Hei,
Olen 25v mies, joka erosi vajaa 2kk sitten. Eron lopullisena syynä oli liika baarissa käynti ja siihen liittyvä humalassa soittelu/viestittely naiselleni. Suhteemme aikaan sattui myös muita ikäviä juttuja kuten naisystäväni tekemä abortti johon suurimpana syynä oli minun epäkypsä mielipiteeni lapsen saantia vastaan. Eron jälkeen vietimme jonkin verran yhdessä sekä viestittelimme. Naiselle ero oli järkipäätös. Kyseinen suhde kesti 8 kuukautta ja minulla suuret tunteet tätä naista kohtaan heräsivät vastaan suhteen loppupuoliskolla. Lopullisen eron jälkeen jolloin kaikki yhteydenpito loppui menetin elämän ilon. Minulle pitkäaikanen ja tärkeä kuntosaliharrastus jäi kokonaan pois. Olen onneksi töissä ja pystyn työpäivän ajaksi sivuuttamaan eron tuskailun väiaikasesti. Viikonloput sitten täytän kavereiden tapaamisella ja baarissa käynnillä, sekä uusien naisten kanssa olemisella. Viihdyn muitten naisten seurassa, mutta en pysty heidän avullaan unohtamaan tunteita exääni kohtaan. Viimeisimmät yhteydenotot exän kanssa liittyi siihen kun hän kertoin toivovaansa olevan vielä onnellisesti raskaana. Tämä sai minut katumaan syvästi kaikkea väärin tekemääni ja sanomaani. Häneen on turha ottaa minkäänlaista yhteyttä kun hän ei vastaa eikä halua keskustella asioista. Itselle jäi vahvasti asioiden selvittely kesken. Hän asuu samalla paikkakunnalla ja saa minut lievään shokkiin jos kohtaan hänet baarissa tai hän tulee kaupungilla vastaan tai näen hänet ylipäätänsä jossain. Olen vahvoissa tunnetiloissa syyllistänyt häntä myös erosta mutta oikeasti tiedän kaiken olevan syytäni. Anteeksipyynnöt yms on kokeiltu eivätkä ne auta. Tiedän että hänellä oli eronkin jälkeen tunteita kohtaani koska tapasimme edelleen ja viestittelimme. Suhteen alussa hän oli se rakastuneempi osapuoli ja en pystynyt käsittämään kuinka paljon hänellä oli tunteita minua kohtaa ja kuinka paljon hän antoi toilailujani anteeksi. Parhammillaan hän olisi halunnut pitää lapsen ja muuttaa kanssani yhteen, mutta tajusin omat tunteeni liian myöhään. Suhteen vaikeuteen omalta osaltani vaikutti alkoholi, entiset epäonnistuneet suhteet, jotka lisäsivät epävarmuutta kyseisen naisen kanssa. Arjessa pienet tyytymättömyydet minuun lisäsivät epävarmuuttani vaikka kyseessä oli kokonaisuudessa merkityksettömät asiat. Olen puhunut äidilleni, kavereille, muille naisille näistä, mutta tuskan purkamisen tarve on loputon ja en näe itselleni onnellista tulevaisuutta, ainoastaan arjen pakollista suorittamista ja satunnaista hauskapito alkoholin ja naisten kanssa, joka ei tuo tyydystä kuitenkaan. En ole kokeillut käydä lääkärissä, mutta uskon että sieltä määrättäisin vain jotan lääkkeitä jotka vain turruttaisivat. Unta saan hyvin, mutta painajaiset syntymättömästä lapsesta ja exästä eivät jätä yölläkään rauhaa. Toivon vain että tämä menisi ajan kanssa ohi. En haluaisi että jopa vessassa tai kaupassa käynti tuntuu raskaalta. Jokainen askel eteenpäin tuntuu raskaalta. Taloudelliset ongelmat myös rassaavat väliin, eli en voi ostaa itselleni helpotusta materian muodossa. Tuo lääkärissä käynti arveluttaa siksi, kosa pikkusiskoni on lääkkeiden kautta päätynyt huonoille teille, huumeiden ja väkivallan maailmaan ja tällä hetkellä odottaa vankilatuomion täytäntöön panoa. Poispääsyä tästä ei tunnu olevan ja itsensä vahingoittamiseen olen liian nössö. Alkoholi viikonloppuisin auttaa hetkellisesti unohtamaan asioita ja voin pitää hauskaa. Mutta kokoajan ei voi juoda, sen tiedän, mikäli en halua päätyä rapajuopoksi. Mitä voisin tehdä asialle? Auttaako aika? Tuntuisi että se helpottaisi kun exäni puhuisi minulle ja saisin jonkilaiset kaverivälit hänen kanssa. Minulla vahva tunne että hän vihaa minua. Hän osaa turruttaa tunteet minua paremmin ja osaaa olla kylmä. Itse on siihen pystyisi.
Olen 25v mies, joka erosi vajaa 2kk sitten. Eron lopullisena syynä oli liika baarissa käynti ja siihen liittyvä humalassa soittelu/viestittely naiselleni. Suhteemme aikaan sattui myös muita ikäviä juttuja kuten naisystäväni tekemä abortti johon suurimpana syynä oli minun epäkypsä mielipiteeni lapsen saantia vastaan. Eron jälkeen vietimme jonkin verran yhdessä sekä viestittelimme. Naiselle ero oli järkipäätös. Kyseinen suhde kesti 8 kuukautta ja minulla suuret tunteet tätä naista kohtaan heräsivät vastaan suhteen loppupuoliskolla. Lopullisen eron jälkeen jolloin kaikki yhteydenpito loppui menetin elämän ilon. Minulle pitkäaikanen ja tärkeä kuntosaliharrastus jäi kokonaan pois. Olen onneksi töissä ja pystyn työpäivän ajaksi sivuuttamaan eron tuskailun väiaikasesti. Viikonloput sitten täytän kavereiden tapaamisella ja baarissa käynnillä, sekä uusien naisten kanssa olemisella. Viihdyn muitten naisten seurassa, mutta en pysty heidän avullaan unohtamaan tunteita exääni kohtaan. Viimeisimmät yhteydenotot exän kanssa liittyi siihen kun hän kertoin toivovaansa olevan vielä onnellisesti raskaana. Tämä sai minut katumaan syvästi kaikkea väärin tekemääni ja sanomaani. Häneen on turha ottaa minkäänlaista yhteyttä kun hän ei vastaa eikä halua keskustella asioista. Itselle jäi vahvasti asioiden selvittely kesken. Hän asuu samalla paikkakunnalla ja saa minut lievään shokkiin jos kohtaan hänet baarissa tai hän tulee kaupungilla vastaan tai näen hänet ylipäätänsä jossain. Olen vahvoissa tunnetiloissa syyllistänyt häntä myös erosta mutta oikeasti tiedän kaiken olevan syytäni. Anteeksipyynnöt yms on kokeiltu eivätkä ne auta. Tiedän että hänellä oli eronkin jälkeen tunteita kohtaani koska tapasimme edelleen ja viestittelimme. Suhteen alussa hän oli se rakastuneempi osapuoli ja en pystynyt käsittämään kuinka paljon hänellä oli tunteita minua kohtaa ja kuinka paljon hän antoi toilailujani anteeksi. Parhammillaan hän olisi halunnut pitää lapsen ja muuttaa kanssani yhteen, mutta tajusin omat tunteeni liian myöhään. Suhteen vaikeuteen omalta osaltani vaikutti alkoholi, entiset epäonnistuneet suhteet, jotka lisäsivät epävarmuutta kyseisen naisen kanssa. Arjessa pienet tyytymättömyydet minuun lisäsivät epävarmuuttani vaikka kyseessä oli kokonaisuudessa merkityksettömät asiat. Olen puhunut äidilleni, kavereille, muille naisille näistä, mutta tuskan purkamisen tarve on loputon ja en näe itselleni onnellista tulevaisuutta, ainoastaan arjen pakollista suorittamista ja satunnaista hauskapito alkoholin ja naisten kanssa, joka ei tuo tyydystä kuitenkaan. En ole kokeillut käydä lääkärissä, mutta uskon että sieltä määrättäisin vain jotan lääkkeitä jotka vain turruttaisivat. Unta saan hyvin, mutta painajaiset syntymättömästä lapsesta ja exästä eivät jätä yölläkään rauhaa. Toivon vain että tämä menisi ajan kanssa ohi. En haluaisi että jopa vessassa tai kaupassa käynti tuntuu raskaalta. Jokainen askel eteenpäin tuntuu raskaalta. Taloudelliset ongelmat myös rassaavat väliin, eli en voi ostaa itselleni helpotusta materian muodossa. Tuo lääkärissä käynti arveluttaa siksi, kosa pikkusiskoni on lääkkeiden kautta päätynyt huonoille teille, huumeiden ja väkivallan maailmaan ja tällä hetkellä odottaa vankilatuomion täytäntöön panoa. Poispääsyä tästä ei tunnu olevan ja itsensä vahingoittamiseen olen liian nössö. Alkoholi viikonloppuisin auttaa hetkellisesti unohtamaan asioita ja voin pitää hauskaa. Mutta kokoajan ei voi juoda, sen tiedän, mikäli en halua päätyä rapajuopoksi. Mitä voisin tehdä asialle? Auttaako aika? Tuntuisi että se helpottaisi kun exäni puhuisi minulle ja saisin jonkilaiset kaverivälit hänen kanssa. Minulla vahva tunne että hän vihaa minua. Hän osaa turruttaa tunteet minua paremmin ja osaaa olla kylmä. Itse on siihen pystyisi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ilmeisesti sinulla ei kuitenkaan ole ongelmia löytää naisseuraa. Olen kanssa 25-vuotias mies ja minun on ongelmistani johtuen oikeastaan mahdotonta saada naisseuraa. Voi olla etten edes saisi mitään irti jostain yhdenillan suhteista.
Ei niitä naisia tule ovista ja ikkunoista tosiaan. Jonkun todella kiinnostavan ja johon pystyisin ihastumaan löytäminen tuntuu mahdottomalta. Ja yhden yön jutuista tosiaan jää melko tyhjä olo eikä satunnainen tapailu ajankuluksikaan paljon helpota. Tietysti tekeminen on aina plussaa. Sekin kuulostaa kaukaa haetulta että ajettelis "kyllä se sieltä vastaan vielä tulee". Itse sinne ihmisten ilmoille on jokatapauksessa hakeuduttava ja pidettävä ns .isku päällä. Eikä tulokset ole kuitenkaan toivottojua.