Mitähän tässä ny tekis kun olen "pakana" (okkultisti) ollut jo muutaman vuoden, mutta vanhempani eivät tästä tiedä mitään (koska ovat ns kiihkouskovaisia). Olen kyllä kertonut jos aikaa sitten etten usko kristinuskoon mutta pakanallisuudestani olen pitänyt pienempää suuta, koska tiedän että porukat friikkaisi TODELLA pahasti, enkä oikeastaan haluaisi enää pahaa mieltä heille antaa kun niin raskaasti ottivat tuon kristinuskon kieltämisenkin. Aika hölmöä on tälläinen "salailu" koska aikuisia kaikki ollaan:D
Ja kohta ei varmaankaan mene enää läpi selitykset että kaikki wiccapakanaokkultismi opukseni olisivat vain "roolipelimatskua" ;)
Plaah... Ei oikein jaksaisi vinettää, mutta ottaa vaan pannuun vanhempieni ahdasmielinen maailmankatsomus, eikä niille auta selittäminen että wiccalaisuus ym ym EI OLE saatananpalvontaa.
*huoh*
Ja kohta ei varmaankaan mene enää läpi selitykset että kaikki wiccapakanaokkultismi opukseni olisivat vain "roolipelimatskua" ;)
Plaah... Ei oikein jaksaisi vinettää, mutta ottaa vaan pannuun vanhempieni ahdasmielinen maailmankatsomus, eikä niille auta selittäminen että wiccalaisuus ym ym EI OLE saatananpalvontaa.
*huoh*
Vastaukset 8
Vanhimmat
niinhän se on että vanhempien maailman kuva on ahtaampi kuin jälkeläisien.....ne eiosaa ottaa vastaan ilolla uusia asioita vaan rupee heti syyttää ja riehuu...
Tämä asia sitten jonain kauniina päivänä, kun oma teini-ikäinen tytär tulee ilmoittamaan, että on kääntynyt kristityksi.. ;) Täytyykin muistaa silloin olla itse suvaitsevainen..
nimimerkki *raskaana*
Jos on kerran kyseessä aikuinen ja aikuisten välinen asia niin kyllä mielestäni pitäisi olla sen varran avarakatseisuutta että on valmis edes kuuntelemaan toista ja ottamaan huomioon muutkin vaihtoehdot kuin perinteinen kristinusko... Omat vanhempani eivät tosin suoranaisesti taida tietää että olen wicca mutta varmaan aavistelevat jotain ja ainakáan vielä ei ole tullut mitään kamalia "yhteenottoja" sen asian tiimoilta. Aika rentoa suhtautumista pelkästään, muista sukulaisista en sitten tiedä mitä tapahtuisi jos asia tulee ilmi (ja varmasti tulee, viimeistään mahd.häissä)
Murheellista on aina se, jos pieni ihminen pelkää, ettei tule hyväksytyksi sellaisena kuin on. Vielä murheellisempaa silloin, kun tietää, että pelko on aiheellinen. Mietitäänpäs nyt mitä kaikkea sitä voisi tehdä.
Ensimmäinen, mitä minulle tuli mieleen, on ehdottomasti, ettet kylmiltään yritä "puhua asiaa halki" vanhempiesi kanssa. Viisain on antaa tilaa heille ja tehdä laskusta riittävän pehmeä. Luultavasti niin on jo osittain tapahtunut. Vanhemmat harvoin ovat tyhmiä ja voisin uskoa, että mikäli kirjahyllystä on muutama alan opus löytynyt, on vanhempien mieleen voinut kenties juolahtaa, että mitäpä jos.
Mutta asia on viisain ottaa esiin ihan noin teoreettisena kysymyksenä. "Kävinpä mielenkiintoista keskustelua wicca-ystäväni kanssa" voisi olla hyvä avaus. Siinä voi hyvin noin aluksi käydä tämän meidänpuolen uskonnollisuuden peruslähtökohtia läpi vähän niin kuin toisen selän takana turvassa. (En minä, mutta pojat.. *naur*) Ja suosittelen, että vähän kerrallaan.
Omana maailmankatsomuksena wicca kannattaa ottaa esille vasta sitten kun tuo w-sana on lakannut olemasta kirosana ja vanhemmat ajattelevat, ettei se mahdollisesti ole suorin tie kadotukseen. Tärkeää on, että annat vanhemmillesi vastuullisen kuvan itsestäsi. Kun he tietävät voivansa luottaa harkintakykyysi muuten, he suhtautuvat positiivisemmin myös uskonnollisuuteesi.
Hiljaa hyvä tulee, sanoo Repolainen, joka joutui Joensuussa asuessaan totuttamaan uskossa olevat kristityt kämppikset itseensä ja itsensä kristittyihin kämppiksiin. Totuttelu vaatii kuitenkin molemmilta osapuolilta suvaitsevaisuutta ja avointa mieltä. Ennen kuin voit pyytää vanhempiasi hyväksymään oman uskonnollisuutesi, kysy itseltäsi, hyväksytkö heidän maailmankatsomuksensa. Älä huoli, ajan ja kärsivällisyyden avulla luulen, että se luutakomeron ovi heilahtaa sinullekin. :)
Joo.. hiljaa hyvä tulee. Tullut jo monta vuotta koska olen ollut "hiljaa" pakanallisuudestani:D
Hmph.. tietty voisin yrittää selittää vanhemmilleni omaa näkökantaani mutta en oikein usko että siitä tulisi yhtään mitään (kuitenkin tunnen vanhempani HYVIN). Ja pehmeää laskua ei tällaiseen asiaan voi oikein tehdä:)) Ne friikkaa ihan yhtä paljon.. ei väliä esitystavasta...
Ehkä olen hissunkissun kunnes "oikea" aika tulee tälläisen asian kertomiseen... ja kuolinvuoteet ovat tehty tälläistä varten:D
Aika teinimäiseltä varmaan kuulostaa mun tämmöinen vuodatus mutta kuulostakoon.
kuolinvuoteethan ne on paras tilaisuus kertoa uskonnostaan vanhemmille tyyliin "Niin mä oon muuten nykyään pakana, itseasias ollu kokoajan..."
Jeps. Mitä kauemmin tätä vaihtoehtoa ajattelen sen paremmalta se tuntuu:D Ja jos sairastaa vielä hitaasti tappavaa sairautta niin tämä mun "pommi" varmasti aiheuttaa slaagin ni ainaski saavat nopean siistin kuoleman (Hyi! Jopas kuulostan tunteettomalta, Hyi Hyi Minua;>)
Kerrot että oot just wicca niin isku on täydellinen... No joo kuulostaa kyllä tosiaan aika julmalata tavalta...