Hain aineenopekoulutukseen tänä keväänä, ja pääsin. Nyt tuntuu vähän hassulta, mistä ne tietävät, sovellunko alalle ollenkaan?
Meillä Treella soveltuvuuskokeeseen kuului ryhmähaastattelu ja yksilöhaastattelu, kummassakin oli leppoisaa ja mukavaa. En osannut niiden jälkeen arvioida, miten meni. Ilmeisesti hyvin, kun kerra sinne pääsin.
Onko tuollaiset lyhyet haastattelut teidän mielestä riittäviä testaamaan opiskelijan soveltuvuutta opettajaksi?
Meillä Treella soveltuvuuskokeeseen kuului ryhmähaastattelu ja yksilöhaastattelu, kummassakin oli leppoisaa ja mukavaa. En osannut niiden jälkeen arvioida, miten meni. Ilmeisesti hyvin, kun kerra sinne pääsin.
Onko tuollaiset lyhyet haastattelut teidän mielestä riittäviä testaamaan opiskelijan soveltuvuutta opettajaksi?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä nuo haastattelut karsivat kaikkein soveltumattomimmat jo pelkällä olemassaolollaan. Aika paljon kokenut haastattelija tekee havaintoja haastateltavasta jo pelkällä yleissilmäyksellä, ja vielä enemmän, kun saa keskustella muutaman minuutin ja seurata hakijan käyttäytymistä ryhmässä. Se kaikkein suulain ja esiin työntyvin ei yleensä ole sovelias opettajaksi. Ei myöskään se, joka piiloutuu. Ihan tavallinen, muut huomioon ottava on usein paras. Ei tarvitse olla erikoinen.
Miten sitten jotkut hakevat sinne vuosi toisensa jälkeen, eivätkä pääse? Tuskinpa ovat niitä ujoja ja syrjäänvetäytyviä.
No onko sulla ideoita, miten sitten pitäisi karsia hakijat?
Eihän ne haastattelut kerrokaan hakijoista yhtään mitään. Mulle ainakin jäi mielikuva, ettei ole tarkoituskaan karsia hakijoita millään tavalla. Jos kaikki hakijat mahtuvat kiintiössä opekoulutukseen, kaikki otetaan. Tuskin kukaan on niin epäsopiva, että haastattelun perusteella ei otettaisi koulutukseen.
Minutkin otettiin, mutta keskeytin opekoulutuksen, kun päättelin itse olevani epäsopiva koko touhuun.