Jonkin aikaa olen lukenut narsisteja koskevia kirjoituksia, ja pitänyt niitä varsin huvittavana, kuinka jotkut sanovat, että narsistit pitäisi laittaa vaikka pakkohoitoon.
Omasta mielestäni NPD on evoluution seuraava askel. Itse pidän tätä "häiriötä" hyvänä asiana.
En ymmärrä miksi on niin hienoa tuntea empatiaa. Eikö oma tuskani riitä, vai pitääkö minun tuntea muidenkin tuska ollakseni hyvä ihminen ?
Tunnen kaikki ihmiset ympärilläni helposti syrjäytettäviksi. Tämän takia en esim tunne surua, kun joku kuolee. Pystyn elämään ilman häntä, eli kaikki on hyvin. Miksi minun pitäisi surra menetystä, jolla ei loppujen lopuksi ole merkitystä?
Koulussa pärjään varsin hyvin. Saan hyviä numeroita, opettajien kanssa keskustelen syvällisesti ja älykkäämmin kuin muut oppilaat, ja olen varsin suosittu. Koulussa minulla on selkeä johtajanrooli. Otin sen ja muut miuluusti sen minulle antoivat, koska tämä oli kaikkien mielestä parhain valinta. Tosin ärsyynnyn helposti siitä etteivät muut ymmärrä logiikkaani, ehkä se on älykkyyden hinta?
Henkisesti on keskivertoihmistä parempi. En tunne huonoja tunteita mitä hän tuntee, vain vaan parhaimmat ja samalla hyödyllisimmät tunteet.
Luen helposti ihmisiä, ja tämän takua osaan varsin hyvin manipuloida heitä. Ja ne ketkä ovat tarpeeksi tyhmiä asettumaan vastaani, saan heidät helposti rikki muutamalla lauseella. Henkistä sotaa kanssani ei kannata aloittaa, koska tulen voittamaan.
Tavalliselle ihmiselle teksti tulee kuulostamaan kauhealta. Itse pidän siitä kuka olen, enkä aijo pyytää sitä anteeksi.
Omasta mielestäni NPD on evoluution seuraava askel. Itse pidän tätä "häiriötä" hyvänä asiana.
En ymmärrä miksi on niin hienoa tuntea empatiaa. Eikö oma tuskani riitä, vai pitääkö minun tuntea muidenkin tuska ollakseni hyvä ihminen ?
Tunnen kaikki ihmiset ympärilläni helposti syrjäytettäviksi. Tämän takia en esim tunne surua, kun joku kuolee. Pystyn elämään ilman häntä, eli kaikki on hyvin. Miksi minun pitäisi surra menetystä, jolla ei loppujen lopuksi ole merkitystä?
Koulussa pärjään varsin hyvin. Saan hyviä numeroita, opettajien kanssa keskustelen syvällisesti ja älykkäämmin kuin muut oppilaat, ja olen varsin suosittu. Koulussa minulla on selkeä johtajanrooli. Otin sen ja muut miuluusti sen minulle antoivat, koska tämä oli kaikkien mielestä parhain valinta. Tosin ärsyynnyn helposti siitä etteivät muut ymmärrä logiikkaani, ehkä se on älykkyyden hinta?
Henkisesti on keskivertoihmistä parempi. En tunne huonoja tunteita mitä hän tuntee, vain vaan parhaimmat ja samalla hyödyllisimmät tunteet.
Luen helposti ihmisiä, ja tämän takua osaan varsin hyvin manipuloida heitä. Ja ne ketkä ovat tarpeeksi tyhmiä asettumaan vastaani, saan heidät helposti rikki muutamalla lauseella. Henkistä sotaa kanssani ei kannata aloittaa, koska tulen voittamaan.
Tavalliselle ihmiselle teksti tulee kuulostamaan kauhealta. Itse pidän siitä kuka olen, enkä aijo pyytää sitä anteeksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olet naurettava pelle. Ehkä yrität jotenkin pönkittää itsetuntoasi uskottelemalla olevasi henkisesti vahva.
Tuossa kohtaa kun tämä lapsi/nuori kirjoitti, että ei tunne surua kun joku kuolee, arvasin todellakin, että kyseessä on vielä lapsi. Sitten tuli puheeksi koulu...
Eivät lapset ole vielä mitään narsisteja. Lapsi kehittyy kaikin tavoin. Suru jää usein nuorelta kokematta, mutta kaikki reagoivat omalla tavallaan, ja se suru, mikä nyt on jäänyt kiireen takia elämättä, voi tulla vaikka 50 vuotiaana. -Koettu on ; ).
Ei tarvitse pyytää anteeksi, en minäkään.
Mielestäni kirjoituksesi oli huvittava.