Miten ulkopuolinen voi kääntyä vanhoillislestadiolaisuuteen?

Uskon siihen, että ihminen on kelvoton ja raadollinen: pelastuksessa kaikki tulee Jumalalta. Ihminen on pieni, Jumala suuri.

Uskon yksinkertaiseen elämään ja yhteiskunnallisen vastuun kantamiseen omien voimavarojen ja taitojen mukaan.

Kirkon kiistakysymyksiin suhtaudun maltillisesti. Mielestäni maltillisella elämällä voi parhaiten kunnioittaa jumalan tahtoa.

Kirkon kiistakysymyksillä tarkoitan suhtautumista naispappeuteen ja seksuaalivähemmistöihin ja ehkäisyyn. Arvostan suuresti naisia, jotka antavat avioliitossa suuren perheen, mutta ei ole minun asiani sanoa sanaa kenenkään ehkäisystä. Tarkoitan tällä sitä, että en voi tietää kenenkään tilannetta vain jumala voi sen tietää enkä halua mitätöidä kenenkään näkemystä vain oman turhamaisuuteni takia.

Olen joskus käynyt rukoilemassa Helluntalaisten kanssa, mutta itselleni on luonnollisempaa jumalan tahdon mukainen elämä ja teot. On paljon helpompaa elää tekojen tasolla jumalan sanan mukaan, mutta lähes mahdotonta päästä siihen ajatusten ja sanojen tasolla.

Olen jo jonkin aikaa ihaillut vanhoillislestadiolaisten yhteisöllisyyttä ja niitä tekoja miten he kunnioittavat jumalaa ja perhe elämää. En vain ole oikeassa elämämässä rohjennut lähestyä katsomaan vahvistaisiko se omaa uskoani.

Jos olet vanhoillislestadiolainen tai entinen kuulen mielelläni kokemuksistasi jos niistä rohkenet kertoa?

Sitä itsekin pelkään kun en asioista oikeasti tiedä, että vanhoillislestadiolaisuus on sisäänpäinlämpeävää ja siihen on vaikea ulkopuolelta tulla mukaan vaikka olisikin pääpiireteissään Ev. Lut kirkon uskossa jo ennestään.

Nykypäivänä käännytystyötä ei taida niin hirveästi tapahtua paitsi Jehovien toimesta, koska meitä ketkä etsimmä pääsyä vanhurskaaseen elämään on paljon vähemmän kuin heitä ketkä eroavat kirkosta.

Itse olen koetellut uskoani pitkään ja hartaasti ja todennut uskon itselleni parhaaksi elämäksi. Itse uskon maltillisuuteen ja vaatimattomaan elämään. Mielestäni vaatimaton elämä on aluksi vaikeaa, mutta pitemmän päälle palkitsee satakertaisesti. Aina välillä usko vahvistuu ja heikkenee, mutta näin käy kaikille.

Kiitos asiallisesta vastauksesta!

Vaikka tällä pastalla moni nostaa koko ajan esiin ikäviä juttuja. Itse tiedän sataprosenttisena faktana, että vankien joukossa on hyvin vähän jumalan oppien mukaan eläviä. Enkä tarkoita pelkästään lestadiolaisia vaan kaikkia ketkä antavat suuren painoarvon jumalan viestille elämässään. Olen ollut joskus vankilassa töissä. En tosin enää vuosiin ja olen omin silmin nähnyt miten vähän uskovaisia sinne päätyy.

Ihminen on aika kelvoton ja raadollinen ja tekee pahaa toisille, mutta jumalalla on ihmeellinen vaikutus.

Sellaista uskontoa ei olekaan missä joku ei käyttäisi uskoa hyväksi pahan tekoon. Onneksi on usko, koska maailma ilman uskoa olisi pelkkä helvetti ihmisen kelvottomuuden ja raadollisuuden takia.

Itse pyrin välttelemään kaikkia uskon kiistoja. Sanon mielipiteeni vain jos sitä kaivataan ja jos koen, että on tärkeää puhua siitä. On niin helppo alkaa lyömään toisia raamatun säännöillä. Jos joku tekee syntiä tulen ennemminkin surulliseksi kuin tuomitsevaksi. Surelliseksi tulen siksi, koska koen, että se on oma vikani, että en ole pystynyt estämään toisen syntiä vakuuttamalla häntä jumalan tahdon olevan pitemmän päälle parempi hänelle ja muille.

Usko merkitsee ainakin minulle hyvää elämää. Jos hylkään uskoni se vahingoittaa itseni lisäksi myös muita ihmisiä. Yhteiskunnassa on paljon hätää kärsiviä joiden ainoa lohtu on jumalan sana jos voin omalta osaltani omien voimavarojeni riittämisen rajoissa tehdä jumalan työtä saan siitä tyydytystä enemmän kuin mistään muusta elämässä.

Minulle jumalan työ ei ole pelkkää saarnaamista ja raamatun oppien luettelua vaan sitä, että käyn kysymässä naapurilta jolla on ollut vaikeuksi miten hänellä menee ja voinko jotenkin olla avuksi tai sitä että jos joku on kuollut vien surunvalittelu kukkia ja kysyn kohteliaasti haluaako hän keskustella asiasta voin ihan kuunnella tai voidaan jutella niitä näitä mikä on parempi. Oikeastaan sellaisia aika pieniä tekoja.

###Tässähän nyt Jumalan valtakunnalla ei tarkoiteta ainoastaan vanhoillislestadiolaista herätysliikettä##


Ei niin. Kuten osaat lukea, kirjoitinkin ihan muuta.

Vanhoillislestadiolainen herätysliike sai alkunsa Ruotsin Lapissa kahdeksantoistasataa luvulla. Liike syntyi tai sai nimityksen Lars Levin sukunimestä, aikana jolloin Jumalan valtakunnan sanoma sai paljon kuulijoita ja evankeliumin sanomaa otettiin runsaasti vastaan.

Herätysliike ei siis ole, kuten sanoit Jumalan valtakunta, vaan Jumalan valtakunnan evankeliumin vastaanottaneita ihmisiä oli niin paljon, että heistä muodostui yhtenäinen inhimillinen ja maallinen herätysliike. Liikkeessä pyörii myös epäuskoisia Juudaksia, joten missään nimessä liike itsessään ei ole Jumalan valtakunta.

Näin minäkin asian näen. Esim. L.L.Lestadius itse otti evankeeliumin vastaan ihmiseltä joka ei ollut vanhoillislestaatiolainen. Minusta tuntuukin että he jotka eivät ole vanhoollislestadiusksia puhuvat ko aiheesta. Ja vanhoilliset itse eivät kiinnitä tämän ajan herätysliikevaiheeseen edes huomiota.

erinomaisesti kiteytit kirjoitti:

Näin minäkin asian näen. Esim. L.L.Lestadius itse otti evankeeliumin vastaan ihmiseltä joka ei ollut vanhoillislestaatiolainen. Minusta tuntuukin että he jotka eivät ole vanhoollislestadiusksia puhuvat ko aiheesta. Ja vanhoilliset itse eivät kiinnitä tämän ajan herätysliikevaiheeseen edes huomiota.

Itselleni raamatussa on tärkeintä se sanoma ei kiistely siitä tarkoittaako joku lause sitä tai tätä. Olen huomannut, että olemalla ihminen ihmiselle ja lähimmäinen lähimmäiselle voi luoda paljon enemmän hengellisyyttä kuin kiistelemällä raamatun lauseista.

Kiistelyä siitä mikä kasvi tai eläin metsässä on paras voi jatkaa vaikka loputtomiin, mutta vain yhdessä ne kaikki muodostavat metsän. Sama pätee raamatun kohdista kiistelyyn.

Ihminen on kuitekinkin pieni ja uskovainenkin ilman seurakuntaa helposti ajautuu harhateille. Olen työni puolesta paljon tekemisessä ei uskovaisten ja se lisää riskiä ajautua synnin tielle. Helposti tulee ajatuksia kun muut lähtevät juopottelemaan kyllä minäkin voin mennä olemmehan työkavereita vaikka sydämessäni pidän sitä syntinä, koska tiedän miten paljon pahaa alkoholi aiheuttaa. Ei vain itselleni vaan koko yhteiskunnassa.

En voi työtäni lopettaa, koska olen riippuvainen rahasta ja ilman tuloja en voi tehdä hyväntekeväisyyttä tai lahjoittaa rahaa uskonnolliseen työhön. Myös yhteiskunta tarvitsee verotuloja ja ilman työtä en voi maksaa veroja ja hyödyttää yhteisöäni.