Miten selvisit elämän karikoista ?

Alkoholi on näytellyt suurta osaa minulla. Tosin se tuppaa tuomaan uusia kriisejä, joten en suosittele sitä lääkkeeksi murheisiin.

Läpityöstämällä asia asialta.
tarpeellinen itkukin mutta se vaihekaan ei saa jäädä päälle.
Eteenpäin se on elävän mieli.

läpi, itkemällä surut pois, antamalla ajan auttaa.

Itse en ole kokenut masennusta.
Myös ystävien merkitys korostuu kriiseissä.
Itkuni olen itkenyt kyllä.

Perheterapia ja itsetutkiskelu ovat auttaneet minua paljon.

Kirjoittaminen ja puhuminen.

Päättämällä olla vahva, tapahtui mitä tahansa. Kun sen päättää, siihen pystyy.

Musiikki on joskus kuin terapiaa.

Mä en ajattele niitä karikoina vaan tavallisena elämän vaiheina jotka kuuluu elämään. Jos joku suru tulee niin sit tulee en mä siitä ota stressiä ja sitten kun se menee ohi niin se menee,ei mulla riitä energiaa sellaisiin pohtimisiin että kuinka selviän mä selviän aina ja olen selvinnyt aina, mitä sitä/niitä murehtimaan. Mä vaan oon ja menen tahdin mukana.

Aikaa myöten ne kriisit usein helpottaa. Ei tosin ole ollut mitään kriisejä aikoihin.

Voi olla aika hyväkin neuvo tuo, sinulla Ei vanha eikä viisas.
Liiallinen jumittuminen ja ajtkuva kelaaminen on lähes negatiivista ja se väsyttää kanssaihmisetkin.

mutta paljon on elämääni surua ja murhetta päässyt kertymään.
Toivottavasti kukaan toinen ei joudu kokemaan samoja asioita kun kohdalleni on osunut.
Kaikkea miahdollista, puolison kuolemasta alkaen, ja sen jälkeisistä pettymyksistä elämän kirjosta.
Kai se oma vahvuus ja ammatti on auttanut niistä kaikista ulos, vaikka vieläkin herkkinä hetkinä en voi muuta kuin itkemällä helpottaa olotilaani.

...harrastukset. Siinä mun keinot.

Sellaistahan se voi olla.
Jaksamisia sinulle.

Minä voin kertoa oman versioni: ehkä syystä että kun oli niin paljon jotain armeijan tuttuja ja sellaista, piti vain selvitä sitten :)

Jalka-futari-pallosalamaan...

Harrastukset ovat kyllä hyvä juttu myös, todellakin.

Tahto selvitä on ykkönen, ystävät, liikunta, kaikin tavoin pysyä kiinni normaalissa arjessa, yksinäisyyteen vetäytyminen, huomion kiinnittäminen enemmän omaan hyvinvointiin ja jättää hetkeksi muut taka-alalle.

Yleensä silloin on aika pohtia missä meni vikaan ja ottaa opiksi. saada pää ja tunteet järjestykseen. Löytää uudelleen se tasapaino ja elämänhallinta. Se vaatii paljon yksinäisiä mietintöjä.

Puheliaasta muuttuu ajatuksiin vaipunut ihminen joka ratkoo sisäisellä puheellaan omia mielen koukeroitaan. On aika vaipua "talvihorrokseen" miettiin mikä meni vikaan kun lopputulos tämä.

Tuo on hyvä kysymys. Pääasiassa musiikin ja kirjoittelun avulla. Olen joskus ollut syvällä kriisissä. Mietin eri vaihtoehtoja. Oikeastaan niitä ei juuri ollut. Oli valittava elämän tai kuoleman välillä. Valitsin elämän. Onneksi. Rakastan elämää nyt varsinkin, kun olen oppinut olemaan sinut itseni kanssa. Ystävien tuki on myös korvaamatonta. Musiikki oli mulle heti se avainsana. Siitä olen aina tykännyt. Laulaminen. Musiikin kuuntelu. Työ on terapiaa ja siitä myös pidän. Onneksi minusta ei tullut alkoholistia.

Pakko pärjätä yksin, ei ole ketään kellekään puhua ja purkaa mieltä. En ole vielä selvillä vesillä, pahalta näyttää etten selviä näistä karikoista, voi olla että uppoan, mutt so what, ei mun karikot ketään kiinnosta tai kellekään kuulu. Sen näkee sitten vuosien päästä miten olen selvinnyt, olenko uponnut laivani mukana elämän karikkoihin. Mitä sillä on oikeastaan väliä, selviääkö joku vai uppoaako, ketä se kiinnostaa.

vastaan ja lopulta antautumalla niille. Muutin sen minkä pystyin ja täytyikin muuttaa ja hyväksyin sen mihin minun vaikutusvaltani ei riittänyt.