Tyttöjen tunnilla

Kello soi välitunnin päättymisen merkiksi, ja tuolta tulee rehtori kiireisen näköisenä käytävällä minua kohti. Mitähän sillä nyt on asiaa?
-Hei, olisko sulla pikku hetki?
-Joo, ei tässä mikään kiire ole, vastaan hieman vastahakoisesti. Ei kai se ole riistämässä vapaatuntiani?
Rehtori näyttää hiukan nololta, mutta peräänantamattomalta.
-Kuule, nyt kävi niin ikävästi, että tyttöjen liikunnan ja terveystiedon opettaja Manninen soitti juuri äsken ja ilmoitti olevansa flunssassa, hän joutuu jäämään kotiin vuodelepoon. Voisitko hoitaa seuraavan tunnin hänen puolestaan? Ketään muutakaan en voi laittaa sinne näin yhtäkkiä ja sinullahan olisi nyt vapaatuntikin. Minä kirjoitan paperit ylityöstä.
Sappermentti. Näinhän tässä sitten kävi. Mutta en voi kieltäytyäkään, täytyy pitää hyvät välit rehtoriin.
-Hienoa, tunti on luokassa 8, terveystietoa. Joudut tulemaan toimeen ilman oppikirjoja koska ne ovat Mannisella, koeta improvisoida jotain. Mene heti luokkaan, kellokin on jo soinut.

Rehtori lähtee takaisin toimistoonsa huojentuneena, minä lähden kohti luokkaa 8. Perkuleen Manninen, pitikö sen juuri tänään sairastua. No, ainakin se on oikeasti sairas eikä vain vyörytä töitään muiden niskaan. Manninen on sellainen vanhan koulukunnan tunnollinen liikunnanopettaja, jää pian eläkkeelle. Samoin kuin poikien liikunnanopettaja jota minä olen täällä pari päivää tuurannut. Hemmetti, en ehtinyt edes vaihtaa näitä trikoita pois poikien tunnin jälkeen. Onneksi tuli sentään pyyhkäistyä hiet veks. Jaaha, siinähän kasiluokka jo onkin. Täytyypä oikein vetää hiukan henkeä tässä oven takana ensin. En olekaan ennen pitänyt tytöille oppitunteja. Minkä ikäisiä ne muuten ovat, rehtori ei sitä maininnutkaan siinä hötäkässä.

Ei muuta kuin ovi auki sitten ja homma hoitoon. Kylläpäs ne näyttävät yllättyneiltä, odottivat tietysti sitä vanhaa kurppaa Mannista saapuvaksi, eivätkä salskeaa kolmikymppistä urosta. Parasta esitellä itsensä aluksi. Nimi ensin, noin, ja sitten tilanne.
-Olen tällä tunnilla opettaja Mannisen sijaisena, hänellä on hiukan flunssaa. Olen täällä koululla poikien liikunnanopen sijaisena, kun hän on nyt myöskin sairaslomalla.
Sairaslomalla tosiaan, vanhalla juopolla on taas putki päällä, mutta sitä en tietenkään sano ääneen.

Ohhoh, ohhoh. Olen kyllä kuullut että tytöt pukeutuvat nykyään seksikkäästi koulussa ja onhan se käytävällä liikkuessa näkynytkin. Tuo etupulpetin tyttökin, paita on niin ohut ja tiukka että rinnat ovat melkein kuin paljaat...ei rintsikoita.
No niin, silmät irti nyt. Mitä siitäkin seuraa jos tuijottelen oppilaita tunnilla. Asiaan.
-Mitäs teillä terveystiedossa on käsitelty viime aikoina? Sinä siellä vasemmalla takana?
Onko noi aidot?
-Ihmisen seksuaalisuutta ja sukupuolikäyttäytymistä.
Ei perkele, pakko olla silikonia. Eihän tuonikäisellä voi olla tuollaisia.
-Kiitos.

Mitäs tuo blondi hymyilee? No nyt se viittaa.
-Niin?
-Oletko sinä meidän opettajamme tästä lähtien?
-Mannisella on tänään flunssa, sen enempää en osaa sanoa.
-Toivottavasti voit jatkaa terveystiedon opettajana. Rouva Manninen ei oikein hallitse sen alan opettamista.
-Ei hallitse? Hän on kokenut opettaja. Minä olen vain sijaisena täällä, en varmasti osaa opettaa paremmin kuin Manninenkaan.
-Kyllä varmaan osaat. Manninen on sellainen vanhoillinen, eikä puhu suoraan näistä asioista.
-Jaa mistä asioista?
-No seksuaalisuudesta ja sukupuolikäyttäytymisestä. Panemisesta.
Niinpä tietysti. Kikata vaan.
-Seksuaalisuus on paljon muutakin kuin...öhm...panemista.
-Varmaan joo, niinku naimista.
Nyt ne kikattavat kaikki. Ja blondi hymyilee sen näköisenä kuin olisi hyvinkin tyytyväinen itseensä. Imeskelee kynäänsä. Kaula-aukko kuin jossain seksikkäässä iltapuvussa. Kaikki herkut esillä.
Tämä tästä enää puuttuikin. Jalkovälissä alkaa tuntua painetta. Ei se nyt tässä tilanteessa sovi, koululuokassa. Millaisia nämä nykyajan opettajanpöydätkin ovat, eihän tässä ole kuin neljä jalkaa ja levy, ei tänne saa edes alaruumistaan taakse piiloon.

Ja taas joku viittailee.
-Kynästä tuli vähän mustetta kädelle, saako käydä pesemässä?
-Totta kai.
Siinähän lähti. Minihame. Lyhyt. Tosi lyhyt. Tiukka. Erittäin hyvät sääret. Toppikin on tiukka kuin mikä. Eikä rintsikoita tälläkään. Nänninnypykät erottuvat selvästi. Hymyilee.
Helvetin helvetti. Paine kasvaa alakerrassa. Että pitääkin olla nämä tiukat liikuntatrikoot, ei kai tänne tunnille niin kiire ollut ettei olisi ehtinyt vaihtaa housuja. Mahtuukohan tässä pöydän alla jalat ristiin? No eipä tietenkään. Täytyy ajatella jotain epäeroottista, mummon villapöksyt...pöksyt...ei ei. Valtioneuvoston budjettiesityksen tiemäärärahat. Huhhuh, vähän helpottaa.

Jaaha kädet on pesty. Lähti takaisin paikalleen. Koeta nyt olla katsomatta sen pyllyä. Älä katso.

Kylläpäs keinuu kivasti kävellessä, keimailevasti. Ja tuo hame, miten se on yleensä saanut sen päälleen mahtumaan, noin tiukka.

Oho, kynä putosi. Että sattuikin hassusti. Kumartuu poimimaan sen. Suorin jaloin. Ei voi olla totta. Ja noin lyhyt hame, nousee vielä ylemmäs. Stringit. Siinä sulle mummon pöksyjä. Eteenpäin taas, pylly keikkuu, ja nuo sääret, oijoi. Istumaan. Ja hymyilee tännepäin söpösti, ja samalla jotenkin vihjailevasti, ihan kuin tietäisi mitä sopimattomia opettaja ajattelee.

Ei tule mitään. Pakko mennä liitutaululle. Sanomistahan siitä tulee, jos tytöt huomaavat että opettajalla on kovat piipussa oppitunnilla. Selkä luokkaan päin. Etumus liitutaululle. Näin teemme. Tuosta liitu käteen. Mutta mitä tänne nyt sitten kirjoittaisi?

Mitä nyt? Joku vihelsi. Fiffiu. Silmäys olan yli. Katselevat meikäläisen takapuolta. Häpeilemättä. Okei, onhan nämä trikoot tiukat. Koulun tavaraa, pari numeroa liian pienet. Olisi pitänyt sittenkin ostaa omat. Onneksi on tullut urheiltua. Pakarat on pidetty piukassa kunnossa. Onhan siinä tytöille katsottavaa. Mutta onko tämä sopivaa luokkahuoneeseen ja opettajan auktoriteetille. Täytyy pitää tiukka linja, olen vastuussa opetuksesta.

-Rauhoitutaanpas sitten. Aiheena on siis ihmisen seksuaalisuus. Aloitetaan vaikka sillä, mitä eroa on ihmisen ja eläinten kesken tässä asiassa. Saa sanoa ihan vapaasti, ei tarvitse viitata.
Joku alkaa puhua. Tunnistan äänen. Tyttö joka kävi käsienpesulla. Mieleen nousee heti ultralyhyt minihame ja pehmeästi askelluksen tahtiin keinahteleva pylly. Äh, koeta nyt keskittyä.
-Onko niillä mitään eroa? Kun minä käyn ratsastamassa, hevonen on jalkojeni välissä tunnin ajan, ja se on aina jälkeenpäin hikinen ja huohottaa. Välillä pitää oikein sivaltaa piiskalla jotta se pysyisi rytmissä. Varmaan opettajakin olisi samanlainen jos olisi tunnin samassa paikassa.

Mitä hemmettiä. Mikäs vastaus tuo oli. Nyt vasta mielikuva tuleekin. Minihametyttö ratsastamassa, hikeä, huohotusta. Piiska. Ratsastamassa minulla. Täytyy vilkaista alaspäin vaivihkaa. Nämä tiukat trikoot eivät salaa oikeastaan mitään. Kalu on äkkiä kovettunut täyteen mittaansa. Eikä se varmasti siitä hetkeen aikaan asetu. Pitääkö tässä nyt seistä liitutaulun edessä koko lopputunnin ajan.
-Kovin hauska vastaus ja mieliku...khm siis vertauskuva. Mutta en nyt ihan tuota tarkoittanut. Tietääkö kukaan?
Tirskuntaa. Raapustan äkkiä taululle sanan: Kiima-aika. Lisää tirskuntaa.
-Useimmilla eläinlajeilla on tietty kiima-aika, jolloin ne ovat seksuaalisesti aktiivisia, muina aikoina ne eivät ole erityisen kiinnostuneita parittelemisesta. Meillä ihmisillä on kiima-aika jatkuvasti. Tämä on aika oleellinen ero meidän ja monien eläinmaailman...
-Opettaja, opettaja!
Kuka siellä nyt viittelöi olan takana. Eturivin blondi. Blondi ei katso silmiin puhuessaan vaan silmäilee itsetietoisen oloisena persettäni.
-Onko opettajakin nyt sitten kiimassa?
-No, niin, ööh, siis tavallaan on koska kuten sanoin me ihmiset olemme jatkuvassa kiimassa, mutta toisaalta emme ole silti koko ajan...tai...
Blondi nostaa jalkansa ristiin toisen päälle. Heiluttelee säärtään. Nostaa kätensä niskan taakse ikään kuin venytelläkseen. Näyttää siltä kuin nuo tissit saattaisivat koska tahansa pullahtaa ulos
kätköstään, jossa ne juuri ja juuri pysyvät peitossa, tai osa niistä. Nännit painuvat kovina kuin pienet kivet päin tiukkaa paitaa. Katse ei hetkeksikään irtoa takamukseltani.
-Opettaja taitaa olla oikeassa siitä että me olemme kiimassa. Minusta ainakin tuntuu siltä.

Painan sen kuullessani yhtäkkiä liitua aivan liian kovaa liitutaulua vasten ja se räsähtää tuhannen sirpaleiksi. Siinä meni kirjoitusväline. Missään ei näy enempää liituja. Tuntuu hölmöltä seistä naama liitutaululle päin ja olla tekemättä mitään. Eihän tästä pääse takaisin pöydän taaksekaan kääntymättä. Paskan marjat, johan he ovat takapuolen nähneet, ei kai tässä ole vaihtoehtoja. Käännähdys luokkaan päin samalla yrittäen näyttää välinpitämättömältä, näin. Katseet kiinnittyvät samantien jalkoväliini, kuuluu heikkoja huokauksia, pari vihellystä. Katsomattakin tiedän, että kovana seisovan kullini koko ja muoto näkyvät täysin selvästi liian tiukkojen trikoiden alta. Ehkä jotkut heistä ovat kovan miehisen kalun jo nähneetkin, mutta tuskin tällaista. Kyseessähän ei ole mikään koulupojan pikkunakki, vaan aikuisen miehen kookas elin.
Joku toteaa puoliääneen kuin itsekseen
-Opettajalla seisoo...
No. Täytyy kääntää tilanne voitoksi. Opetus jatkukoon.
-Niin...kyseessä on erektio eli miehen sukupuolielimen jäykistyminen. Se ei ole tahdonlainen reaktio, tai siis voihan se olla sitäkin mutta saattaa tapahtua myös miehen tahtomatta epäsopivassa tilanteessa kuten juuri nyt, ja...
-Minun mielestäni tämä ei ole ollenkaan epäsopiva tilanne.
Blondi nousee äkkiä pulpetin takaa ja kävelee vierelleni lanteet keinahdellen, täydellisen hallitusti liikehtien. Sitten hän kääntyy ympäri niin että kasvot ovat hänen luokkatovereidensa suuntaan, nojautuu minua vasten ja kietoo toisen kätensä harteilleni. Lantio painautuu minua vasten. Tunnen hänen parfyyminsa tuoksun. Sivusilmällä näen hänen iskevän silmää luokalle. Sitten hän kysyy tytöiltä:
-Haluatteko nähdä sen?
Innokkaita nyökkäyksiä ja huudahduksia
Tytön käsi laskeutuu harteiltani, liukuu alaspäin selkääni pitkin, sitten takapuoleni kautta - jota se mennessään kevyesti kouraisee - housunsivustalle. Toinen käsi siirtyy toiselle sivustalle, tyttö on nyt takanani, tunnen miten sormenpäät siirtyvät trikoiden sisälle. Hän alkaa vetää niitä alaspäin.

Tartun häntä ranteesta kiinni. Kurkkuni tuntuu äkkiä kuivuneen, mutta saan silti puhutuksi käheällä äänellä.
-Tämä on sopimatonta, olemme koulussa, oppitunnilla.
-Niin, sukupuolikäyttäytymisen tunnilla. Tyttöjen tunnilla. Pitäähän meidän nähdä se, mitä hyötyä koko tunnista muuten olisi?
Kädet vetävät trikoita hieman alemmas.
-Mutta mitä jos joku tulee sisään? Mitä jos rehtori kuulee asiasta? Potkut, ehkä poliisitutkinta...
-Kuka tänne tulisi kesken oppitunnin? Eikä tästä kukaan kuule. Eihän, tytöt?
Reippaita päänpudistuksia, ei!-huutoja. Innokkaat, odottavat katseet tuntuvat kuumottavan jalkoväliäni.
Sitten blondin ääni hiljenee kuiskaukseksi, muut kuin minä eivät varmaankaan edes kuule sitä.
-Housut alas kiltisti, niin sinulle ei tule seuraamuksia. Mutta jos housut eivät nyt putoa, rehtori voi suuttua...minulla voi olla hänelle kerrottavaa ja hän kyllä uskoo tytärtään.
Tytärtään? Rehtorin tytär!
Ällistyn niin että otteeni hänen käsistään irtoaa, ja samassa tunnen miten trikoot liukuvat nopeasti alaspäin, kullini vapautuu niiden tiukasta otteesta, pompahtaa esiin hiukan hassunkurisen näköisesti ja jää sitten seisomaan kuin vartiosotilas. Huudahduksia, vislausta, joku taputtaa. Blondi kiskoo trikooni aina nilkkoihin asti ja nousee takaisin ylös. Hän vilkaisee minua tyytyväisen näköisenä, taputtaa paljasta peppuani ja menee sitten takaisin paikalleen istumaan.

Seison luokan edessä housut nilkoissa. Tiedän kaluni varsin kookkaaksi, olenhan minä joskus futistreenien jälkeen suihkussa vaivihkaa vilkaissut muiden miesten varustusta vertailumielessä ja todennut omani kelpo yksilöksi. Tytötkin vaikuttavat oikein tyytyväisiltä näkemäänsä, jopa rehtorin tytär jonka arvaan jo nähneen kullin jos toisenkin. Mittailevia katseita. En ala kiskoa housuja takaisin jalkoihini. Vähän myöhäistä peitellä enää. Helvetin huono tuuri pitää olla jos nyt joku tulisi sisään.

Okei, mikäs siinä. Viedään homma sitten loppuun asti. Ainakin nämä oppilaat saavat tutkittavakseen perusteellisempaa oppimateriaalia tässä tärkeässä aineessa kuin muut ikätoverinsa. Noin, potkitaan housut pois nilkoista ja kengät perässä. Sitten paita pois. Treenaukseni jäljet varmasti näkyvät. Vatsa on mallia pyykkilauta. Yläkropassa on lihaksia siellä missä pitääkin. Hyvä että tuli kesällä hankittua rajaton rusketus. Tyttöjen silmät tutkivat käsivarsia, rintakehää, vatsaa. Hyväksyviä ilmeitä.
-Tässä on tyypillinen miehen vartalo sellaisena kuin se on ilman vaatetusta. Tai ei tyypillinen, vaan tavallista paremmin trimmattu, vaikka itse sanonkin.
Pyörähdän hitaasti ympäri, niin että he näkevät minut myös takaapäin. Tunnen katseiden nuolevan lihaksikasta selkääni ja pakaroitani. Käännyn takaisin luokan suuntaan ja heilautan kättäni kohti jalkovälissä sojottavaa kullia.
-Seksuaalisuuden toteuttamisen kannalta luonnollisesti sukupuolielimet ovat keskeisessä osassa. Tiedätte varmaankin kaikki miten asia teoreettisesti hoituu. Miehen peniksen ja naisen vaginan...
Joku keskeyttää. Takarivin minihametyttö, käsien pesijä.
-Juu teoreettisesti, mutta mitenkäs käytäntö?
Naurun kiherrystä. Blondi/Rehtorin tytär eturivissä nauraa myös vaikka ihan taatusti tuntee asian käytännössä.
-Meidän pitäisi saada käytännön opastusta, kirjatieto on yhtä tyhjän kanssa! Jatkaa minihametyttö.
-Tarkoitatko siis...mutta paikalla ei valitettavasti ole naispuolista kanssaopettajaa, joten hieman vaikeata on mennä käytännöllisemmälle tasolle.
-Opettajaa? pyh. Ei tässä naisopettajaa tarvita. Tässähän on koko luokallinen halukkaita....oppimishalukkaita tyttöjä. Meitähän täällä pitäisi opettaa vai kuinka?
-Kyllä toki, mutta eihän opettaja voi...
-Ei voi mitä? Hillua luokassa alastomana? Mutta ei sekään sinua ole estänyt. Ja mulkkusi on ihan kovana, kyllä sinäkin taidat meistä tytöistä pitää!
-Mutta...siis enhän minä voi kaikkia...kuka teistä olisi...

Joku huudahtaa äkkiä tytönnimen ilmoille. Seuraa naurunpyrskähdyksiä. Kikatusta. Sormet osoittavat oikeanpuoleisessa pulpettirivissä istuvaa tyttöä. Hän punastuu äkkiä. Huutoja.
-Se on ainakin neitsyt
-Sitä pitää opettaa!
-Munan tarpeessa ja pahasti!
Keskeytän huudot.
-No niin, no niin, nyt saa riittää! Eipäs huudella enää. Rauhoittukaa.
Huudot loppuvat, mutta kaksi niiden kohteena olleen tytön takana istuvaa luokkatoveria nousee ylös ja tarttuu tätä kainaloista, nostaen hänet seisaalleen käytävälle pulpettinsa viereen. He istuvat samantien alas, mutta nostettu tyttö jää seisaalleen katse maahan luotuna. Kuuluu naureskelua.
-Eipä käydä käsiksi! Voit istahtaa takaisin jos haluat.
Tyttö ei istahda. Joku töytäisee häntä takaapäin, hän astuu askeleen minua kohti. Sitten toisen, töytäisemättä. Nostaa katseensa. Kauniit isot silmät, söpöt kasvot. Ilme on epävarma...mutta ei vastentahtoinen. Vaatteet eivät ole niukat tai tiukat kuten monilla muilla tytöillä, vaan tavalliset, mukavan oloiset. Pitkähihainen paita, farkut. Hän astuu taas pari askelta eteenpäin.

Tyttö astelee hitaasti luokseni luokan eteen. Katselee minua silmiin vakavan näköisenä. Vähän hermostuneen oloisena. Todellakin kauniit, vihreät silmät. Tyttö on minua selvästi lyhyempi. Pieni, jotenkin hauraan oloinen. Bambimainen. Sitten hän laskee katseensa, rintakehälleni, vatsalleni, lopulta kullilleni. Äskeisen mekkalan aikana vähän lerpahtanut kaluni nousee uudelleen kuin katseen voimasta. Hän nostaa taas päätään ja katsoo minuun. Kyllä, hieman varuillaan. Mutta päättäväisenä. Silmissä hehkuu myös jotain muuta. Katson häntä silmiin ja kysyn lempeästi:
-Haluatko sinä saada...käytännön opastusta?
Tyttö nyökkää.

Hän tarttuu paitansa alahelmaan. Nostaa sitä ylöspäin. Hänellä on valkoiset rintaliivit. Tyttö nostaa paidan päänsä yli ja pudottaa sen lattialle. Olen valmiina puuttumaan asiaan heti, jos joku alkaa nauraa tai huudella, mutta kukaan luokan tytöistä ei tee niin. He ovat hiirenhiljaa. Seuraavat opetusta. Vihreäsilmäinen tyttö aukaisee vyönsä. Vetoketjun. Alkaa vetää farkkujaan alaspäin. Alushousutkin ovat valkoiset. Pienet, sievät, eivät seksikkäiksi tarkoitetut, mutta siinä hänen yllään ne näyttävät minusta seksikkäämmiltä kuin mitkään stringit. Hän kumartuu, pujottaa farkut jaloistaan ja pudottaa ne paitansa päälle. Sitten hän pysähtyy hetkeksi, vilkaisee vaivihkaa luokkatovereitaan. Minä puhun hiljaa, rohkaisevaan sävyyn.
-He ovat nähneet sinut ennenkin, eikö vain? Liikuntatunnin jälkeen suihkussa. Sitäpaitsi he katsovat minua...eivät sinua.
Tietenkin he katsovat häntäkin. Mutta ei se haittaa. Tyttö aukaisee rintaliivinsä. Näen että hän haluaa tehdä sen itse. Odotan rauhallisesti. Hän saa ne auki, antaa niiden pudota lattialle. Hänen rinnoissaan ei ole silikonia. Ne eivät ole erityisen kookkaat. Ne ovat terhakat, kiinteät, tavalliset nuoren naisen rinnat. Nänninypykät ovat kovettuneet. Tunnen miten kaluni paisuu, kovenee yhä. Onko se koskaan ollut näin kova? Tyttö tarttuu alushousuihinsa, vetää ne alas, pois jaloistaan. Hänen kyntensä ovat hoidetut, mutta eivät epäkäytännöllisen pitkät. Häpykumpua peittää karvoitus. Huomaan sen kostuneen jonkin verran.

Olemme molemmat alasti. Seisomme hetken vastakkain sanaakaan sanomatta. Hän katselee kaluani hieman epävarman näköisesti. Sen täytyy näyttää hänen silmissään isolta, ruhjovalta. Otan hänen kädestään kiinni ja ohjaan sen jalkoväliini, niin että hän saattaa koettaa sitä ensin. Tyttö tarttuu kiinni varovasti, sitten hieman tiukemmin. Kuljettaa sormiaan sitä pitkin, hyväilee kullin kovaa vartta. Hän huokaisee syvään. Hengitykseni käy raskaaksi, vatsanpohjaa kouristaa. Haluaisin kaataa hänet heti, siihen lattialle, ja ottaa hänet. Mutta tiedän, että se ei saa mennä niin. Ei tällä kertaa.

Lopulta hän irrottaa kätensä. Katsoo minua hämmentävillä vihreillä silmillään. Hän on valmis. Kumarrun, otan kiinni selästä ja jaloista, nostan hänet syliini kuin kynnyksen yli kannettavan morsiamen. Hän ei tunnu painavalta. Vielä kerran hän vilkaisee luokkatovereitaan, jotka seuraavat tilannetta hiljaisina. Jotkut tuntuvat käsittävän minun ja vihreäsilmäisen tytön välillä olevan sähköä, tai kemiaa tai mitälie. Toiset - kuten rehtorin tytär ja minihametyttö - seuraavat ahneesti silmillään minua, eivät kiinnitä huomiota luokkatoveriinsa. Kumarrun hänen puoleensa ja kuiskaan hänen korvaansa hiljaa, niin hiljaa ettei kukaan muu sitä kuule:
-Unohda heidät. Minä haluan sinua enemmän kuin ketään heistä.

Nostan hänet opettajanpöydälle selälleen. Toivottavasti pöytä kestää tämän. Sitten kiipeän itse pöydälle, hänen jalkansa ovat harallaan niin että mahdun sinne. Kumarrun lähemmäs. Ensin suutelen häntä huulille ja otsalle. Laskeudun alemmas ja ohjaan kullini hänen vaginansa suulle. Työnnän sen sisään varovaisesti, hitaasti. En ensin kovin syvälle, vedän sitten kaluani hieman ulos ja taas sisään, nyt hieman syvemmälle. Hän on kostea, kiihottunut. Välillä häneltä pääsee tuskaisempi huokaus. Yritän rohkaista häntä.
-Ei hätää, ensin hieman sattuu. Mutta ei sen jälkeen.
Lopulta alkuvaihe on ohi, takanapäin, hän voi nauttia ilman tuskaa. Työnnän kaluni loppuun saakka, syvälle, sitten ulospäin ja taas sisään, kiihtyvään tahtiin. Tyttö on niin hauraan ja hennon näköinen, haavoittuvainen, kun kivikova sauva työntyy hänen sisäänsä yhä uudelleen ja uudelleen, yhä syvemmälle ja syvemmälle. Hän voihkii nautinnosta. Suutelen häntä samalla kun lantioni nousee ylös ja laskeutuu taas alas työntöjeni tahtiin, suutelen hänen kaulaansa ja sitten rintojaan, pyörittelen kieltäni nännin kovalla nipukalla, härnään häntä ja itseäni. Hänen silmänsä ovat kiinni, kädet ja jalat on kiedottu ympärilleni. Jossain kaukana - siltä minusta tuntuu - pienet kynnet raapivat selkääni aina kun jäykkä kaluni työntyy syvään hänen sisäänsä. Kullini on niin iso että hänen sisällään tuntuu ahtaalta, tiukka kuumana sykkivä liha pusertuu kaluni ympärille, mutta hän on myös kiihottunut ja kostea, se helpottaa työntymistäni häneen yhä uudelleen. Olemme jo hiessä, kosteat vartalomme painautuvat toisiaan vasten, tunnen huippuni lähestyvän mutta haluan saada orgasmin yhtä aikaa hänen kanssaan. Hänen kätensä siirtyvät pakaroilleni, hän ikäänkuin haluaa työntää minua vielä syvemmälle, ja viimeisillä hetkillä hän aukaisee silmänsä, vihreät suuret silmänsä jotka ovat kirkkaammat kuin koskaan. Saavutamme huippumme yhtä aikaa, toisiamme silmiin katsoen, maailma katoaa hetkeksi puhtaan nautinnon hekuman taakse.

Koulun kello pirisee äänekkäästi välitunnin alkamisen merkiksi. Melkein putoan lattialle hiestä liukkaana, oloni tuntuu tyhjältä. Hän makaa selällään pöydällä, jalat hieman koukussa, silmät taas kiinni ja raukeasti hymyillen. Vilkaisen luokkaan, tyttöihin jotka olin unohtanut hetkeksi kokonaan. Silmät ovat lasittuneita, rintakehät kohoilevat kiivaan hengityksen tahdissa. Monilla on toinen tai molemmat kädet pulpetin alla, tuokin tyttö on joutunut avaamaan farkkunsa koska muuten käsi ei olisi mahtunut niiden alle, niin tiukat ne ovat. Saan soperrettua muutaman sanan.
-Tässä oli oppitunti aiheesta ihmisen seksuaalisuus ja sukupuolikäyttäytyminen. Lähtekäähän nyt viettämään välituntia.
He korjaavat asusteitaan, pakkaavat tavaransa, lähtevät hitaasti kuin olisivat itsekin voipuneita. Eturivin blondi hymyilee merkitsevästi. Hymyilen takaisin. Täytyy pitää hyvät välit rehtorin tyttäreen. Vihreäsilmäinenkin nousee pöydältä ja alkaa pukeutua. Avaan ikkunan - eiköhän tämä raskas hikisen kiiman haju ehdi tuulettua ennenkuin siivoojat tulevat illalla. Pyyhin pöydän ja liitutaulun, alan pukeutua. Muut ovat jo lähteneet, vain minä ja hän olemme jäljelle. Hymyilemme toisillemme. Aina ei tarvita sanoja.
Lopulta olemme ovella, valmiina lähtemään. Hän katsoo minua silmät loistaen ja sanoo:
-Voidaanko pitää joskus toinen oppitunti? Tämä oli oikein mielenkiintoinen.
-No, ehkä voimmekin.
-Minä voin vaikka silloin opettaa sinua.
-Niinkö? Mistähän aiheesta?
-Suihinotosta, minä tiedän siitä yhtä jos toistakin.
Minua suoraan sanoen hämmästyttää että hän yleensä tietää koko asian olemassaolosta.
-Minä luulin että sinä olet neitsyt.
Hänen kasvoilleen ilmestyy hymy jollaista en olisi häneltä odottanut...jollaista en olisi voinut edes kuvitella mahdolliseksi noilla suloisilla enkelinkasvoilla. Tietäväinen, härski. Irstas.
-Niin minä olenkin...tai olin, siinä asiassa mitä me teimme tänään. Mutta minä olen ottanut suihin varmaan joka toiselta tämän koulun pojista. Ja joiltain opettajiltakin.
Samassa hän katoaa oviaukosta, kuulen askelten kaikkoavan nopeasti hänen juostessaan ystäviensä luokse. Hetken aikaa maailma tuntuu pyörivän ympärilläni nopeasti, nopeasti. Sitten se palaa taas ennalleen, ja tunnen hymynväreen leviävän kasvoilleni. Mikäpä siinä. Suullinen kiitettävä.
Poistun käytävään ja kolautan luokan 8 oven kiinni takanani.

Oppitunti on ohi.


-------------


Kotiläksy: Anna palautetta tästä tarinasta!