Elikkäs, haastan teidät kaikki abortin läpikäyneet naiset yhteen vastustajan mielestä ei niin kivaan juttuun.
Eli kertokaa syy miksi teitte abortin. Ei muuta, vain syy. Eli ei tarvitse sitä elämäntarinaa tai mitään muutakaan kertoa. Eli ei tehdä tästä mässäily ketjua vaan ketju jossa kukaan ei edes yritä henkilöityä (eli taustaa/nykyhetkeä) ikä tietysti voisi olla ihan kiva.
Ei myöskään provosoiduta mistään mitä negatiivista tähän ketjuun tulee. Kuinka monella on pokkaa lähteä mukaan?
Tottakai haasteeseen kuuluu että kerron itsekkin.
Ikä 22v korkeakoulu kesken ja parisuhde tuore
Eli kertokaa syy miksi teitte abortin. Ei muuta, vain syy. Eli ei tarvitse sitä elämäntarinaa tai mitään muutakaan kertoa. Eli ei tehdä tästä mässäily ketjua vaan ketju jossa kukaan ei edes yritä henkilöityä (eli taustaa/nykyhetkeä) ikä tietysti voisi olla ihan kiva.
Ei myöskään provosoiduta mistään mitä negatiivista tähän ketjuun tulee. Kuinka monella on pokkaa lähteä mukaan?
Tottakai haasteeseen kuuluu että kerron itsekkin.
Ikä 22v korkeakoulu kesken ja parisuhde tuore
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ensimäinen keskeytys 16vuotiaana ja ihan pelkstään nuoren iän takia. 24vuotiaana sen takia että olimme poikaystävän kanssa eronpartaalla enkä myöskää halua lapsia. 26vuotaana tein kolmannen keskeytyksen ja syy oli että en halua lapsia enkä kyllä tienyt edes kuka isä oli
20vuotta, koulu pahasti kesken.
no jotai 13v lähtien about 30 vuoden ajan ollu ehkäsykäytössä, en muista edes montax solumöykkyy vetästy pöntöst alas mut mageesti toiminu ja onhan se niinku tosi cool et voi päättää ettei ne inhat kasvaimet mussa loisi XD ja sitäpaitsi ihan tajuttoman voimaannuttavaaki, oottex huomannu?!!! :)
Onkohan tämä palstatrolli jokin hakkeri kun minun näytölläni näyttäsi siltä kuin olisin plussannut kaikki tämän kommentit(vaihtoehto puuttuu), vaikka en ole.
25v syynä se, että esikoinen oli vielä niin nuori
Minulla oli jo kaksi lasta, toisen synnytin molemmat alle kaksikymppisenä. Olin ja olen vieläkin huolehtiva ja rakastava äiti.
Raskaudet olivat vaikeita, sairaalassa ja kotona vuoroin.
Mieheni oli alkoholista ja mielialahäiriöinen. Elämä oli hänen takiaan todella vaikeaa, seitsemänkymmentä luvulla ei sosiaaliturva ollut vielä nykyisellä tasolla.
Ensimmäisen abortin teetin kun tulin toiselle miehelle raskaaksi asuessamme mieheni kanssa erillään. minulla oli täysi tekeminen että pärjään kahden synnyttämäni lapsen kanssa. Mies jooka saattoi minut raskaaksi ei tullut kysymykseen kumppanina. oli hetken hairahdus.
Muutimme mieheni kanssa takaisin yhteen, entinen meno jatkui, tulin hänelle raskaaksi vaikka olin nääntymäisilläni tehdessäni raskasta työtä, huolehtiessani lapsistani ja miestä oli koko ajan pidettävä silmällä että ei tee mitään älytöntä.
En ole katunut, abortit tehtiin hyvin aikaisessa vaiheessa. Sen avulla pystyin huolehtimaan syntyneistä lapsistani. He ovat hyvässä asemassa loistavasti pärjääviä. On lämpimät läheiset välit.
Sitä kadun että en ottanut eroa miehestä aikaisemmin.
Olen jo iäkäs, elämäni on hyvällä mallilla, myös lasteni elämä. Mies joi jalat altaan ja terveytensä, on ollut jo vuosia hoitolaitoksessa.
Lapsi ei sopinut menevään elämäntyyliini eikä raskautta suunniteltu. Raskaus alko random-suhteesta.
En ole koskaan tykännyt lapsista, se oli tosiasiallinen syy mutta abortin sain sosiaalisilla syillä; pienet tulot ja kehno asunto.
minut raiskattiin ollessani 13vuotias ja tulin siitä raskaaksi. nyt olen 15vuotta
Koulut käymättä, yhden yön suhde naimisissa olevaan mieheen ja velkaa ulosotossa.
nähdään mukavuusabortin (teko)syiden koko kirjo ja kieroutuneen lepsulain ammottavien porsaareikien tulokset...
Mistä synnistä omat lapsesi saavat maksaa? Siitä samasta synnistäkö, kuin minä itse, että "päätin syntyä pilaamaan vanhempieni elämän"? Ei ole niin auvoista syntyä ei-toivottuna. Ei pieni lapsi ymmärrä, miksi hän ei ole hyväksytty.
Parikymppisenä abortti suhteesta alkoholistimieheen. Yksin en olisi jaksanut. Kolmikymppisenä tulin raskaaksi aviomiehelleni, mutta raskaus päättyi keskenmenoon heti alussa, mikä oli helpotus, koska olin miettinyt jo eroa. Vasta paljon myöhemmin minulla on diagnosoitu eräs psykiatrinen sairaus, joka on vaikeuttanut koko elämääni. Minulla ei olisi ollut voimia huolehtia lapsista, he olisivat päätyneet jossain vaiheessa kuitenkin sijaisperheeseen. Eli ratkaisu (ja toisen raskauden kohdalla sattuma) on osunut kohdalleen.
Tiedän, että ensimmäinen mies teki myöhemmin pari lasta, ratkesi juomaan entistä pahemmin, erosi. En tiedä elääkö enää. Luulen että ei. Kaikkien ihmisten ei vain pidä tehdä lapsia.
"Mistä synnistä omat lapsesi saavat maksaa?"
Mistä ihmeen synneistä horiset? Olet joku uskishihhuli vai?
"minulla on diagnosoitu eräs psykiatrinen sairaus, joka on vaikeuttanut koko elämääni."
Mjaa... okei, no tää selittää paljon..
Ylituomari on puhunut, alamaiset vaietkaa.
Muutin toiselle paikkakunnalle opintojen takia. Tuossa vaiheessa olin kovin ihastunut, mutta elämä ei ole ilmaista. En voinut harkita yhteenmuuttamista, sillä opiskelin tukien varassa. Miehelläkään ei olisi ollut varaa elättää opiskelijaa ja toisaalta en olisi halunnutkaan olla miehen elätti, koska se ei olisi ollut kaukana maksetusta naisesta. Kun ilmoitin muuttavani, mies haukkui minut, aivan kuin olisin ollut hänen kanssaan siksi, että olisin halunnut hyötyä hänestä. Mies pokasi kännissä baarista naisen. Kun tulin hakemaan joitakin tavaroita miehen luota, mies ehdotteli minulle ryhmäseksiä. Miten silloin kerrotaan toiselle raskaudesta tai voisi pitää vauvan? Kaikenlaisesta stressistä tms. tuli komplikaatioita ja sitten minun oli pakko todeta onnettomalle syntymättömälle olennolle:" You fail".
1 abortti, mt-ongelmat abortin syynä. Kesällä paha mania päällä, en olisi edes tiennyt kuka on isä. Lääkitys saatiin kuntoon ja monet muutkin asiat järjestyivät bortin jälkeen.