Kuinka olennainen lääkitys on?

Luulen, että monet niistä, joilla ei oo lääkitystä, on "ADHD" eli mielestään sellaisia, kun oireet on sinnepäin. Ja ne yleensä on niitä, jotka selittää, että syömällä kalaöljyä ja meditoimalla oireet simbsalabim katoaa. Kaikissa on piirteitä, jotka sopivat ADHD:een, pointti on siinä, että diagnosoiduilla tilanne on pysyvä eikä hallittavissa tahdonvoimalla tai esim. ravinnolla.

ADHD on melko lailla oman hallinnan ulottumattomissa, se ei katoa. Sen kanssa voi oppia elämään, mutta ei ole ihan helppoa pelkällä diagnoositiedolla. Yleensä varsinkin aikuisena diagnosoiduilla on lähtötilanne niin paha, että lääkitys määrätään suoraan. Ei välttämättä ikuisiksi ajoiksi, vaan ajatus on opetella elämänhallintaa lääkityksen avulla, saada työpaikka, opinnot loppuun, ihmissuhdetaitoja karttumaan. Tunnen todella harvoja ihmisiä oikeasti koodilla F90.0, jotka ei syö lääkettä ollenkaan. Eihän tuota edes diagnosoida, jos ei elämässä ole aika isoja ongelmia!

Kun lääkkeen avulla saa palikoita takaisin kasaan, ja kokemuksen kautta oppii oikeita toimintatapoja, monilla lievemmillä tapauksilla onnistuu luomuun paluu ihan hyvin.

ADHD:ssa aivot on siis tavallaan vähän uniset ja reagoimattomat koko ajan, ja impulsiivisuus, useiden asioiden kanssa tohottaminen, hyperaktiivinen käytös yms. stimuloi aivoja enemmän kuin arki. Siksi rutiinit, aikataulut, kotityöt on ne, joissa homma kosahtaa, kun aivoille ei tule tarpeeksi nostetta. Mä esimerkiksi voin vaan nukahtaa lattialle, jos oon kylässä ja siellä on tylsää.

ADHD voi kyllä keskittyä, jopa ylikeskittyä, mutta vain asioihin, joihin liittyy esim. onnistumisen tai nautinnon tunnetta. Mä rakastin koulua, keskiarvo oli ihan huippu, ongelmat tuli vasta myöhemmin elämässä. Kyse ei ole sillä tavalla aivovammasta, että se estäisi mitään absoluuttisesti, aivot vaan ohjautuvat lähes kaikessa välittömien tunnepalkkioiden perusteella. Addi voi perustaa tajuttoman menestyvän suuryrityksen, mutta ei kestäisi olla päivääkään firmansa rivityöntekijä.

Mä en oikein tiedä, mistä toi lääkevastaisuus kumpuaa. Siis onhan se totta, että noi on iso bisnes. Ja toki voi argumentoida, että piirteet on jopa tarpeellisia ihmiskunnan kehityksen kannalta. Me hullut tehään se kaikki, mitä muut ei uskalla eikä kehtaa, luonnon koekappaleet. Mutta hinta on tosi kova yksityiselämän kannalta, vankilaa, eroja, huostaanottoja. Ei minusta yksilön tarvitse maksaa sellaista hintaa, jokaisella on oikeus hyvään elämään.

Lääkkeitä on useita erilaisia, eniten ihmiset vouhkaa stimulanteista (metyylifenidaatti ja tosi harvoin deksamfetamiini), koska ne mielletään huumeiksi, amfetamiinin muita muotoja käytetäänkin katuhuumeina.

Stimujen idea on "piiskata" aivoja käymään vähän vikkelämmillä kierroksilla, toiset puhuu välittäjäaineiden lisäämisestä tai takaisinoton estosta, mutta sitä ei ole todistettu puoleen eikä toiseen, en jaksa tapella asiasta, kun täällä palstalla on ainakin tuo yksi hörhö rehuoppiensa kanssa ;-) Kun aivot toimivat virkeinä, ne eivät hae "ruokaa" adrenaliinista, jännityksestä, mielihyvästä. Vaikka joku asia olisi pitkäveteinen eikä toisi mitään iloa sillä hetkellä, sen voi tehdä, toisin kuin luomutilassa, eli tietoinen minä saakin siis yhtäkkiä kontrollin, voi itse VALITA, mitä tekee. Aivot eivät "keksi" uusia ajatuksia roppakaupalla, kun pitäisi lukea tenttiin, eikä yhtäkkiä tule mieleen ostaa etelänmatkaa pikavipillä. Paradoksaalisesti ADHD:stä kärsivä siis rauhoittuu elämään samalla tahdilla ja samalla tyydyttymistarpeella kuin normaalit, hänen aivonsa eivät enää riehu kuin kyllästynyt pikkulapsi.

Stimulantit ovat siitä hyviä, että niitä voi käyttää täsmälääkkeenä, vaikutus ei ole pitkä ja suurimman osan aikaa elämästä on edelleen luomuna. Mä otan hyvin vaihtelevia annoksia sen mukaan, kuinka skarppi täytyy olla ja kuinka pitkään päivän aikana.

Paljon puhutaan addiktioista, mutta oma lääkkeeni metyylifenidaatti ei ainakaan tuo minkäänlaista mielihyvää, vieroitusoiretta tai tarvetta ottaa lääkettä välipäivinä. Mitä olen lukenut noita päihdekeskusteluita, ei tunnu narkitkaan kovasti siitä saavan. Siksi on vaikea ymmärtää sen saamaa mainetta, todella täsmällinen ja tehokas lääke. Toisilla tulee siitä sivuoireita, mm. verenpainetta, valkosormisuutta tai pahoinvointia, eli ei tietenkään sovi kaikille.

Jos ei stimulantteja halua, on olemassa myös esimerkiksi Voxra ja nyttemmin Stratterakin, joka aukesi aikuisille korvattavaksi tämän kuun alusta. Siihen tarvitaan vielä B-todistus KELAa varten, mutta luulen, että sen käyttö tulee lisääntymään. Noiden toimintamekanismeista en osaa sanoa, tiedän, että ne pitää ottaa säännöllisesti joka päivä, ja vasteet tuntuu vaihtelevan enemmän kuin stimulanteilla.

Jos sinut diagnosoidaan, juttele rauhallisesti lääkärin kanssa vaihtoehdoista. Toivon, että mitä enemmän tietoa tästä asiasta alkaa tulla ihmisille, sitä vähemmän ennakkoluuloja on. Mä olen nykyään ihan tavallisesti käyttäytyvä ja hommani tekevä nainen lääkkeen ansiosta, olen tosi kiitollinen.

Ja KELA korvaa nykyään aikuisille useita ADHD-lääkkeitä:

- pitkävaikutteisista metyylifenidaateista Concerta ja Medikinet CR suoraan (lyhytvaikutteisissa korvaavuutta ei ole missään merkissä)
- Voxra suoraan
- Dexamfetamine Sulphate Fimean erityisluvalla
- Strattera lääkärin kirjoittaman B-todistuksen ja KELAn päätöksen perusteella

Lääkäri sano et sullon kuule aadeehoodee eikä mikään masennus ja nyt syöt tätä ja anto reseptin Consertalle. Emmää keksi mitään huonoja puolia. Jos otan sen napin aamulla, mä pääsen ylös sängystä ja en heittele tavaroita, ku suutun...ne myös töissä tykkää musta enemmän, ko ei lähe koko ajan keulii. Jos en ota, makaan ja kaikki vituttaa, laskut jää maksamatta ja töissä en kauaa viihdy.

Juu onhan tuo add ja adhd diagnosointi syvältä. Itsellä olikin kilpparin vajis mutta julkisella kukaan ei sanonut että arvoissa häikkää. TSH ei saisi olla yli 2 ja TV4 pitäisi olla 18-22 välillä.