Olen 19v , 170cm ja n85kg. Ylipainoa on jonkin verran mutta olen ajatellut meneväni rintojen pienennykseen. Tällä hetkellä 85G-H. Häiritsevät liikuntaa, niska ja hartia kipua sekä ihan rehellisesti sanottuna inhoan näitä koska mitkään vaatteet eivät istu. Olen lukenut että leikkauksen jälkeen ei voi imettää, ja koska lapsia minulla ei vielä ole mutta tulee joskus vielä olemaan niin tämä laittoi asian jäähylle joksikin aikaa koska periaatteeni on aina ollut että imetän lapseni. Mutta nyt rintani ovat taas alkaneet häiritä minua, ovat yli suuret ja riippuvat. Vaikka laihdutin , rinnat eivät kadonneet minnekkään. Terveskeskuksen/sairaalan kautta en halua leikottavaksi, vaan olen valmis maksamaan jotta saan hyvän lopputuloksen. Haluaisin kuulla muiden mielipiteitä onko leikkaukseen meno loppupeleissä järkevää ja kuinka pahat arvet jäävät. Minulla on monen monta kolhua tullut vartaloon mutta hyvin ovat parantuneet joten rinta-arvetkin (kai) paranesivat nopeaa ja vaalenisivat..?
Rintojen pienennys 19vuotiaana
apuatarvitseva3
199
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Moi, olin leikkauksessa kaksi vuotta sitten, 20-vuotiaana. Linkkaan sulle toisesta ketjusta jutun, minkä sinne sillon kirjotin:
"Minut leikattiin julkisella puolella viime heinäkuussa. Vaikka olen nuori, 20-vuotias, niin olen enemmän kuin tyytyväinen. Koon 75I rinnat estivät minua elämästä sellaista elämää kun halusin.
Olen todella onnellinen, että tein tämän jo nuorena. Tuntuu, kuin olisin muuttunut ihmisenä todella paljon onnellisemmaksi ja ystävällisemmäksi. Kaikki ne kuvottavat katseet niin kadulla, yleisissä pesuhuoneissa kuin koulukavereiden silmissä olivat saaneet minut luomaan ympärilleni muurin. Nuo muurit kaatuivat kuin itsestään leikkauksen jälkeen. Joka kerta kun katson peiliin, ihastelen näkymää: minun täydellisiä, ihania c-kupin rintojani.
Kipuja itselläni ei ole ollut, mutta haavojen parantuminen on ottanut enemmän aikaa kuin luulin. Haavahoitajalla piti käydä lähes kolme kuukautta, mutta silti en kadu. Kestäisin näitä hoitotoimenpiteitä vielä vaikka vuoden. Mielummin tämä kuin se, mitä jouduin kestämään aikaisemmin. Hartiakivut loppuivat kuin seinään ja vaatteet vain sujahtavat päälle.
Tuntuu, että oikea, aito minä aloitti elämän viime heinäkuussa. Ratkaiseva seikka oli se 1300 grammaa, joka rinnoistani leikattiin.
Leikkaus on iso ja varovainen saa olla ainakin sen kuukauden, mutta suosittelen ehdottomasti! "
Vielä lisään, että olin julkisella, menin kouluterkkarin lähetteellä sairaalalle ja siitä eteenpäin. Julkisella puolella osataan tehdä kans tosi hyvää jälkeä, enkä oo hetkeäkään leikkausta katunut. Ehkä mäki vielä jonain päivänä saan lapsia, ja sitte ratkee, pystynkö imettämään (50-50% mahdollisuus). En kuitenkaan pystynyt pitämään sitä esteenä leikkaukselle. Mitä jos en saakkaan lapsia, ja 40-vuotiaana ajattelen että "Hitto kun olisin vaan mennyt siihen leikkaukseen".