Lukiossa olin ihastunut tähän tyttöön, mutta kun olin hiljanen nössö, niin en koskaan sitä pystynyt paljastamaan hänelle. No ohihan se ihastus meni, kun en kyseistä tyttöä moneen vuoteen lukion jälkeen nähnyt. Nyt vuosia myöhemmin tuli taas nähtyä kyseinen tyttö tai pikemminkin Nainen tuossa viime viikonloppuna yhdessä ravintolassa. Juteltiinkin niitä näitä opiskelusta sun muusta. Molemmat olimme edelleen sinkkuja(?) ja jotenkin tuntui siltä, että nainen olisi voinut olla kiinnostunut minusta (tätä siis tapahtuu erittäin harvoin). "Nyt tai ei koskaan"- tilaisuus tuli.... ja meni... ei puhelinnumeroa ei sähköpostiosotetta ei mitään... Kotimatkalla tajusin että olen edelleen se saamaton nahjus kuin lukiossakin. Se kotimatka oli pisin, mitä olen koskaan kulkenut. Haukuin ja kiroilin itselleni ja potkin mielessäni itseäni päähän koko matkan. No kyllähän sitä sitten kotona tajusi, ettei hänen kaltaiset fiksut, älykkäät ja kauniit naiset yksinkertaisesti VOI olla musta kiinnostuneita.
Mitään kaikenkattavaa "kysymys kuuluukin"-lopetusta en tähän viitsi kirjoittaa, koska tiedän tarkalleen mikä mun tilanne on. Kunhan ajattelin purkaa tänne omaa itsesäälittävää tekstiäni, kuten niin moni muukin täällä on jo tehnyt. Kiitos ja anteeksi.
Mitään kaikenkattavaa "kysymys kuuluukin"-lopetusta en tähän viitsi kirjoittaa, koska tiedän tarkalleen mikä mun tilanne on. Kunhan ajattelin purkaa tänne omaa itsesäälittävää tekstiäni, kuten niin moni muukin täällä on jo tehnyt. Kiitos ja anteeksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Numerotiedustelu: 020202
Niin no, kaipa otit sitten opiksesi etkä tee samaa mokaa enää uudestaan? Ja jos tyttö on tuttu niin numeropalvelustahan tosiaan saa puhelinnumeron, paitsi jos se sattuu olemaan salainen.
Et uskoisi todeksi, jos tietäisit, kuinka usein nämä "fiksut, kauniit jne." naiset ovat koko lukioajan ihastuneita kaltaisiisi nahjuksiin, jotka eivät saa sanaa sanottua. Niin, että väännäpä se numerotiedustelun numero- vai mitä menetettävää sinulla on naisen suhteen? Ripauksella itsevarmuutta (mutta ei itserakkaudella...) saa ihmeitä aikaan...
Onko ne "fiksut, kauniit jne." naiset sitten jotenkin vähemmän nahjuksia, jos he ovat koko lukioajan ihastuneita miespuoliseen nahjukseen? Eivätkä kumpikaan saa mitään aikaan.
Eikö nyt eletä jo 2000-lukua? Kyllä naisilla käsittääkseni on oma tahto, miksi siis luottaa sattumaan? Jokainen voi vaikuttaa kohtaloonsa.
Toisaalta mitä muuta voi fiksuilta ja kauniilta naisilta odottaakkaan kuin ylpeyttä.
Aina oon varsinaisen aloitteen "joutunut" tekemään. Toivoisin että naisetkin tekisivät aloitteita, ja huomaisivat miltä tuntuu hakata päätään seinään. Tulisivat sitten haukkuun mua nahjukseksi.