mahdollinen itsesi? Oletko sellainen että sinut halutaan ja kannattaa haluta? Oletko tasapainoinen, henkisesti ja fyysisesti, sosiaalisesti ? Onko elämäsi tarpeeksi kunnossa kaikin puolin ? Mitä voisit tarjota parisuhteelle?
Osaatko rakastaa terveesti ja ottaa toiset ihmiset huomioon? Mitä tulevaisuuden suunnitelmia on? Jos ne eivät toteudu, onko varasuunnitelmaa? Ketä ihmisiä pitää ottaa huomioon suunnitelmia tehdessäsi?
Jos asiasi eivät ole kunnossa, mitä teet jotta saat parannettua elämääsi? Näetkö elämäsi ja tilanteesi realistisesti vai elätkö "sitten kun" -haavemaailmassa?
Näitä mietin itsessäni. Elämä on nyt.
Osaatko rakastaa terveesti ja ottaa toiset ihmiset huomioon? Mitä tulevaisuuden suunnitelmia on? Jos ne eivät toteudu, onko varasuunnitelmaa? Ketä ihmisiä pitää ottaa huomioon suunnitelmia tehdessäsi?
Jos asiasi eivät ole kunnossa, mitä teet jotta saat parannettua elämääsi? Näetkö elämäsi ja tilanteesi realistisesti vai elätkö "sitten kun" -haavemaailmassa?
Näitä mietin itsessäni. Elämä on nyt.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Hyviä kysymyksiä, joita sopii itse kunkin välillä miettiä. Minunkin.
Harva ihminen on "elämänsä kunnossa" Kokoajan; tasa-painoinen henkisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti. "Elämä kunnossa kaikin puolin". Elämä ei ole sillä tavalla staattista, kenellekään. Toki toinen on sitä enemmän luonnostaan, tasa-painoinen, riippuen jo lähtökohdistaan, mistä ponnistaa. Ja sitten on ne myötä- ja vastamäet elämässään kullakin. Mut se "vahvinkin" tarvitsee toista ihmistä, jota vasten peilata itseään, tuntojaan, haaveitaa ja unelmiaan. "Valioyksilöä" ei ole. Mielestäni ei voi sanoa mitään lähtöpistettä sille, missä vaiheessa ihminen olisi niin "valmis", että olisi "jonkun arvoinen".
Ei elämä niin mene. Kasvua se on kokoajan, eikä valmista tule koskaan. Ehkä sentään riittävän hyvää? Mut se joka luulee seisovansa, katsokoon ettei kaadu. Tai sotkeudu omiin jalkoihinsa. Itseriittoisuuksissansa.
Itseäni on elämä riepotellut kovin, mutta näen tunnelin päässä valoa. Yhteyttä toisiin haen, ja toivon että se minulle suodaan. Ilman asiattomuuksia ja panetteluita. Jotku asiat on vaan yksinkertaisesti opeteltava uudelleen.
Itselläni on suunnitelmani, niinkuin kaikilla. Toinen vaan elää enemmän hetkessä, kuin toinen. Ei kaikilla tarvetta hakata etukäteen kiveen mitään. No, turvallisuudentarpeensa kullakin. Ja mistä se kenelläkin muodostuu. Itselläni siitä, että tämä päivä on ihan hyvä elää. Että voin ajatellan noin, siitä lähdetään.
Vielä parempi kuin eilinen -
Luulen, et sinkuista moni on yllättävänkin keskeneräinen ihmisenä. Ja se vaikuttaa siihen ettei ole löytänyt kumppania rinnalleen. Vaikka voihan niitä tasapainottomia olla myös pariutuneissa ja perheellisissäkin. Mut sikäli paljon - mihin olen itse törmännyt, olen tullut tähän tulokseen. Sen lisäksi, että on haluttomuutta sitoutua (itsekkyyttäkin), niin myös yllättävän paljon yksinkertaisesti KYVYTTÖMYYTTÄ. Mikä on surullinen asia se.
Parisuhde kysyy kompromisseja ja pitkälle juuri niistä itsekkyyksistään luopumista toisen eduksi / hyväksi. Tai sanoisinko, että yhteiseksi hyväksi. Toki itsensäkin saa ja täytyykin itsenään pitää, mut tietyt rajat suhde asettaa. Toimiva suhde. Jos siihen ei ole valmis, sitoutuminen voi jäädä jo senkin vuoksi.
Näin sanon sillä, sillä mielestäni usein sinkkuja leimaa juuri itsekkyys. Perheeliset ovat usein (kokemukseni) paljon avarasydämisempiä - voisiko johtua yksinkertaisesti myös siitä, et heidän elämässään ei auta omaan napaan tuijottelu. Kun on muitakin, joille huomiota jakaa (on jaettava).
Ei pahalla. Tältä vaan tuntuu -
Tää on tosi hyvä, ihana et joku jaksaa paneutua tekstiinsä.
Mä vaan kaiken lyhyesti, nopeasti, saattaa saada kuvan kuin olisin elänyt ilman alamäkiä.
No niistä selvinneenä entistäkin onnellisempana olen tietäni kulkenut ja matka jatkuu.
Ja tuo jokainen tarvitsee, se on totta myös ja sitä tietä nyt haluan kulkea.
Mutta en aio katkeroitua jos se onni jää saamatta, kaikkeahan tässä elämässä ei voi saada.
- niin kuin olisin siis katkeroitunut? :D
Ei masentunut olen ollut, ja täältä nousemassa. Myönnettävä on, että siihen vaan tarvin toisia ihmisiä, yksin ei onnistu. Ja kiitos jo ihanat tähänastisesta.
Toki jotku kohtuuttomuudet, mitä itse joutunut kokemaan, ovat aiheuttaneet myös katkeruuden kaltaisia tunteita, mikä on inhimillistä ja luonnollista. Mut ne tunteet onavin ollut saatava elää läpi, jotta voi jatkaa elämää eteenpäin. Ja on jo helpottanut tässäkin suhteeessa.
Mun "katkeruus" ei siis tod. ole ollut sitä, etten ole sitä toista puoliskoa "saanut". Ei se elämä niin mene. Kysymys on laajemmasta kokonaisuudesta sos. suhteissa -
Ei en todellakaan ajatellut että Sinä olisit katkera, tiedän vaan niin monta otka ovat katkeroituneet.
oma käsityksensä toisesta ihmisestä, ja en ole tullut kysyneeksi millä kriteerillä minä naisena olen kelvollinen hänen seuraansa.
Itsestäni en kerro mitään, se on minun salainen aseeni tuoda kaikki esille vasta sen jälkeen kun jotain jatkumoa on tiedossa.
Useimmat haluaa tutustua ensin ja sitoutua vasta sitten kun tuntee toisen riittävän hyvin.
Siksipä just ne kerron vasta sitten jos jatkumoa asiaan ilmenee.
Ei voi sanoa että jotkut asiat houkutti, tai joillakin asioilla törmäsin toisen aikeet nurin.
Kyllä olen, olen oppinut tuntemaan itseni ja tiedän mitä pystyn toiselle tarjoamaan, kunhan saan onnen tavata ihmisen joka on minulle se oikea.
Ehkä liiankin tunteellinen näissä asioissa, mutta....
Läheiseni haluavat minun olevan onnellinen, tietäen että olen sitä näinkin.
Ei suuria suunnitelmia, koska elämäni on tässä ja nyt.
sitä varten että siinä on mahdollista kasvaa ihmisenä. Jos on riittävän kypsä henkisesti, niin ei enää tarvitse kumppanuutta, koska on "täydellinen" jo muutenkin. Silloin ei kuitenkaan kannata olla yhdessä, jos epätäydellisyydet toisessa tekevät enemmän haittaa kuin hyötyä.
Olet aivan oikeassa.
Toisen epätäydellisyyden käsittää paremmin kun tietää ettei itsekkään ole täydellinen. Mutta kysehän aloittajalla olikin kokeeko itse itsensä "tarpeeksi" hyväksi kaikin tavoin, kyllä minä koen ja haluaisin vielä kasvaa uusiin ulottuvuuksiin hyvässä suhteessa.
Siksi Onneni jakaisin ja saisin lisää.
Onko joukossamme vilosohvi?
Ei mussa ole mitään ikävöitävää. Ei kukaan minua halua, kun en ole haluttavan näköinen. Mä olen pelkkää sutta, paskaa ja sekundaa koko ihminen. Ei mitään hyvää, ei mitään hienoa, eikä kaunistakaan minusta löydy. Kaiken kaikkiaan huono pakkaus ihmisenä. Ei näin huonoa pysty paremmaksi muuttamaan, menetetty tapaus jo alun alkaen. Ei tarvi ihmetellä miksen kellekään tai mihinkään koskaan kelvannut, enkä koskaan tule kelpaamaan vaikka mitä tekisin. Roskiin joutava tapaus. Tuon olen oppinut ja hyväksynyt, enkä enää kuvittele turhia, odota elämältä mitään. Ei tullut rakkautta, eikä ystävyyttäkään näin vikoja täynnä olevalle ihmiselle ja tuo on se opetus minkä olen elämältä oppinut kovan koulun kautta. Yksin olen ja tulen aina olemaan, se on mun osani tässä elämässä.
Olet niin vaatimaton että tulet olemaan iloisesti yllättynyt ja pelkkä positiivisuus loistaa sinusta kun joku rakastuu sinuun :)
ainakin paljon parempi ja ehjempi.
arvaas mitä. sillä ei ollut mitään väliä. viisaita kysymyksiä, mut kaiken suunnitteleminen etukäteen on aina saanut mun ärsyynytneeks. miksihän.
ei
kukaan
koskaan
milloinkaan
ikinä
Mikä on tervettä rakastamista? Se miten itse käsitän asian on se että ei tarvitse kontrolloida toista, ei koe mustasukkaisuutta toisen itsenäisestä ja omasta elämästä, ei ripustaudu toiseen eikä koe olevansa toisen jatke, oma itsetunto on sen verran hyvä ettei se ole riippuvainen toisesta. Ei pelkää rakkautta/suhteita eikä myöskään pelkää yksinäisyyttä/sinkkuutta. Ei ole suhteen diktaattori mutta ei myöskään hiljaisesti kaikkeen myöntyvä. Välttämättä ei tarvitse elämäänsä ketään selvitäkseen ja osaa myös lopettaa suhteen jos huomaa sen olevan haitaksi ja vaarallinen. omaa hyvinvointia vaarantava
Sangen ikävä osaan olla.
Mielestäni riippuvaisia me ihmiset saadaan olla ylipäätään toisistamme. Itseriittoinen hän, joka muuta väittää. Tai sitten ei ole vielä kokenut sitä heikkoa hetkeä, jolloin joutuu toisiin tukeutumaan.
ripustautuminen eri asia -
ihan paras mahdollinen olen hänelle. ;) Kyllä sitä työhaastattelussakin pitää osata kehua itseänsä että tekee vaikutuksen :)
Riippuu siitä, haluaako kukaan jakaa elämänsä ihmisen kanssa, jolla on ikuinen Peter Pan-syndrooma ja joka uskoo mielikuvitustunteisiin kuten kaikenkattava tosirakkaus. Ihmisen, jolla on lähtökohtaisesti optimistinen asenne kaikkeen.
En minä jaksa suunnitella tulevaisuutta ja sitä paitsi miksi pitäisi? Ei minulla ole ketään eikä minulla ole tarve suunnitella elämääni yksinäisenä. Päivät lipuu rauhallisesti ohi seuraavaan päivään ilman murehtimista.
Kyllä minä osaan ottaa vastuun teoistani ja otankin. Huolehdin asioista ja otan muut huomioon parhaani mukaan. Se, mitä minä voisin tarjota parisuhteelle: minut. Pakettiin kuuluu hyvät ja huonot puolet. Olen myös valmis siihen, että toisella niin ikään on omat hyvät ja huonot puolensa.
En kuitenkaan ole valmis suhteeseen, jossa ei ole rakkautta. Järkisuhteeseen en pystyisi koskaan.
….Ihana.
Sä oot hyvä ihan oikeasti:):):) 10
Minussa, ei täällä mitään ikävöitävää..
sille oikealle mussa on vaikka oisin mitä tahansa