Punarinnasta kysymys

Kannattaa polttaa se "lintukirja", ja hankkia oikea määritysopas Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Mikä muuten on tuon sinun lintukirjasi nimi?

Kirja jäi nyt mökille, mutta olisiko nimi ollut vain "Kotimaan linnut"? Jos oikein muistan, niin olisiko siinä ollut tekijöinä Koskimies ja Lokki?

"Kannattaa polttaa se "lintukirja","
Varmaan voisi hyväksi olla, siinä on monet kuvatkin todella surkeita. Lintu kuvattu epämääräisessä asennossa lennossa ja vaikka kuvan koko on hyvinkin 10cm:ä, niin lintu siinä vain pieni, yhden sentin kokoinen, lähes näkymätön täplä.

"hankkia oikea määritysopas Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut."
Kiitos vinkistä, parempaan on aina ilo vaihtaa :-)

Koskimies ja Lokki ei tunne lintujen tapoja, mitä lie harrastelijoita.
Mulla Lasse J. Laineen Suomalainen Lintuopas; hyvät kuvaukset täkäläisistä lajeista ja erinomaiset kuvat, suosittelen. Ja mahtuu reilun kokoiseen taskuun, on lisäksi hyvin edullinen ostos.
Ai niin, toi eka lause oli vitsi, herrat Pertti ja Juhani ovat maamme "raskasta kalustoa" mitä lintuihin ja tietämykseen tulee, aivan huippuja.
Tuo punarinta on meillä Suomessakin alkanut viihtyä ihmisen rakentamassa ympäristössä. Ennen se tosiaan oli nimenomaan varjoisan kuusikon asukki. Britanniassa se on jo pitkään ollut juuri pihojen ja puistojen tyyppilaji.
Älä ihmeessä polta vanhaa kirjaa, sehän just kuvaa kuinka linnusto ja niitten tavat muuttuu. Ja miten kirjojen lintukuva-aineisto on parantunut.

Hanki tosiaan Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut.
Se on alan harrastajien "raamattu".

Legenda, joka kirjassasi kerrottiin, ilmaisee kirjan tekijöiden perehtyneisyyttä lintuihin ja siihen, miten ihmiset ovat lintuja aikojen saatossa mieltäneet. Legendat ja uskomukset (esim. käen kukunta kertoo elinvuosien määrän, palokärjen ilmestyminen pihapiiriin ennustaa tulipaloa tai onnettomuutta jne.) ovat kansanperinnettä ja sellaisinaan arvokkaita sekä mielenkiintoisia.

Älä hävitä vanhaa lintukirjaasi, vaan pidä tallessa. Joskus voit sieltä katsella esim. näitä vanhoja uskomuksia ja vanhan kansan viisauksia, mikäli niitä on enemmänkin kirjaan koottuna. Ja, voit verrata uuden Lintuoppaan oppaan tietoja vanhaan kirjaan ja havaita, miten linnusto on muuttunut - kuten edellä kerrottiin.

Lintujen tunnistamiseen ja perustietoon linnuista, hanki alussa mainitsemani Lintuopas.

"hanki alussa mainitsemani Lintuopas."
Kirjoitin nyt sen kirjan nimen jo lapulle, jonka otan mukaan ja sopivalla hetkellä katselen kirjojen myyntipaikoista.
En sitä epäilekään, etteikö niillä sen nykyisen kirjani kirjoittajilla olisi tietoa linnuista, mutta silti kirja saisi olla parempi. Ne monet kuvatkin parempia ja jos uros ja naaras kovin eroavat toisistaan, niin pitäisi olla molemmista kuvaa.
Kyllä siinä se punarinnan kuva selvä on. Mutta esim. joku haukan lentokuva, niin hah hah, se suttuinen pieni epämääräinen täplä kuvassa, niin mitä sellaisella tekee? Ei ainakaan tunnista. Kun kiikarilla katselee lintua ja sen tuntomerkkejä, niin kyllä lintukirjasta pitää löytyä kuva, johon vertaaminen ja tunnistaminen, on yhtään mahdollista.
Pidän kyllä (kansan)perinteistä. Mutta minulle käen kukunta ei merkitse muuta, kuin että käki kukkuu ja kaunista on kuunnella. Juuri viikko sitten kuuntelin ja huvikseni aloin laskea kukuntaa, mutta lopetin 30:een. Käki ei. Jatkoi sitä vielä moninkertaisesti tuon ajan. Ei varmaan jäänyt sadasta jälkeen.
Palokärjen tiedän tuovan pihapiirissä onnettomuutta vain, jos alkaa takomaan rakennuksia tms. Entisaikaan ihmiset olivat tietämättömiä ja taikauskoisia. Uskoivat kummituksiin, keijukaisiin, menninkäisiin yms. Nykyään ne pitää ymmärtää saduiksi ja laittaa niihin kuuluviin kirjoihin.
Ehkä ei ole viisasta polttaa kirjaa senkään takia, kun eukko osti sen minulle aikoinaan lahjaksi :-)

Lintukirjojaha on monenlaisia niinkuin on kasvioitakin. Jotkut kertoo vain ja ainoostas tiukkaa faktaa tai sellaseksi kirjottajan olettamaa, toiset on kyhätty viihteellisen kerronnan muottiin sisältäen tietoa ja oheistarinointia.
Molemmille on paikkansa, ottajansa ja lukijansa ja hyvä niin. Itelläkin on molemmanlaisia ja kummatkin maistuu vuorollaan.

Olen "kyläpääskyn" kanssa samaa mieltä, kun sen noin esittää.
Harrastuksissa yleensäkin on niin, että kun perusasiat on hallinnassa, niin sitä laajennetaan senjälkeen sivuhaaroihin. Eli tässä tapauksessa, kun tuntee jo linnut, niin sitten alkaa katselemaan ympärilleen, eikö löytyisi muutakin siihen liittyvää.
Kaikki vain eivät laajenna harrastustaan perusasioista, varsinkin kun nekään eivät ole vielä hallinnassa. Kovin tarvitaan tunnistusapuja.
Kirjan tekemisestä vielä se, että kun tekijänä on "liian" asiantunteva henkilö(t), niin eivät ne välttämättä osaa asettua maallikon asemaan.
Kukapa ei olisi saanut käsiinsä, niitä paljonkin kritisoituja, käyttöohjeita jostain laitteesta, jotka ovat kirjoitettu niin suurella insinööri-asiantuntemuksella, että niistä ei kukaan ota selvää. Tahi virallisten tiedonantojen kapulakielestä.
Kyllä kai nekin kaikki asiantuntemuksella tehdään, mutta monasti asiaa tuntematon, tahi aloittelija, ei löydä lukemastaan juurikaan selventävää.
Kun nyt oppisi nuo linnut tunnistamaan, niin olisin jo enemmän kuin tyytyväinen :-)

Lintuja oppii tunnistamaan pikkuhiljaa. Kiikarit siihen tarvitsee ja jo mainitun Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut (Svensson, Mullarney, Zetterström). Kyseisessä kirjassa kuvataan kukin laji yksityiskohtaisesti: koiras, naaras ja nuoret linnut. Kerrotaan lyhyesti tuntomerkit ja äänet sekä esiintymisympäristö ja esiintymisalueet.

Mukavia hetkiä lintujen tarkkailuun!

Kiitosta paljon ja hyvää, sekä lintuisaa kesää sinnekin, sekä kaikille muillekin linnuista pitäville :-)