Oletko

olen onnellinen mutta suren niitä asioita mistä en ole vielä osannut päästää irti. elämä on tässä mutta elätkö sitä. olen onneton vain syystä en hakeakseni tunteita. niitä minulla on riittämiin.

. Miksi pitäisi olla "onnellinen"?

Olen onneton ilman sinua.

Kyllä minä haluan vielä uskoa ja uskonkin, mutta uskoni ja toivoni horjuu välillä tosi pahasti niin että se tekee surulliseksi. Ja kyllä tämä jatkuva ikävöinti, joka ei suostu unohtumaan hetkeksikään mielestäni, tekee minut usein onnettomaksi. Ja kun en ole ihan varma tunteistasi, kun et aina vastaa katseeseeni ja kun en ole varma ilahdutko seurastani. Nähdään välillä niin harmittavan harvoin. Rakas olet edelleen.

Tuo on mielenkiintoinen asia, että jos tuntee olevansa onneton, on vain tunne tila, tietystikin 45:n teinitytön huoltajamiehelle, lestadille sellaisen ymmärtää että stressaa sellainen, aina kondomit tytöillä taskussa pitää koulussakin olla.

Mutta niin, paha olo on vain tunnetila, kuten joku mielipide, joku paha olo, lähtee pois aikanaan.

Kannattaisiko sinun kysyä asiaa häneltä vaikka niin että vaivaako hänen mieltään jokin asia tai vaikka kysymällä "mikä on"? Siten et nolaisi häntä ja hän voisi itse valita vastaako tarkemmin.

Joo kyllä usko on tässä vuosien varrella karissut ja turhista en enää haaveile.

Mun onnellisuudesta sulla ei kyllä ole hajuakaan, eikä tarvitse ollakaan.

Sun rakkauteesikaan en usko enää ollenkaan.

että kyllähän niit' muutamia onnen aiheitakin on, mutta vaikea niitä niin paljon on keksiä ;P Ja tärkein puuttuu