Ulos (luuta)komerosta?

niinhän se on että vanhempien maailman kuva on ahtaampi kuin jälkeläisien.....ne eiosaa ottaa vastaan ilolla uusia asioita vaan rupee heti syyttää ja riehuu...

Jos on kerran kyseessä aikuinen ja aikuisten välinen asia niin kyllä mielestäni pitäisi olla sen varran avarakatseisuutta että on valmis edes kuuntelemaan toista ja ottamaan huomioon muutkin vaihtoehdot kuin perinteinen kristinusko... Omat vanhempani eivät tosin suoranaisesti taida tietää että olen wicca mutta varmaan aavistelevat jotain ja ainakáan vielä ei ole tullut mitään kamalia "yhteenottoja" sen asian tiimoilta. Aika rentoa suhtautumista pelkästään, muista sukulaisista en sitten tiedä mitä tapahtuisi jos asia tulee ilmi (ja varmasti tulee, viimeistään mahd.häissä)

Murheellista on aina se, jos pieni ihminen pelkää, ettei tule hyväksytyksi sellaisena kuin on. Vielä murheellisempaa silloin, kun tietää, että pelko on aiheellinen. Mietitäänpäs nyt mitä kaikkea sitä voisi tehdä.

Ensimmäinen, mitä minulle tuli mieleen, on ehdottomasti, ettet kylmiltään yritä "puhua asiaa halki" vanhempiesi kanssa. Viisain on antaa tilaa heille ja tehdä laskusta riittävän pehmeä. Luultavasti niin on jo osittain tapahtunut. Vanhemmat harvoin ovat tyhmiä ja voisin uskoa, että mikäli kirjahyllystä on muutama alan opus löytynyt, on vanhempien mieleen voinut kenties juolahtaa, että mitäpä jos.

Mutta asia on viisain ottaa esiin ihan noin teoreettisena kysymyksenä. "Kävinpä mielenkiintoista keskustelua wicca-ystäväni kanssa" voisi olla hyvä avaus. Siinä voi hyvin noin aluksi käydä tämän meidänpuolen uskonnollisuuden peruslähtökohtia läpi vähän niin kuin toisen selän takana turvassa. (En minä, mutta pojat.. *naur*) Ja suosittelen, että vähän kerrallaan.

Omana maailmankatsomuksena wicca kannattaa ottaa esille vasta sitten kun tuo w-sana on lakannut olemasta kirosana ja vanhemmat ajattelevat, ettei se mahdollisesti ole suorin tie kadotukseen. Tärkeää on, että annat vanhemmillesi vastuullisen kuvan itsestäsi. Kun he tietävät voivansa luottaa harkintakykyysi muuten, he suhtautuvat positiivisemmin myös uskonnollisuuteesi.

Hiljaa hyvä tulee, sanoo Repolainen, joka joutui Joensuussa asuessaan totuttamaan uskossa olevat kristityt kämppikset itseensä ja itsensä kristittyihin kämppiksiin. Totuttelu vaatii kuitenkin molemmilta osapuolilta suvaitsevaisuutta ja avointa mieltä. Ennen kuin voit pyytää vanhempiasi hyväksymään oman uskonnollisuutesi, kysy itseltäsi, hyväksytkö heidän maailmankatsomuksensa. Älä huoli, ajan ja kärsivällisyyden avulla luulen, että se luutakomeron ovi heilahtaa sinullekin. :)