Minkälaisia kokemuksia teillä on opiskelusta tai työelämästä sairastumisen jälkeen? Itselläni on kyllä diagnosoitu skitsoaffektiivinen mielialahäiriö mutta kaippa tämä palsta on lähimpänä kyseistä sairautta..
Opiskelu tai työskentely
Anadozzi
295
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla sama häiriö, ja oon ollut siitä paranemaan päin 1,5 vuotta.
Sairaus kesti mulla lukion käyntini ajan. Pärjäsin siellä kohtuullisesti, mutta opiskelutahtini hidastui puoleen, negatiivisten oireiden takia. Vaan eipä ainakaan itsenäinen opiskelu ollut hankalaa. Tykkäsin oppia lukion oppiaineista vaihtelevasti ja sitten myös olla ihmisten ilmoilla -sosiaalisuutta päiviini.
Ajattelen, että ennen jatko-opiskeluani minun on varmistuttava oman käytökseni hallinnasta. Siihen saa tulla poikkeuksia vain (terveen) persoonallisuuteni mukaisesta ristiriitaisuudesta, liittyen käytökseeni. Minun on tärkeätä tutustua uusiin ihmisiin ja kouluttautua toiveammattiini. Vaikka vietin viisi vuottani lähes yksin, niin sepä ei meinaa, ettenkö olisi saanut sairauksistani (aivojen varakeinosta) hyötyäkin.
Parantuessaan voi olla ehjempi ja varmempi luonne kuin ennen sairastumista.
Ensin haen sosiaalista kokemusta tuttavapiireissäni, julkisillakin paikoilla ja kehitän luonteeni ehjäksi tekemällä varasuunnitelmia. Jos en pääse armeijaan, kouluttaudun. Jos en pääsisi tulevassa työssä asiakaspalvelutehtäviin, niin sen sijaan tekisin taustatyötä yhteisten päämäärien eteen (innovointi). Jos en kykene terveeseen käytökseen ihmisten ilmoilla, palaan kertomaan ongelmistani ajoissa enkä myöhään. Näillä eväin.
Kiitos vastauksesta, antaa taas lisää uskoa että tällaisenkin sairauden kanssa voi oikeasti elää normaalia elämää