Työ pelottaa!

Heippis, olen siis bipo 2, ja toistaiseksi saikulla tammikuun loppuun. Mulla on sellainen kaksitahoinen suhde työllistymiseen: tavallaan tahtoisin tosi, tosi kipeästi saada työn, mutta tavallaan myös pelkään sitä, että jos saisin sellaisen.

En ole ollut työelämässä 15 vuoteen.

Tuo, miksi en haluaisi työtä, jota siis kuitenkin samaan aikaan kauheasti tahtoisin, johtuu siitä että 1) jotenkin kai ajattelen, etten ole ANSAINNUTKAAN mielekästä työtä, että olen arvoton sellaisen saamaan 2) pelkään että jos sellaisen saisin, niin se olisi niin suuri onnenpotku, että joutuisin "maksamaan" sen jollain kauhealla onnettomuudella, joka siitä seuraisi! Lisäksi pelkään, että jos olisin esim. 8 h pois kotoa, niin maailma voisi jotenkin suistua radaltaan, asiat olisivat silloin "luonnottomasti" ja voisi seurata joku tuho.

Onko tämmöinen ajattelu muille tuttua??
4182
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Ei ole. Todellakaan. Sulla on aika värikäs mielikuvitus.

Äänestä
  • Psykiatri sanoi, että minulla on psykoottisperäistä ajattelua. :(
    Nyt olen menossa terapiaan ja toivon että terapeutti saisi muutettua näitä ajatuksia. En tajua miksi ajattelen, etten "ansaitsisi" työtä. Jotkut sanovat, että tämä työasia on kasvanut hirveän suureksi jutuksi mulle.

    Äänestä

  • ristiriitta kirjoitti:

    Psykiatri sanoi, että minulla on psykoottisperäistä ajattelua. :(
    Nyt olen menossa terapiaan ja toivon että terapeutti saisi muutettua näitä ajatuksia. En tajua miksi ajattelen, etten "ansaitsisi" työtä. Jotkut sanovat, että tämä työasia on kasvanut hirveän suureksi jutuksi mulle.

    Siltähän tuo kuulostaa... sinuna miettisin missä vaiheessa aloit uskoa ja mitkä tilanteet johtivat siihen että tunnet arvottomuutta. Nuo tunteet ei tule tyhjästä. Ne on opittuja malleja. Lapsi ei tunne häpeää, ei arvottomuutta eikä osaa pelätä. Jossain vaiheessa sinuun istutettiin häpeä ja pelko. Siitä voi myös pois oppia mutta se vaatii työtä.

    Äänestä

Rispedronia lääkkeeksi. Auttaa!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


ristiriitta kirjoitti:

Heippis, olen siis bipo 2, ja toistaiseksi saikulla tammikuun loppuun. Mulla on sellainen kaksitahoinen suhde työllistymiseen: tavallaan tahtoisin tosi, tosi kipeästi saada työn, mutta tavallaan myös pelkään sitä, että jos saisin sellaisen.

En ole ollut työelämässä 15 vuoteen.

Tuo, miksi en haluaisi työtä, jota siis kuitenkin samaan aikaan kauheasti tahtoisin, johtuu siitä että 1) jotenkin kai ajattelen, etten ole ANSAINNUTKAAN mielekästä työtä, että olen arvoton sellaisen saamaan 2) pelkään että jos sellaisen saisin, niin se olisi niin suuri onnenpotku, että joutuisin "maksamaan" sen jollain kauhealla onnettomuudella, joka siitä seuraisi! Lisäksi pelkään, että jos olisin esim. 8 h pois kotoa, niin maailma voisi jotenkin suistua radaltaan, asiat olisivat silloin "luonnottomasti" ja voisi seurata joku tuho.

Onko tämmöinen ajattelu muille tuttua??

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu