa valtiossa olis valinta, että työskentelet ainakin kymmenen vuotta valtion maksamalla koulutuksellas ensin julkisella puolella tai sitten bisnestelet omilla rahoillasi omat koulutuksesi, eikä mitään puoskarointia, kuten on Suomen lääketiede.