Teen tutkielmaa avioliitosta, avoliitosta ja avioerosta. Yritän täällä kartoittaa mielipiteitä... Eli,
kerro mielipiteesi edellä mainituista,
onko avioliitto parempi kuin avoliitto,
kuinka paheksuttava avioero on,
missä tilanteessa paheksuisit sitä vähemmän,
miksi suku painostaa naimisiin ja miten suhtaudut mahdolliseen painostukseen.
Kiitos.
kerro mielipiteesi edellä mainituista,
onko avioliitto parempi kuin avoliitto,
kuinka paheksuttava avioero on,
missä tilanteessa paheksuisit sitä vähemmän,
miksi suku painostaa naimisiin ja miten suhtaudut mahdolliseen painostukseen.
Kiitos.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Avioliitto on avoliittoa parempi monessakin suhteessa. En tarkoita nyt sitä, että ihmiset olisivat jotenkin onnellisempia avioliitossa tai että avioliitto välttämättä kestäisi kauempaa kuin avoliittokaan, kaikkihan on rakkaudesta kiinni, mutta avioliitossa ihmiset lupaavat rakastaa toisiaan myötä ja vastoinkäymisissä, kunnes kuolema heidät erottaa. Nykyään ei monikaan avioliitto kestä loppuun saakka, mutta ajatuksena loppuun asti kestävä rakkaus on kaunis. Avioliitto luo mielestäni kestävämmän pohjan suhteelle, siitä ei pääse niin vain lähtemään ja ehkäpä se yhteinen lupaus saa yrittämäänkin enemmän. Myös lapsia ajatellen avioliitto on hyvä asia, avioliitossa asiat hoituvat helpommin ja lapsienkin on helpompi asiat käsittää. Itse olen kärsinyt aivan pienenä lapsena avioeron, joten en voi avioeroa hyväksyä. Toki avioero on ymmärrettävää jos suhde ei todellakaan toimi tai toinen on uskoton, mutta jos on jo yhteisiä lapsia, kannattaa miettiä tarkkaan. Avioero on lapsille suuri juttu ja jos vanhemmat eroavatkin, tulee lapsella silti olla oikeus molempiin vanhempiin.
itse en ainakaan aio koskaan mennä tekemään sitä virhettä, että menisin naimisiin. Jos haluan elää jonkin tietyn henkilön kanssa yhdessä, niin sittenhän voimme sen tietyn hlö:n kanssa muuttaa yhteen ja plaa plaa plaa... En tarvitse siihen mitään virallisia papereita. Sitten kun kumppanin naamaa ei enää jaksa katsoa (tiedän, että niin käy, ennemmin tai myöhemmin) "pakkaan kamani" ja häivyn.
Kersoja en myöskään aio hankkia, joten miksi mennä naimisiin??? Jos joku vain tietää...hän voi sen tietysti kertoa.
Olin samaa mieltä kuin sinä avioliiton paremmuudesta avioituessani parikymmentä vuotta sitten. Tai ainakin silloinen morsiameni oli tuota mieltä. Hän puhui avioliiton turvallisuudesta jne. ja sai minut silloin kosimaan, niin että päästiin vihille. Itsekin ajattelin, että virallisesti annettu lupaus huolehtia toisesta varmistaisi sen että turvaa toisesta riittäisi senkin jälkeen kun rakkaus olisi hiipunut.
Mutta ei se niin ollutkaan käytännössä. Avioero oli yllättävän helppo saada ja minä jäin kuin nallikalliolle nuolemaan näppejäni. Yllättäen meni vaimo, omaisuuteni sekä lapset toiselle miehelle. Nyt mietin, että mihin unohtuivat lupaukset myötä ja vastoinkäymisestä. Missä oli se turvallisuus, mikä avioliiton piti molemmille suoda. Jos vaimo sai, niin minä hävisin. Ja hävisin pahasti.
En kokemukseni mukaan suosittele avioliittoa ainakaan ilman avioehdon laatimista. Kaksi ihmistä pysyy yhdessä, jos niin haluavat, ilman suhteen virallistamistakin. Minun tapauksessani olisi voinut olla jopa niin, että jatkaisimme edelleen avoliitossa. Avoliitto olisi ollut minulle ja lapsille turvallisempi, vaikkakaan rakkautta myöskään se ei olisi taannut.
joo samaa mieltä kanssasi...avioero laissa on korjattavaa ja paljon...t.kohtalotoveri