Pari kiitoksen sanaa.

Tuon yhden esimerkin siitä kuinka onnistunut sijaisvanhemmuus on pelastanut ainakin yhden lapsen. Tai oikeammin antanut eväät oikeaan ja terveeseen elämään.
Noin 25 vuotta sitten tapasin silloisen tyttöystäväni ja suhde eteni hyvin nopeasti yhteenmuuttoon ja raskaaksi tuloon.
Lapsen synnyttyä alkoi hyvin sekava ja huumeiden ja alkoholin täyttämä aika joka sittemmin kesti 15 vuotta.
Lähimmäisten, naapurien ja ulkopuolisten ansiosta tilanteeseemme puututtiin hyvin nopeasti ja lapsi sijoitettiin aluksi hätäsijoituksella laitokseen ja sittemmin sijaisperheeseen jossa hän sai turvallisen ja lämpimän perheen ympärilleen ja jossa arvot ovat kohdallaan.
Se oli tämän lapsen pelastus. Nykyään useita tutkintoja suorittaneena ja hyvin menestyvänä, tätä ihmistä on ilo katsella ja kiittää tästä siunauksesta.
Olen ollut hänen elämässään epäsäännöllisen säännöllisesti ja kertonut hänelle tämän "syyn" miksi hän joutui eroon biologisesta perheestään.
On kuitenkin ollut suuri murhe itselleni enkä ole pystynyt antamaan tätä itselleni anteeksi ja kannan tämän ristini loppuun asti. Samalla kuitenkin ymmärtäen että se oli onni.
Ilman tätä olisi eväät tulevaisuuteen ollut onnettomat ja lopputulos olisi ollut toisenlainen.