Onkos tämä mielestänne normaalia? Omasta mielestäni on, kaverin mielestä ei...
Elikkä luin muutama kuukausi sitten lehdestä yhden ikävän jutun enkä ole saanut sitä pois mielestä. En ajattele sitä koko ajan, mutta kuitenkin joka päivä se on mielessä. Se tulee mieleen, jos joku vaikka sanoo jonkun sellaisen sanan joka liittyy asiaan. So what can I do with this?
Elikkä luin muutama kuukausi sitten lehdestä yhden ikävän jutun enkä ole saanut sitä pois mielestä. En ajattele sitä koko ajan, mutta kuitenkin joka päivä se on mielessä. Se tulee mieleen, jos joku vaikka sanoo jonkun sellaisen sanan joka liittyy asiaan. So what can I do with this?
Vastaukset 6
Vanhimmat
You mean 'about this.'
Et vissiin ole kuullut laulua "what can we do with a drunken sailor"?
No voitko kertoa siitä jutusta?
Onkohan tuolla jutulla jokin johtolanka omaan kokemukseesi? Jokin saattaa alitajunnassa muistutttaa että tässä on tuttua.
Tuota olen itsekin miettinyt... mutta kaikki omat "samankaltaiset" kokemukseni ovat niin lieviä ja tavallisia, että niiden vertaaminen tähän tuntuu liian kaukaa haetulta.
Haen tässä lähinnä sitä puolueettoman ulkopuolisen näkökulmaa, että onko parempi yrittää unohtaa koko juttu vai jatkaa sen ajattelemista?
Asia tulee myös uniin, sille ei ainakaan voi mitään.
Minä jään miettimään _kaikkea_ kamalaa. Kun näen tai kuulen jostakin ahdistavasta asiasta, minun on pakkomielteen omaisesti tavoitettava se tunne, joka sillä ihmisellä tai eläimellä on. Kun esimerkiksi näen TV-sarjassa autokaappauksen, mieleeni tulee ne kamalat tapaukset, kun kaapatussa autossa on ollut vauva takapenkillä. Jään mielessäni elämään läpi äidin hätää ja mietin ja mietin, kuinka käsittämättömän hirveä tunne sen täytyy olla. Eikä minulla ole edes lapsia.
Toinen hyytävä ajatus on se, että nuoria tyttöjä myydään seksiorjiksi. Näen sieluni silmin, kuinka tyttö on suljettuna johonkin koppiin ja yksi toisensa jälkeen likaiset, lihavat, irstaat äijät tulevat jyystämään ja ähkimään tytön päälle. Mielikuva pyörii päässäni, kunnes melkein oksennan ahdistuksesta. En oikeastaan keksi naiselle mitään kammottavampaa kohtaloa. Ja se, että osa miehistä hyväksyy tämän, tekee oloni todella turvattomaksi.
Tämä piirre pahenee vuosi vuodelta. Nykyään en kestä enää nähdä edes kalastusta TV:stä, koska mietin, kuinka verkkoon joutunut kala tukehtuu hitaasti kuoliaaksi.
Ei, en ole joutunut seksiorjaksi enkä myöskään meinannut tukehtua. En tiedä, miksi elän toisten ahdistuksessa mukana niin äärimmäisen vahvasti. En ole keksinyt mitään muuta keinoa kuin yrittää välttää kaikkea ahdistavaa, mikä ei nykymaailmassa ole helppoa.