Meillä on nyt toden teolla alkanut uhmakausi meidän tytöllä.
Täytyy myöntää etten ihan aina tiedä miten tulisi missäkin tilanteissa toimia.
Tyttö on jo pitkään syönyt itse ja reippaasti.
Nyt vain sotkee ja kiukkuen pyytää minua syöttämään, pitäiskö poistaa pöydästä vaikka ei olisikaan paljoa syönyt?
Sitten on nämä "huomiokitinät" eli kerron aina tytölle ensin "äiti laittaa nyt pyykit kuivumaan, mene sinä leikkimään niin tulen kohta katsomaan". Ennen tämä on toiminut hyvin vaan ei enää. Tyttö vetää kunnon raivarit ja tulee ihan "kimppuun", ei rauhoitu mitenkään ja huuto jatkuu sillonkin kun pyykit on jo laitettu.
Tällöin olen laittanut omaan huoneeseen ja sanonut "olet siellä niin kauan ennen kuin rauhoitut jne. Onko tämä "eristäminen" hyväkeino?
Mitä menetelmiä te muut äidit käytätte kun uhma iskee?:)
Täytyy myöntää etten ihan aina tiedä miten tulisi missäkin tilanteissa toimia.
Tyttö on jo pitkään syönyt itse ja reippaasti.
Nyt vain sotkee ja kiukkuen pyytää minua syöttämään, pitäiskö poistaa pöydästä vaikka ei olisikaan paljoa syönyt?
Sitten on nämä "huomiokitinät" eli kerron aina tytölle ensin "äiti laittaa nyt pyykit kuivumaan, mene sinä leikkimään niin tulen kohta katsomaan". Ennen tämä on toiminut hyvin vaan ei enää. Tyttö vetää kunnon raivarit ja tulee ihan "kimppuun", ei rauhoitu mitenkään ja huuto jatkuu sillonkin kun pyykit on jo laitettu.
Tällöin olen laittanut omaan huoneeseen ja sanonut "olet siellä niin kauan ennen kuin rauhoitut jne. Onko tämä "eristäminen" hyväkeino?
Mitä menetelmiä te muut äidit käytätte kun uhma iskee?:)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Meillä kyllä poistutaan pöydästä, jos ei kahden kiellon jälkeen totella vaan sotketaan tmv. Saapi tulla takaisin, jos aikoo osata hetken miettimisen jälkeen syödä, jos sama jatkuu, tai ei halua enää takaisin, saa olla. Kyllä ne syö silloin, jos on nälkä.
Minä olen huomannut, että noissa tilanteissa, kun äidin on pakko tehdä jotain, ja lapsi vaatii huomiota, on ihan turha lähteä sen jälkeen kiukkuavaa lasta "eristämään". Silloin on viisaampi kiitellä, että jaksoi odottaa hetken ja keksiä jotain pientä yhteistä tekemistä.
Muissa tilanteissa menetelmät vaihtelee. Aina ei se oma pinna riitä olemaan kaikkein fiksuin ja poliittisesti korrektein, pitkäpinnaisin äiti uhmakohtausten keskellä, mutta arki on opettanut, että helpoiten ne menee, kun ei itse provosoidu hommaan mukaan vaan pysyy tyynenä.
Ruokapöydässä antaisin varoituksen ja jos kiukkuilu jatkuu, sitten pois pöydästä. Tuo eristäminen lapsen uhmakohtauksen aikana ei ole varsinkaan noin pienen kanssa hyvä idea. Tunteiden voimakkuus voi pelottaa lata itseäänkin, hän kun ei niitä tunteita pysty vielä hallitsemaan. Aikuisen kannattaa pysytellä ainakin lähistöllä ja odottaa, että kohtaus menee ohi. Jos lapsi sallii, lapsen voi myös ottaa syliin. Rauhoittumisen jälkeen sitten keskustellaan asia läpi. Noin pieni ei vielä ymmärrä syy- ja seuraussuhteita sillä tavalla että ymmärtäisi tuollaisen "jäähyttämisen" (huoneeseen eristämisen) idean.
Mikset integroi lasta mukaan kotitöihin? Toki niihin menee silloin hiukan enemmän aikaa, mutta lapsi on yleensä innoissaa kun osaa auttaa jossain. Hän voi ojennella sinulle puhtaat pyykit levitettäväksi tai auttaa ottamaan puhtaita astioita tiskikoneesta. Lapsi saa samalla onnistumisen kokemuksia ja oppii osallistumaan kodin puuhiin.